Lue keskustelun säännöt.
Mistä olet katkera?
22.10.2026 |
Itse olen kiusaamisen ja ankeuden täyttämästä lapsuudesta pikkukylässä. Oli vielä paikka, jossa ei ollut mitään maisemia: ei vesistojä, ei mäkiä, ei metsää. Pelkkää avaraa peltoa ja pajupusikkoa. Erityisen katkera olen vanhemmilleni.
He eivät oikeasti halunneet meitä lapsia eivätkä oikeasti haluneet edes asua siellä juorupesässä, missä asuttiin (oli muuten isäni kotipaikkakunta ja isäni vanhemmat painostivat häntä jäämään sinne). Silti piti kärsiä ja kituuttaa, kotona ollessaan äiti vaan valitti kaikesta, mm. että mihinkään ei voi enää lähteä. Työkin oli perseestä, mutta eihän sitä vakipaikalta enää lähdetä ja perhekin oli haittona. Me lapset oltiin perseestä kun meitä kiusattiin ja oltiin liian herkkiä. Isä oli suurimman osan ajasta autotallissa ja kotona mykkänä.
Asuttiin siis niin lehmänperseessä, että ei ollut edes mahdollisuutta harrastaa mitään. Jos olisi ollut, niin se olisi ollut autolla yli 2 h/suunta. Äitini oli kotoisin myös maalta, mutta oli asunut nuoruudessaan kaupungissa. Olisi halunnut jäädä sinne huumaavaan vapauteen, mutta työt veivät landelle. Äidilläni olisi ollut mahdollisuudet parempaan, lapsettomaan elämään kaupungissa joten en ymmärrä, missä mielenhäiriössä hän muutti syrjäkylälle ja pyöräytti 3 lasta. Eikä nyt puhuta edes mistään muinaisajoista, vaan 1990-2010 -luvuista.
Sanotaan, että aikuisena voi rakentaa hyvän, oman näköisen elämän. Kyllä nämä lapsuudenkokemukset silti vaikuttaa, ja olen kärsinyt toistuvasta masennuksesta koko aikuisikäni.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko paska yhteiskunnasta jossa vähävaraiselta viedään jo ihmisarvo. Siitä että sairastuin pysyvästi koska lääkäri ei kertonut lääkkeen sivuvaikutuksesta. Siitä että tietty ihminen lapsuudessa sai minulle traumat joista kärsin joka päivä. Siitä että en saanut tehdä töitä, koska niitä ei ollut, silloin kun olin terveempi. Siitä, että ilman omaa syytäni olen sairastunut ja köyhä enkä voi olla semmoinen vanhempi kuin haluaisin.
Väärästä alavalinnasta, minkä tein parikymppisenä naiivina nuorena: opiskelin graafisen suunnittelun medianomiksi ja sen jälkeen vielä yliopistossa viestintää.
Opiskelukavereissa riittää menestyjiä: palkittuja graafikoita, uutisankkureita, tv- ja radiotoimittajia, lehtien päätoimittajia... Minusta taas ei lopulta tullut mitään. Työhistoria on pelkkää lyhyttä pätkää, palkattomia harjoitteluja, työkokeiluja ja pitkiä työttömyysjaksoja.
Opintotoukikuukaudet on käytetty ja oon jumissa elämässä. En jaksa enää.
Vierailija kirjoitti:
Etten saanut kokea rakkautta. N37
Mut sehän voi erinonmaisen hyvin olla sulla vielä edessä. Eihän toi oo mikään ikä luovuttaa! N34
En katkera, mutta hyvin turhautunut. On asioita, jotka ovat pielessä, mutta en voi vaikuttaa niihin mitenkään. Se rasittaa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väärästä alavalinnasta, minkä tein parikymppisenä naiivina nuorena: opiskelin graafisen suunnittelun medianomiksi ja sen jälkeen vielä yliopistossa viestintää.
Opiskelukavereissa riittää menestyjiä: palkittuja graafikoita, uutisankkureita, tv- ja radiotoimittajia, lehtien päätoimittajia... Minusta taas ei lopulta tullut mitään. Työhistoria on pelkkää lyhyttä pätkää, palkattomia harjoitteluja, työkokeiluja ja pitkiä työttömyysjaksoja.
Opintotoukikuukaudet on käytetty ja oon jumissa elämässä. En jaksa enää.
Olisiko sinulla mahdollisuus opiskella työttömyyskorvauksella? Jos vaan mitenkään jaksat yritä selvittää sitä. Et ole mitenkään epäonnistunut tai huono ihminen, aina vaan se oma ala/ juttu ei löydy heti. Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä että joudun asumaan pienessä kelaluukussa nistien ympäröimänä.
Suomen sosialismista. Toisten elättäminen on erityisesti viimeisinä kuukausina alkanut v*tuttamaan niin paljon että välillä tuntuu kuin pää räjähtäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukiusaamisestani joka johtikin sitten aikuisiän krooniseen masennukseen ja muihin vaivoihin.
Sanotaan, että Suomi on oikeusvaltio sitä se ei ole. Joudut rikosten uhriksi Poliisi ei ota edes tutkintaan. Asiaa vaikeuttaa se, ettei ole pienellä palkalla varaa mihinkään oikeusavustajaan. Valtiolle kelpaa kyllä verot, mutta apua et saa silloin, kun todella tarvitset.
Mennyt luottamus oikeastaan kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan vain siitä, että ihmisiltä vaaditaan samaa, oli lähtökohdat tai elämän haasteet mitkä tahansa. Esim. tulet raiskatuksi ja se vaikuttaa elämääsi, muttet voi kertoa sitä vastaantulijoille, selittääksesi miksei elämäsi mennyt yhtä hyvin kuin muilla. Sitten nämä ihmiset katsovat sinua kieroon tai pitävät tyhmänä, kun et pärjää yhtä hyvin. Ylimielisyys ja empatian puute siis aiheuttaa toisinaan katkeruutta. Kääntöpuoli on sääli, joka on ärsyttävää myös. Että voi voi kun tuo noin rimpuilee elämässään, sillä on varmasti mt-ongelmia. Tällaisia tekisi mieli joskus vähän herätellä.
Köyhyydestä..se on täysin perseestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä, että minut imettiin omaishoitajana kuiviin. Kampittaa osattiin kyllä mutta avun saaminen oli sitä sun tätä. Siitä, miten kitkerää on tajuta kerta toisensa jälkeen, että vaikka on saanut elämästä jotenkin kiinni, ote on huono ja voimat vähissä. Alkuperäinen järkytys lävähtää silloin kerta toisensa jälkeen uudelleen naamalle.
Olen katkera myös tajutessani, että tapaan ihmisiä, jotka äkkiseltään vaikuttavat heikkolahjaisilta. Kun tutustun heihin hiukan paremmin, ymmärrän että teen itse saman vaikutelman ja että hekään eivät sitä ole. Päin vastoin, tavallista älykkäämpiä ja monin tavoin hienoja ihmisiä. Mutta zombina joutuvat elämään hekin traagisine taustoineen.
Ap:n vanhemmat ovat olleet katkeria siitä, että he eivät ole saaneet elää haluamaansa elämää. Tosin se este siihen on oikeasti ollut heidän päässään. Sitten tätä katkeruutta siirretään seuraavalle sukupolvelle. Tämä on niin yleinen tarina, myös mun lapsuudenperheessä.
Etten saanut kokea rakkautta. N37