Lue keskustelun säännöt.
Milloin "pitäisi" tietää haluaako lapsia vai ei.
09.01.2012 |
Elelen miehen kanssa avoliitossa ja olen tässä nyt yrittänyt pohtia pitäisikö puolin ja toisin asettaa joku takaraja lastenhankintapäätökselle, esim. 30 vuotta?
Ollaan asiasta yritetty jutella mutta sen kummemmin mies kuin minäkään ei osata sanoa halutaanko lapsia ja jos, niin milloin. Itse naisena tietysti tiedän että joutuisin olemaan synnyttäjänä ja siinä on riskinsä iän karttuessa. En kuitenkaan ole hirveän lapsirakas ja ollaankin ajateltu että tuleeko tämä paine vain perheiltä/ytheiskunnalta.
Sen takia asia tuli puheeksikin kun todettiin ettei ole lapsia edes mietitty kuin sivulauseessa kun tuttavapiirissä moni jo asiasta niin kovasti stressaa. Ollaan molemmat aika hetkessä kiinni eläviä ihmisiä, ja toimimme fiilispohjalta. Emme osaa suunnitella tällaista jos ei vauvakuumettakaan pukkaa.
Suhteemme on hyvä, mutta väistämättä tuntuu että miehellä on enemmän valinnanvaraa. Jos minä en lapsia halua, enkä niitä tiettyyn ikään mennessä niitä saa, jään lapsettomaksi. Jos mies ei tuohon samaan ikään mennessä ole lapsia saanut, hän voi silti edelleen saada niitä jonkun muun kanssa. Siksi tuntuu ristiriitaiselta tällaisen asian pohtiminen.
Onko muuta mahdollisuutta kuin antaa ajan kulua ja odottaa ilmaantuisiko vauvakuumetta?
Kommentit (11)
Ekaa odotan nyt. Mies toivoi lasta ja periaatteellisella tasolla oli ajateltu, että lapsia hankitaan. Todettiin, että nyt on hyvä aika lapsen tulla jos on tullakseen. En koskaan ajatellut, että sitä tarttisi haluta mitenkään epätoivoisen vauvakuumeen kourissa. Myös se on varmaan outoa (ainakin mun kaveripiirissä), että mies oli aloitteellisempi ja aktiivisempi.
Annettiin siis tavallaan elämän viedä. No tärppäsi sitten ekalla, mutta ei sekään ollut mikään järkytys. Nyt vaan odotellaan rauhassa ja katsotaan millainen tapaus saadaan. Lisää lapsia voi tulla tai olla tulematta. Ei sitä niin tarkkaan olla suunniteltu.
Koen siis, että itsekkin olen elänyt jotenkin hetkessä ja joku hetki sitten tuli olo, että lapsi saa tulla.
Tuntuu, että tällaista "no katellaan miten käy" asennetta on monen vaikea ymmärtää, koska lapsia joko halutaan todella vahvasti tai sitten ei missään nimessä. Tämä taas kokemukseni kaveripiiristäni. Mutta luulen, että näinkin saa onnellisia asioita aikaiseksi.
En ole päättänyt jäänkö kotiin pitkäksi aikaa vai en. En ole päättänyt juuri mitään muutakaan lapsen kasvatuksesta. Mutta uskon, että samalla lailla elämä kantaa kuin nytkin ja teen sitten päätökset kun on niiden aika. Eli siis rennosti eteenpäin.
Olen 30 vuotias ja naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä vanhemmuus vaatisi kovan vauvakuumeen...
Tuntuu, että tällaista "no katellaan miten käy" asennetta on monen vaikea ymmärtää, koska lapsia joko halutaan todella vahvasti tai sitten ei missään nimessä. Tämä taas kokemukseni kaveripiiristäni. Mutta luulen, että näinkin saa onnellisia asioita aikaiseksi.
Tai että ehkä tulee joskus tuo tunne että lapsi saa tulla, mutta jos ei tulekaan niin sekään eil ole maailmanloppu.
Niin olen itse ajatellut koko lapsikuvion. On pystyttävä olemaan onnellinen myös ilman lapsia, koska niitä ei välttämättä saa ja itsensä on kohdattava lasten lennettyä pesästä joka tapauksessa.
Odotan kolmatta, mutta kyllä minulla on ollu kovempi koirakuume ko vauvakuume... Vauva kuuluu asiaan, mutta koira piti harkita ja päättää jne.
Eikä niitä lapsia välttämättä tule vaikka heti alkaisitte yrittään... siitä ei kannata niin kauhean isoa asiaa tehdä, siitä päättämisestä.
Vauva kuuluu asiaan, mutta koira piti harkita ja päättää jne.
Miten niin kuuluu asiaan? Ei minusta sen pidä olla mikään itsestäänselvyys että jos kaksi aikuista ihmistä toisiinsa sitoutuu, lapsia olisi pakkopakko olla. Sehän tässä hiertää kun mielestäni se nimenomaan on päätös, elämänmittainen sellainen, jota ei tulisi tehdä vain koska "niin nyt pitää olla".
Olenko tosiaan ainoa kenelle lasten saaminen ei ole mikään automaattisesti elämään kuuluvaasia vaan harkinnanvarainen asia kuten muutkin päätökset?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minustakin lapsen hankinta on isompi juttu kuin koiran :) Mutta 2.vastaaja nyt ei varmaan ihan sitä tarkoittanut tietenkään. Täytän 29 tänä vuonna mutta ainakaan tarkoituksella en ole raskautumassa lähiaikoina, ei ole minkäänlaista halua saada lasta tällä hetkellä. Jos sitä halua ei tule myöhemminkään, edes sellaista, että "no teen nyt sen lapsen vaikkei niin huvitakaan, ettei sitten myöhemmin kaduta", niin sitten en hommaan ryhdy. En usko että tuolla lailla olisin kovin hyvä äiti jos lasta en ole edes halunnut. Jos sitten myöhemmin kaduttaa niin sille ei voi mitään.
ja sitten näitä päättäneitä, mutta ei niin herkästi raskaaksi tulevia täällä luetaan... kun ei elämässä sitten ole mitään muuta kuin se raskaaksi tuleminen ja odotus ja vauva.
Minulle se on osa elämää eikä sen kummempaa. Vähänkö ammatin ja talon hankitankin :)
Muista, että jos päätät hankkia sen lapsen niin sinun ihan oma elämä jatkuu senkin jälkeen. Vähän eritavalla kuin ilman lasta, mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan jokaisesta on tullut vaan äkkiä halu saada lapsi.
Et sanonut minkä ikäinen olet, ehkä 10 kun sanot että olisi 30 vuotta aikaa.
Itse olen 32- vuotias ja menen mutulla eteenpäin; saatetaan haluta vielä lisää lapsia tulevaisuudessa.
Ainakin se on varmaa etten tahdo sterilisaatiota. Elämässä voi tapahtua paljon ikäviä käänteitä ja silloin minua haittaisi sterilisaatio. Niin on jo käynyt ja me odotetaan lasta jota ei ajateltu vuosi sitten saavamme.
Minä olen aina tahtonut lapsia ja miehen kanssa sitten päätetty ajankohta, mutta kyllä siihen on halua löytynyt ja se vaan tulee jostain.
jotka ei ajattele lasten hankintaa pätkääkään. Vähän huolestuttavaa että se vain "kuuluu elämään". Kun ei lasten hyvinvoinnille tunnu olevan edellytyksiä monilla, jotka niitä menevät hommaamaan.
Ja kyllä, tiedän että lapsia saadaan, ei hankita, mutta asia noin ilmaistuna helpompi. :)
Mielestäni _jokaisen_ tulisi harkita lasten tekoa ja aika tarkkaan. Se ei ole nykymaailmassa enää mikään pakko vaikka niin yritetään tuputtaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka ei ajattele lasten hankintaa pätkääkään. Vähän huolestuttavaa että se vain "kuuluu elämään". Kun ei lasten hyvinvoinnille tunnu olevan edellytyksiä monilla, jotka niitä menevät hommaamaan.
Ja kyllä, tiedän että lapsia saadaan, ei hankita, mutta asia noin ilmaistuna helpompi. :)
Mielestäni _jokaisen_ tulisi harkita lasten tekoa ja aika tarkkaan. Se ei ole nykymaailmassa enää mikään pakko vaikka niin yritetään tuputtaakin.
niin fyysisesti kuin psyykkisesti ei asiaa tarvi niin kauheasti miettiä :D
Tässä huomaa miten hyvin tämä normi on joidenkin päähän iskostettu. Hankkikaa lapsia niin olette hyviä ihmisiä, vaikka olisitte miten paskoja vanhempia.