Kysyin tekoälyltä että onko jokainen sukupolvi kauhistellut uutisissa miten seuraava sukupolvi ei osaa mitään (lukekaa)

Kyllä, uuden sukupolven osaamattomuutta ja ”turmelusta” on kauhisteltu uutisissa ja julkisessa keskustelussa aivan jokaisessa sukupolvessa. Ilmiö on niin universaali, että tutkijat kutsuvat sitä usein ”nuoriso on pilalla” -syndroomaksi. 
 

Kun vanhemmat sukupolvet katsovat nuoria, he heijastavat omia pelkojaan muuttuvasta maailmasta ja unohtavat, millaisia olivat itse nuorena

1950-luku: Kauhisteltiin kaupunkeihin ilmestyneitä ”lättähattuja” ja ”villamyssymiehiä”. Lehdet olivat huolissaan siitä, että nuoriso ajautuu rikollisuuteen, vetelöityy eikä kunnioita työntekoa. Vuonna 1959 oltiin uutisissa huolissaan jopa siitä, että nuoret eivät osaa edes soittaa puhelimella. 

1970-luku: Julkisessa sanassa ja yleisönosastoilla kannettiin suurta huolta siitä, että nuoriso ei enää osaa perinteisiä tanssitaitoja ja että alakulttuurit (kuten diinarit ja punkkarit) mädättävät nuorten käytöstavat. 

1980- ja 1990-luvut: Huoli siirtyi television katseluun, videopeleihin ja "pullamössösukupolveen". Nuorten väitettiin passivoituvan sohvaperunoiksi, jotka menettävät kykynsä itsenäiseen ajatteluun ja fyysiseen työhön

2000-luku: Milleniaaleja (Y-sukupolvi) haukuttiin mediassa itsekeskeisiksi ja herkiksi "lumihiutaleiksi". 1800-luvulla nuoria syytettiin siitä, että he tuhlaavat aikaansa lukemalla liikaa kirjoja työnteon sijaan – nykyään heitä syytetään täysin samoin sanoin siitä, etteivät he lue kirjoja vaan tuijottavat puhelimia.

Ilmiö ulottuu antiikin aikoihin

Ei ole mitään tieteellistä tai tilastollista todistetta siitä, että nuoret olisivat viemässä maailmaa huonompaan suuntaan. Päinvastoin, useimmilla mitattavilla elämänlaadun, sosiaalisen vastuun ja yhteiskunnallisen kehityksen mittareilla nykynuoret tekevät maailmasta turvallisemman ja vakaamman.

Käsitys siitä, että nuoriso romuttaa tulevaisuuden, on puhtaasti psykologinen ja sosiologinen harha.