Äidinäiti on isovanhemmista läheisin

Meillä ihan loogista että äitini on läheisin. Eihän mieheni äiti ole koskaan pitänyt minusta joten on jäänyt etäiseksi. Miksi meistä tulisi läheisiä kun sain lapsia? Itselläni 2 tyttöä ja 1 poika. Eihän sitä tiedä tukeeko minusta mummia edes mutta lasteni kumppaneita haluan kunnioittaa enkä kohdella epäasiallisesti.

niinhän se on, että naiset vetää kotiinpäin. Naisen suvun kanssa pidetään enemmän yhteyttä ja ne huonot välit anoppiin keksitään vaikka väkisin. Se on aika sääli, koska lapsille kahdet läheiset isovanhemmat olisi rikkaus.

Tuollainen juttu näkyi etusivulla. Oletteko poikien vanhemmat huolestuneita? Noh, onneksi minulla on kaksi tyttöä niin ei tarvitse pelätä olevansa lapsenlapsille se etäinen mummo. Tietysti edellyttää, että saa pidettyä hyvät välit tyttöihin, mutta eiköhän se onnistu kun nytkin välit ovat lämpimät.

Läheisimmät on miehen vanhemmat. Sen jälkeen on isäni puolisoineen, ja sitten vasta äitini puolisoineen.

Ja jos sitä juttua luitte, niin ei siinä niin mahdottomia eroja yhteydenpidossa jne ollut.

Isovanhemmat ovat kaikki yhtä rakkaita.

koska äitini ei ole koskaan halunnut tulla meille. Meidän pitäisi aina mennä hänen luokseen.



Anoppi sen sijaan on tullut silloin tällöin hoitoavuksi, jos sitä on esim. meidän vanhempien työmatkojen takia tarvittu ja se on hänen omien menojensa kannalta sopinut, kaksinkertaisen matkan takaa.



Onneksi apua ei tarvittu kovin usein, koska saimme sumplittua hoitotarpeen minimiin etukäteissuunnittelulla ja muutakin hoitoapua oli, mm. MLL hoitajat. Nämäkin isovanhemmat nääs olivat 10 vuoden jakson kesäkaudet poissa Suomesta moottoripyöräilemässä ympäri Eurooppaa ja purjehtimassa Välimerellä ja tämä jakso osui aika tarkkaan sen kanssa päällekkäin kun lapsenlapset olivat pieniä niin että kaiken aikaa on kyllä isovanhempien ehdoilla tässä menty.



Jos taas ajattelee appivanhempia ja lapsenlapsia, niin heillä kyllä tyttären lapset ovat aina olleet ykkösiä, heitä hoidetaan vielä nytkin kun he ovat abiturientteja ja vanhemmat ovat lähteneet lomille kirjoitusten ajaksi :) samoin miehen veljen perheeseen on tullut adoptiolapsia nyt viime vuosia ja heille on anopin aikaa riittänyt yllin kyllin muun reissaamisen loputtua. Anoppi vietti jopa vuoden perheen aupairina ulkomailla, kun appi tarvitsi uuden auton ja se ostettiin sitten edullisesti tältä reissulta.



Eihän tämä siis tasapuolista ole ollut, mutta me ollaan kyllä hyvin pärjätty lasten kanssa.

Enkä ole huolissani. Tällä hetkellä jopa ajattelen että ei haittaisi vaikka musta ei tulisi mummia ikinä. Jos kuitenkin tulee, niin toki mä haluan olla lastenlasten elämässä mukana, mutta en niin että niistä tulee mun loppuelämän elämäntehtävä, ei mulla ole hinkua miksikään supermummoksi. Autan jos tarttevat apua, mutta aion elää myös sitä omaa elämää, en todellakaan rupea miksikään jatkuvaksi lastenvahdiksi.



Omalla kohdalla äidinäiti oli mulle se läheisin, mutta ei mulla muita isovanhempia ollutkaan, joten siinä se syy. Ja jo pienenä huomasin että mummilla oli omat suosikit ja minä en niihin kuulunut. Tasa-arvoinen mummi haluaisin itse olla jos jotain.

Meillä järjestys seuraava:

1. isänisä

2. äidinisä

3. isänäiti

4. äidinäiti



Kyllä se isovanhemman persoona ja auttamishalu vaikuttavat eniten!

pidän omaa äitiäni läheisempänä kun anoppia, omaan äitiin voin esim luottaa ja uskoutua sellasesta mitä en halua että levitetään eteenpäin.

Anopista olisin varma että juoruaisi eteenpäin.



On myös ollut monesti tosi "kylmä minua kohtaan ja monesti asenne on se "tulisitte joskus meilläkin käymään vaikka just pari viikkoa sitten käyty. Sellanen tunne että ikinä ei tee mitään tarpeeksi heidän hyväksi.

Oma äiti ymmärtää että meillä on omakin elämä, ja omalle äidille on myös helpompi sanoa jos jokin mättää, anoppi vetäis heti herneen nenään.



Näin se vaan menee, Meillä ainakin..



Toki pyrin pitämään myös läheiset välit miehen sukuun ja miehen äitiin mutta niin makaa kuin petaa

Tytölle ehkä isänäiti. Minusta hyvä näin :) Ovat tuon ansainneet, toisin kuin mun vanhemmat.



En siis ole huolissani mistään. Itselläni on tyttö ja poika ja ajattelen niin, että sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Tytölle ehkä isänäiti. Minusta hyvä näin :) Ovat tuon ansainneet, toisin kuin mun vanhemmat.

En siis ole huolissani mistään. Itselläni on tyttö ja poika ja ajattelen niin, että sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Me ei aina olla ihan samalta planeetalta :) Mutta ei se estä sitä, että hän on hyvä mummo lapsillemme, parempi kuin oma äitini.

henkilökohtaisesti oli läheisempi isän äiti. ilmeisesti omalla äidilläni oli äitinsä kanssa viileämmät välit josta tämä kaiketi on johtunut. ja nyt omalla tyttärelläni on isänäiti myöskin läheisempi, koska asumme eri maassa kuin äitini.

Lapsuuteni perheessä isäni äiti oli läheisin. Äidinäitikin toki, asuikin ihan yhtä lähellä kuin isänäiti, mutta jotenkin isänäidin perhe vaan oli läheisempi.



Meidän lapsillamme tulee myös isänäiti olemaan läheisin, koska minun äitini on kuollut.





Mielestäni on joutavanpäiväistä yleistää tuolla tavalla, koska aina löytyy poikkeuksia. Vale, emävale, tilasto !

En ole mammatyyppiä, enkä ole haaveillut koko ikääni hoitavani lapsia. En muutenkaan ole sellainen, joka hymistelee maireasti kun näkee vauvoja. Omia lapsia toki rakastan.



Sitä paitsi olen kasvattanut murkkupoikani niin itsenäisiksi, että tuskin he mamman helmoihin juoksevatkaan. Jos hommaavat sellaiset vaimot, jotka roikkuvat aikuisinakin äideissään niin se on voi voi.



Autan toki jos tarvitaan, mutta en aio jäädä kotiin eläkkeellä kykkimään ja kyttäämään, pitääkö hoitaa lapsenlapsia vai ei.

Ja meillä päinvastoin.

Äitini on muillekin lapsenlapsilleen jäänyt etäiseksi, johtuu siitä ettei ota itse vaivaa tutustua näihin.



Miehen äidillä taas on hyvät suhteet lapsenlapsiin ja johtuu vaan siitä että on ollut näistä aina kiinnostunut. Siis hyvää suhdetta ei tule toisen kanssa jos ei sitä itse toisen kanssa tee, minulla on äitiini OK suhde muttei se ole automaatti että siirtyy lapseeni.

On eläkkeellä ja paljon hoitanut lapsia ja viettänyt aikaa heidän kanssaan. Hänen kanssaan lapsilla paras suhde.

Isäni oli varmasti lapsille tärkein ennen kuin kuoli pari vuotta sitten =(. Jaksoi aina leikkiä lasten kanssa. Vei uimaan, pulkkamäkeen, leikki legoilla yms.

Itselleni on äidinäiti tärkein aina ollut isovanhemmista. Siellä lasten kanssa vieraillaan viikottain. Ja mummulassa tunnen itseni aina jotenkin niin rauhalliseksi. Siellä kaikki on aina hyvin vaikka muuten murheita olisikin.

Miehen vanhemmat ja sisarukset ovat lapsillemme paljon läheisempiä kuin minun perheeni.



Miehen vanhemmat ovat tasapainoisia ja turvallisia ihmisiä, kun taas omani kärsivät alkoholi- ja mt-ongelmista.

Enkä ole huolissani koskien poikaani ja hänen lapsiaan. Aika näyttää mitä tulemaan pitää. Ihan turha tuollaisia on vielä miettiä kun poikakin on vasta 10-vuotta.