Lue keskustelun säännöt.
Kuvaile masennustasi
19.10.2026 |
Mitä tunnet, milloin erityisesti, tiedätkö syyn miksi olet masentunut? Mikä auttaa, helpottaa, saatko tilanteen edes hetkittäin hallintaasi?
Itse olen ollut masentunut noin 16 vuotiaasta. Minä pelkään ja olen ahdistunut yötä päivää. Ulkoisesti kaikki ok. Käyn töissä, on perhe ja koti. Yleensä kestän tämän mutta viimeaikoina ollut taas todella vaikeaa. Olen tehnyt elämässä isoja kalliita virheitä, ja näen nyt että silloin vain olen pyrkinyt eroon tästä pahasta olosta jota ei kukaan enkä itsekään ymmärrä. Olen pian 50 vuotias. Toivoa ei ole.
Kommentit (7)
Kesän alussa tuli ero, sen jälkeen tuntui todella toivottomalta pitkään. Oikeastaan vasta nyt alkanut helpottaa lääkityksen avulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kroonista masennusta sairastan. Siihen on vaan tottunut vuosien varrella. Välillä on kausia jolloin elämä tuntuu päivästä toiseen harmaalta, mikään ei piristä. Sitä on ja hengittää.
Olen saman ikäinen kuin sinä ja olen ollut masentunut jo nuoresta asti. Yleensä talvi ja pimeä aika ovat pahimpia, valoisat ajat menevät ihan hyvälläkin mielellä välillä. Negatiivisten ajatusten spiraali alkaa ja pikkuhiljaa pahenee pahenemistaan vaikka kuinka yrittäisin sitä pysäyttää. Eristäydyn, alan vihata ihmisiä ja itseäni, kaikki ahdistaa, en saa nukuttua. Ei auta mitkään terapiat eikä meditoinnit, joku vaan aivoissa vialla. Ainoa mikä auttaa on SSRI-lääkitys ja sillä nyt varmaan mennään loppuelämä. Koska en jaksa olla onneton koko elämääni, ihan liian pitkään olen ollut.
Olen diagnosoinut itselläni korkean toimintakyvyn masennuksen. Käyn töissä, hoidan kotiasiat mitenkuten, jaksan joskus vähän harrastaakin. Mutta suurimman osan aikaa mieli on maassa, ja kaiken vähänkin suurempaa ponnistusta aloittaminen on yhtä tuskaa. Ei vaan saa aikaiseksi, lykkään tehtäviä aina vain eteenpäin. Alkoa kuluu liikaa, minkä ovat alkaneet läheisetkin huomata. Jonkinlainen itsearvostus on säilynyt sentään, eli en pidä itseäni aivan luuserina kuitenkaan. Kohta koittaa suuri elämänmuutos, ansaittu vanhuuseläke jopa hieman yli-ikäisenä. Se lienee käännekohta joko kohti pintaa, tai syvemmälle. Saas nähdä kuinka äijän käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kesän alussa tuli ero, sen jälkeen tuntui todella toivottomalta pitkään. Oikeastaan vasta nyt alkanut helpottaa lääkityksen avulla
Mistä alapeukut?
Olen sinua kymmenen vuotta vanhempi. Olen ollut 30 vuotta masentunut.Myös minä hoidan kodin ja käyn töissä. Lapset jo aikuisia.Masennus ilmenee toivottomuutena.Mikään ei tunnu miltään.Yritän vain sinnitellä päivästä toiseen ja ajattelen, että ei tässä enää kovin kauaa tarvii kärsiä. Nuorempana ajattelin päättäväni päiväni ja kerran yritinkin. Asioita, jotka auttavat ovat liikkuminen, hyvä ruoka ja pari ystävää. Tsemppiä sinulle!