Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Help! Miten estän poikaani muuttumasta pysyvästi laiskaksi?
11.10.2008 |
Minulla on kaksi poikaa, 8 v ja 6 v. Tämän tokaluokkalaisen asenne on tämän syksyn aikana muuttunut - hänestä on tullut laiska ja itsekäs. Hän ei tule edes ovea avaamaan, jos soitan ovikelloa ja hän on yksin kotona. Tänä aamuna puolinukuksissa kysyin häneltä kelloa, niin ei hän käynyt sitä minulle katsomassa. Hän vain odottaa, että häntä palvellaan. Ja niin palvellaankin... mutta vastapalveluksia ei heru.
Pikkuveli on todella ahkera ja auttavainen. Eilen kävimme nostamassa veneen, pesi pikkuveli ahkerasti venettä. Tämä tokaluokkalainen huitoi harjan kanssa todella hitaasti ja aina hävisi jonnekin.
Lupasimme pikkuveljelle ahkeruudesta ylimääräisen viikkorahan (heillä molemmilla on 2 e viikkoraha, jonka eteen pitää siivota huone kerran viikossa). Tokaluokkalainen suuttui, ettei hän tiennyt, että siitä saisi rahaa.
Tänään pesimme auton ja pikkuveli oli taas ahkerasti kiillottamassa, kun isoveli leikki yksinään. Lupasimme taas ylimääräisen viikkorahan hänelle. Isoveli alkoi ihan itkemään, että kyllä hänkin olisi tullut, jos olisi tiennyt, että siitä maksetaan.
Minä pidin tokaluokkalaiselle saarnan, ettei pikkuvelikään tiennyt sitä, että hän saa siitä rahaa. Hän sai rahaa sen vuoksi, että oli niin epäitsekäs ja auttavainen, vaikka ei ollut edes rahaa tiedossa.
Meillä ei siis ole ollut tapana maksaa ahkeruudesta. Tämä viikonloppu on ollut ensimmäinen kerta. Ja ihan sen takia, että tokaluokkalaisen käytös on alkanut nyppimään niin paljon.
Iskimme myös tokaluokkalaiselle tästä lähtien pakollisen määrän kotitöitä; astianpesukoneen tyhjennyksen ja pöydän kattauksen kerran päivässä.
No, nyt mietin, että onko raha (tai mikä tahansa palkkio missä muodossa tahansa) se oikea tapa kannustaa ahkeruuteen? Kannustaako kotitöiden määrä ahkeruuteen?
Kokemuksia!!
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tepsinyt hyvin tuo asenne et mitään ei saa ilmatteeksi. Kaiken mitä haluaa joutuu säästämään itse viikkorahoistaan. Tietty juhlapäivät on eri asia. Nyt ei edes kinua mitään kun tietää et joutuu oikeasti tekemään asioiden eteen jotakin.
Minua myös sieppaa tuo asenne ja rankasti. Kyllä tietty on luonne-erojakin, mut meillä ainakin jotenkin tottunut siihen et mitään ei tarvii tehdä, kaikki tapahtuu itsestään. Juu, ja viikkorahaa pystyy korottamaan juuri noilla tekemillään töillä. Esim. tiskikoneen tyhjennys, postin hakeminen, kaupassa käynti (siis jotain pientä), muu auttaminen kotiaskareissa, sängyn petaaminen, huoneen siivous ja imurointi jne.
Pysyt vaan tiukkana. Välillä rankkaa mut uskon et on kuitenkin lopussa ihan palkitsevaa.
Annoit kahdessa tapauksessa pikkuveljelle ylimääräisen viikkorahan vain näpäyttääksesi isoveljeä hänen saamattomuudestaan. Ja molemmissa tapauksissa tämä oli yllätys molemmille lapsille, ja siitä ilmoitettiin jälkikäteen. Tasapuolisuuden nimissä ehdotan, esikoisenkin pitäisi saada tällaisia mukavia ylimääräisiä yllätysviikkorahoja, joita saa satunnaisesti kun vain äiti on hyvällä tuulella. Ja huom, joskus esikoisenkin pitää saada raha siten, ettei nuorempi saa samalla kertaa.
Tuollainen palkitseminen hyvästä työstä jälkikäteen on mielestäni kyseenalaista. Sehän olisi sama kuin työpaikalla bonusten jakaminen siten, että jouluna muutamille työntekijöille annetaan ylimääräinen bonus, ja samalla paljastetaan mistä saavutuksista ne tulivat. Eihän se ketään oikeasti kannusta!! Se tuo hyvän mielen lahjan saaneelle hetkeksi, mutta ei hänkään tiedä koska ja mistä vastaavan taas voisi saada. Tällainen palkitseminen aiheuttaa vain hämmennystä ja kateutta. Eikös reilumpaa olisi juuri se, että tavoitteet kerrotaan etukäteen, ja kaikki tuloksen saavuttaneet saavat palkkion.
Tiedostan kyllä, että olin hieman epäreilu antaessani ylimääräistä palkkiota molempien yllätykseksi. Kuulostaa selittelyltä, mutta todellakin minulla (ja miehellä myös) keitti niin yli.
Täytyy esikoisellekin niitä yllätyksiä järjestää - hän on ihan selvästi ryhdistäytynyt tuosta viime viikon kirjoituksestani. Ja pitää määritellä selkeät ohjeet, mistä niitä bonuksia saa :-).
Annoit kahdessa tapauksessa pikkuveljelle ylimääräisen viikkorahan vain näpäyttääksesi isoveljeä hänen saamattomuudestaan. Ja molemmissa tapauksissa tämä oli yllätys molemmille lapsille, ja siitä ilmoitettiin jälkikäteen. Tasapuolisuuden nimissä ehdotan, esikoisenkin pitäisi saada tällaisia mukavia ylimääräisiä yllätysviikkorahoja, joita saa satunnaisesti kun vain äiti on hyvällä tuulella. Ja huom, joskus esikoisenkin pitää saada raha siten, ettei nuorempi saa samalla kertaa.
i]
Ei sitä millään saa pois kitkettyä, ei ainakaan meillä! Niin ja kyllä, raha vain ruokkii laiskuutta. Meiillä ei nosteta enää pikkusormeakaan ilman raha/herkku palkkiota. Ja jos ei ole tarpeeksi suuri palkka, ei tehdä työtäkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anoppini asenteelta mieheäni ja hänen pikkuveljeään kohtaan. Pikkuveli on niin reipas ja ahkera ja auttavainen ja isoveli ärsyttävä laiskimus...
En osaa auttaa mutta pidä huoli, ettei asenteesi tule läpi veljeksille. Ymmärrän kyllä että sinua ärsyttää, mutta jos isoveli huomaa asenteesi, et saa häntä hommiin enää millään!
Ja näin tehtiin myös omassa kodissani. minusta tuli ahkera puurtaja ja siskostani joka lapsena oli laiska tuli töissä ahkera mutta kotona edelleen ei tee muuta kuin sen mikä hänelle kuulu. Silti pidän palkitsemista hyvänä keinona. Eli jos haluaa jotain sada pitää sen eteen tehdä töitä.
Nykyään lapset ja nuoret saavat kaiken kovin helposti ilman että joutuvat itse näkemään vaivaa. Tämä näkyy myös typaikoilla. Nuorilla ei ole taitoa tehdä töitä.
Meillä tokaluokkalainen jolla myös laiskuus/itsekkyyskausi menossa ja kuuluu ikään. Meillä ei ole viikkorahaa mutta jotta saa lauantai karkit pitää oma huone olla siivottuna. Jälkkäriä saa kun on huolehtinut astiansa koneseen jne. Ja jos haluaa ostaa jonkun lelun tms. pitää tehdä rahan eteen töitä. Kotitöissä auttaa kaikki oman osansa vaikka ei suoranaista palkkaa saakkaan ja jos ei apua heru sanon etä en minäkään sitten jaksa mennä kauppaan karkkeja ostamaan, viedä lapsia ratsastamaan tms. mikä heille on mieleen. Työt joista saavat rahaa sovitaan erikseen ja joskus palkitsen myös oma-aloitteisesta ahkeruudesta.
Meillä toiminut omassa lapsuudessa hyvin ja toimii nyt myös omien lasteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan tuo ahkeruudesta palkitseminen ihan oikeaa toimintaa siinä mielessä, että aikuisenakin saa sitä enemämn palkkaa, mitä enemmän teet työtä (ainakin teoriassa saa, mutta ei kai sitä progressiivista verotusta tarvi lapselle selitellä). Eli kaipa raha vain osoittaa vain elämää yleensä.
Kaipa se niin on, että toiset ovat työmyyriä ja toiset osaavat paremmin laiskotella. Ei se laiskottelu nyt niin pahasta ole, mutta lusmuilua en siedä enkä tule koskaan hyväksymään.
ap
Pikkuveli tietää nyt olevansa parempi ja rakastettu. Isoveljestä tuntuu ettei häntä hyväksytä sellaisena kun on. Varsinkin jos jatkatte tuota.
Meilläkin vanhempi 7-v on laiskempi ja itsepäisempi ja nuorempi 5-v mielyttämisenhaluisempi ja osallistuu mielellään kaikkeen.
Lisäksi tuollainen kannustaa lasta miettimään millainen hänen pitäisi olla ja miten käyttäytyä , jotta saa rahaa ja hyväksyntää. Eikö olisi parempi, että lapset saavat olla omia itsejään ja heidät hyväksytään sellaisina.
Meillä ei saa rahaa huoneen siivouksesta vaan lelut lähtee piiloon jos ei siivota niitä pois. Ne saa sitten takaisin kun siivoaminen on alkanut sujumaan automaattisesti.
Meillä saa valita mitä kotitöitä haluavat tehdä ja niitä vaihdellaan. Pakko on joku kotityö valita. Lisäksi kehutaan työn jälkeä, jos aihetta, eikä moitita vaikka ei olisikaan niin viimeisen päälle onnistunut. Tällä keinolla säilyy innostus kotitöihin. Eikä siitä tarvitse rahaa antaa.
Tämä nyt oli minun mielipiteeni, enkä välttämättä ole oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enempi miettisin MISTÄ lapsen muuttunut käytös johtuu. Onko koulukiusaamista, eka ihastus vai missä mennään? Luonteen muutos tarkoittaa aina hälytyskelloja. Eri ihmisten motivointi toimii eri keinoin, mutta ensin kaiva esille syy muutokseen. Luultavasti sen asian käsittely saa pojan "normaaliksi" itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo poika ei ole koskaan ollut niin ahkera kuin pikkuveljensä. Hän on aina ollut laiskansorttinen. Ei siis hänen perusluonne ole mihinkään muuttunut (itse asiassa on yleensä oikein hyväntuulinen).
Uutta on tuo itsekkyys. Kerran häntä ripitettäessä hän sanoi ensimmäistä kertaa, että "minähän teen mitä minä haluan". Olen ajatellut, että se liittyy ikään. Hän on itsenäistynyt ja huomannut, että hänellä onkin ihan oma tahto.
Hän tässä illalla, autonpesukeskustelun jälkeen, oli harvinaisen ahkera. Kattoi pöytää vapaaehtoisesti. Jotain oli mennyt jakeluun, kun olin kehunut pikkuveljen avuliaisuutta.
Pojalle kyllä raha on kaiken a ja o. Hän tekee ihan mitä tahansa rahan eteen. Jos sille linjalle lähden, niin mietin vain, tuleeko palkitsemisesta jonkilainen kierre...? kohta hän ei liikuta eväänsäkään, ellei siitä tule rahaa.
ap
Alue: Aihe vapaa
minä laitoin pokkana tehtävä listan seinälle. Rasti ruutuun kun homma on hoidettu ja täydestä paperista saa vasta lunastaa viikkorahansa. Jos tekee vielä paljon ekstraa, palkka sovitaan etukäteen ja viikkorahan yhteydessä saa vielä lisämaksun. Jo auttoi.
Miehelläni oli pienenä tällainen systeemi kotona ja hänestä ainakin kehkeytyi oikea koti"hengetär".
Meillä taas oli kotona aina pakko tehdä kaikkea ilman mitään kannustinta ja minusta tuli kotitöitä vihaava laiskimus. Että oman otokseni perusteella annan rahan laulaa ;)