taidan rakastaa poikaani enemmän, kun tyttöäni :(

Varsinkin, jos poika on nuorempi siskoansa. Pikkuveljeä suositaan ja lellitään.

Niin se vain voi joskus elämässä olla.

Pystyt kontrolloimaan käytöstäsi paremmin. Mä luulen, että mulla sama tilanne, päivä päivältä toi 2½v poika tulee mulle rakkaammaksi. Mutta teen tietoisesti töitä, etteivät lapset koe minun lellivän toisia enemmän.

nainen numero 1.

Mutta koska tyttö on nuorin niin kyllähän mä sen kanssa eniten aikaa vietän...

Nyt 2 poikaa ja tasaveroisia. Molempia rakastan enemmän kuin mitään.

Oma naiseus kateissa, jos vain miehiä/poikia voi rakastaa.

ihan niinku teidän äidit on aina rakastanu teidän veljiä enemmän ku teitä..

Naisena/ äitinä suhde tyttäreen on erilainen kuin poikaan, samoin isänä/ miehenä tyttäreen ja poikaan. Lisäksi aikuisten ja lasten temperanmenttien samanlaisuus tai erilaisuus, lasten syntymäjärjestys, oman elämän tilanteet ja parisuhteen tila kunkin lapsen syntyessä vaikuttaa siihen, millaisia suhteista muodostuu.



Em. syistä ajattelen, että minun on HELPOMPI rakastaa poikaani, joka on kuopus, taipuisa ja äitiään palvova ja isäänsä muistuttava lapsi. Rakkauden määrässä ei ole eroa. Esikoistytär on taas "tulta ja tulikiveä", sähäkkää äitiään hyvässä ja pahassa muistuttava "peili". Toisaalta hän on esikoisuudellaan tehnyt minusta äidin ja haastavuudellaan koulii ja kasvattaa minua, ja hänen vaativuutensa on loppujen lopuksi parasta lahjaa, mitä olen saanut, vaikka rakastaminen ei ole aina kivutonta ja miellyttävää.

älä ainakaan lapsille mene tuota sanomaan- ole demokraattinen

älä ainakaan lapsille mene tuota sanomaan- ole demokraattinen

mies rakastaa selvästi tyttöä enemmän.

ihan niinku teidän äidit on aina rakastanu teidän veljiä enemmän ku teitä..

ja sille joka sanoi että naiseus kateissa kun voi rakastaa VAIN poikiaan, mutta eihän se silti niin ole.

jos olet(te) itse huomanneet ton äideissänne, niin mitäs luulette, huomaavatko tyttärenne teissä? niitä se voi kyllä vaivata, ja saada ne jopa pitämään omaa naiseuttaan jotenkin huonompana kuin miehenä olemista. onneksi mulla EI ole veljiä, ja vain yksi lapsi..

Mun esikoinen on poika ja luulin, etten ketään voisi rakastaa yhtä paljon kuin häntä. Mutta sitten syntyi maailman ihanin pieni tyttö. Ja nyt rakastan niin tulen palavasti heitä molempia, ettei sitä voi ikinä sanoin kuvata. Pahoin pelkään, että useimmat lapset ovat kyllä sen verran fiksuja, että huomaavat kyllä ennen pitkää, kenestä eniten välitetään. Tosi sääli.

Tuntuu olevan yleistä, että rakastaa enemmän poikiaan. Kai se on se heterous.

Itselläni on 4 poikaa. Kai se sitten on onni ettei sitä tyttöä tullut. Yleensä kyllä pidän enemmän tyttö lapsista jos ne ei ole omia. Pojat ovat yleensä villimpiä ja taistelun haluisempia. Mutta osaisinko rakastaa tyttöä yhtä paljon kuin poikiani, sitä en tiedä.

jos olet(te) itse huomanneet ton äideissänne, niin mitäs luulette, huomaavatko tyttärenne teissä? niitä se voi kyllä vaivata, ja saada ne jopa pitämään omaa naiseuttaan jotenkin huonompana kuin miehenä olemista. onneksi mulla EI ole veljiä, ja vain yksi lapsi..

Voi olla että en kysynyt suoraan mutsilta asiasta vaan veljen vaimolta, että onko huomannut...