Lue keskustelun säännöt.
Te rakkaat kanssasisaret, jotka olette ponnistaneet päihteiden maailmasta parempaan elämään. Saisinko toivoa kauttanne?
16.10.2026 |
Minulla ei ole asiat huonosti tällä hetkellä mutta olo on todella tyhjä ja välitilassa. Se entinen elämä, joka oli täynnä kaaosta, päihteitä, ihmissuhdedraamaa, pahoinvointia, taloudellisia ja henkisiä isoja ongelmia, niin on onneksi takanapäin. Olen todella kiitollinen. Olen kuitenkin vasta alussa ja muutama vuosi tässä uutta elämääni koonnut. Se on sisältänyt todella paljon tunnetyöskentelyä ja eri vaiheita. Välillä tai aika usein tuntuu, että olen välitilassa tai jumissa mutta silti sisäinen ääni sanoo vain, että luota prosessiin ja niinhän olen luottanutkin.
Välillä on pelkoja, että viekö tämä elämä minua sitten kuitenkaan sellaiseen elämään, joka tuntuisi kotoisalta ja siltä, että se tuntuu omalta. Olisi ihanaa kokea olevansa kotonaan omassa elämässä mutta hakemistahan tämä on vielä. Paljon asioita muuttunut ja muuttuu mutta on välillä hankalaa, jonka kyllä ymmärrän kuuluvan osaksi tätä elämää.
Haluaisitteko jakaa lyhyesti tai pidemminkin millaiseksi elämä on raittiuden myötä muuttunut, oletteko löytäneet ns. "paikkanne" elämässä joka tuntuu oikeasti omalta?
Kommentit (22)
Korkki kiinni siitä se pikkuhiljaa menee eteenpäin.
Tsemppiä sinun elämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä rauhassa ja rakkaudessa. Muulla ei ole väliä. Toivotan lämpimästi onnea, sisko. <3
Vähentämällä pääsin tupakasta aikoinaan. Uskon että osa voi hakea myös korvaavaa lääkettä tai koulutettu hypnoterapeutti, sen jälkeen joku terapiakeskustelu tai hermolääke. Ei ota raskasta uraa. Tilalle muuta kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Korkki kiinni siitä se pikkuhiljaa menee eteenpäin.
Tsemppiä sinun elämään!
Olen siis ollut muutaman "jo" vuoden raitis. Kiitos. Ap
Vierailija kirjoitti:
Elä rauhassa ja rakkaudessa. Muulla ei ole väliä. Toivotan lämpimästi onnea, sisko. <3
Kiitos :) <3 Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin HYVÄ SINÄ ja paljon halauksia. Kuulostaa hyvältä ja juurikin siltä mitä kaikenlainen muutos ja irtipäästäminen on, päihteet tai mikä tahansa asia. Tyhjyyttä ja ns. orpoutta. Mutta se kestää vain aikansa, pikku hiljaa elämä täyttyy kivoista asioista ja ne kasvavat. Väritkin palaavat.
Haluaisitteko jakaa lyhyesti tai pidemminkin millaiseksi elämä on raittiuden myötä muuttunut, oletteko löytäneet ns. "paikkanne" elämässä joka tuntuu oikeasti omalta?
Koen olevani lähempänä omaa identiteettiäni nykyään, toimin kutsumuksellisesti ja kaikki on mainiosti. Elämän kehitys ei sinänsä lopu koskaan, kun siivoaa jotain tuollaista isoa kuten päihteet pois niin siivousprosessit jatkuvat muissa asioissa sen jälkeen. Elämä on muutosta, sen kanssa kannattaa tehdä rauha ja ottaa suunta kohti kevyttä parempaa. Askel kerrallaan. On ollut myös kiva seurata muiden läheisten naisten matkaa kohti parisuhdehelveteistä itsellisiä elämiään. Aika monia vuosia niitä traumoja nousee pintaan, mutta toisaalta jokainen vuosi on myös selkeästi askel parempaan vointiin ja olemassaoloon. Me naiset voimme auttaa toisiamme tässä paljon olemalla toisillemme ihmisiä.
Sinulla on oma polkusi. Pikku hiljaa. Keskity niihin pieniin asioihin, jotka tuovat iloa ja valoa päiviisi, ne kasvavat kyllä ja tulee uusia ilon aiheita. Kiitollisuus on tärkeä harjoitus, kun kehosi palaa kiitollisuuden tilaan niin se auttaa sinua näkemään ja tuntemaan sitä kaikkea mikä on nyt hyvin. Voimia ja rakkautta.
Ei sitä toivoa ole . Ei minkäänlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähentämällä pääsin tupakasta aikoinaan. Uskon että osa voi hakea myös korvaavaa lääkettä tai koulutettu hypnoterapeutti, sen jälkeen joku terapiakeskustelu tai hermolääke. Ei ota raskasta uraa. Tilalle muuta kivaa.
Käyn terpiassa säännöllisesti ja myöskin noissa hypno/ja energiahoidoissa käynyt muutamia kertoja, ovat todella hyviä. Paljon olen työskennellyt tässä tämän itseni ja uuden elämän eteen ja paljon pakollisia muutoksia tehnyt niin ympäristön, työn, että ihmissuhteiden ja tietenkin niiden päihteiden ja muiden haitallisten toimintamallien suhteen. Luottavainen olo on tulevasta mutta on tämä silti tällaista vaihetta ja prosessia tietenkin ollut ja sitä miettii, että löytääkö sitä paikkaansa mutta uskon, että elämä tässä muovautuu vuosien myötä omannäköiseksi. Ap
Itsellä ei kokemusta. Läheisellä n. 8v raittiutta takana. Tee asioita, joista nautit. Kuuntele itseäsi. Aseta rajat itsellesi ja muille. Jätä se syyllisyys ja häpeä sinne menneisyyteen. Hyväksy, että elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista. Ole ylpeä itsestäsi 🌺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin HYVÄ SINÄ ja paljon halauksia. Kuulostaa hyvältä ja juurikin siltä mitä kaikenlainen muutos ja irtipäästäminen on, päihteet tai mikä tahansa asia. Tyhjyyttä ja ns. orpoutta. Mutta se kestää vain aikansa, pikku hiljaa elämä täyttyy kivoista asioista ja ne kasvavat. Väritkin palaavat.
Haluaisitteko jakaa lyhyesti tai pidemminkin millaiseksi elämä on raittiuden myötä muuttunut, oletteko löytäneet ns. "paikkanne" elämässä joka tuntuu oikeasti omalta?
Koen olevani lähempänä omaa identiteettiäni nykyään, toimin kutsumuksellisesti ja kaikki on mainiosti. Elämän kehitys ei sinänsä lopu koskaan, kun siivoaa jotain tuollaista isoa kuten päihteet pois niin siivousprosessit jatkuvat muissa asioissa sen jälkeen. Elämä on muutosta, sen kanssa kannattaa tehdä rauha ja ottaa suunta kohti kevyttä parempaa. Askel kerrallaan. On ollut myös kiva seurata muiden läheisten naisten matkaa kohti parisuhdehelveteistä itsellisiä elämiään. Aika monia vuosia niitä traumoja nousee pintaan, mutta toisaalta jokainen vuosi on myös selkeästi askel parempaan vointiin ja olemassaoloon. Me naiset voimme auttaa toisiamme tässä paljon olemalla toisillemme ihmisiä.
Sinulla on oma polkusi. Pikku hiljaa. Keskity niihin pieniin asioihin, jotka tuovat iloa ja valoa päiviisi, ne kasvavat kyllä ja tulee uusia ilon aiheita. Kiitollisuus on tärkeä harjoitus, kun kehosi palaa kiitollisuuden tilaan niin se auttaa sinua näkemään ja tuntemaan sitä kaikkea mikä on nyt hyvin. Voimia ja rakkautta.
Kiitos valtavan paljon, tulipa lämmin olo viestistäsi. Rakkautta sinne myös! Ap
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei kokemusta. Läheisellä n. 8v raittiutta takana. Tee asioita, joista nautit. Kuuntele itseäsi. Aseta rajat itsellesi ja muille. Jätä se syyllisyys ja häpeä sinne menneisyyteen. Hyväksy, että elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista. Ole ylpeä itsestäsi 🌺
Kiitos <3 Hyväksyminen on ollut yksi todella iso teema tämän raittiuden aikana. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse raitistuin melkein 14 vuotta sitten, olin jo luisumassa alkoholismia kohti mutta raskaus sai minut raitistumaan kerralla. Tupakan lopetin siinä samalla.
Nykyään olen työkyvyttömyyseläkkeellä, monien vaiheiden jälkeen. Eli ei mennyt niin kuin strömssössä omalta osaltani tämä. Oikeanlaista apua en saanut tai jos sain sen ajoitus ei ollut optimaalinen. Parempaa tuskin on tulossa, vaikea nähdä miten tämä tästä enää paremmaksi muuttuisi.
Aina kerrotaan näistä tapauksista pelkästään ne menestystarinat, niitä toisenlaisia tarinoita ei nosteta esille.
Toivottavasti sinulle käy paremmin.
Ensinnäkin onnittelut sinulle, ei voi kuin hattua nostaa! On ihan tosi kova juttu kun oot tehnyt tuon ja päässyt eroon päihteistä.
Mulla on vielä matka kesken mutta olen paljon vähentänyt ja karsinut pahimmat kontrollin menetykset ja sekoilut. Mun pohjakosketus oli kun jonain perus-tiistaina lähdin yökerhoon ja hirveää sekoilua, hotellihuoneeseen vieraan liikemiehen luo, hävitin kännykän jne. Saikutin päivän ja en ole ikinä saikuttanut alkoholin takia. Silloin tajusin tilanteeni ja alkoi pitkä tie tähän missä olen nyt.
Sanoisin että tosi vaikeita hetkiä tulee. Olin raitistuttuani n 6kk aika toimintakyvytön, kuin masentunut. Katsoin Netflixi ja wolttasin. Ei kiinnostanut mikään kun se ainut mikä kiinnosti oli viety pois. Sit pikkuhiljaa aloin touhuilla, siivota, järjestää elämääni. Huomasinkin että osaan yhä innostua asioista, tulin aktiiviseksi, laitoin kotia, kävin treeneissä, aloin harrastaa. Niin moni asia ikäänkuin "heräsi henkiin" minussa.
Tällä hetkellä en enää ikinä antaisi pois sitä tunnetta mikä minulla on nyt. Kauhulla mietin miten monta vuotta minulta vietiin kun päihteillä turrutin kaiken. Vaikeitakin hetkiä on ja pahinta on kun tunteet pitää kohdata. Mutta tärkeintä että elämä on nyt aitoa ja oikeaa, ei vain jotain huuruista haavetta joka näyttää päivänvalossa tosi pahalta.
Tsemppiä ja halaus sinulle! Olen varma että joku päivä löydät sen ihanan tasaisen ja valoisan elämän minkä minäkin löysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavaa tekemistä pitää olla, jotta ainakaan tylsyyden takia ei ajaudu vanhoihin huonoihin tapoihin. Itse olen kokeillut kaikenlaisia harrastuksia joista pidin lapsena ja kävi ilmi että pidän niistä vieläkin!
Vierailija kirjoitti:
Itse raitistuin melkein 14 vuotta sitten, olin jo luisumassa alkoholismia kohti mutta raskaus sai minut raitistumaan kerralla. Tupakan lopetin siinä samalla.
Nykyään olen työkyvyttömyyseläkkeellä, monien vaiheiden jälkeen. Eli ei mennyt niin kuin strömssössä omalta osaltani tämä. Oikeanlaista apua en saanut tai jos sain sen ajoitus ei ollut optimaalinen. Parempaa tuskin on tulossa, vaikea nähdä miten tämä tästä enää paremmaksi muuttuisi.
Aina kerrotaan näistä tapauksista pelkästään ne menestystarinat, niitä toisenlaisia tarinoita ei nosteta esille.
Toivottavasti sinulle käy paremmin.
Hei upeaa, että olet pysynyt raittiina ja olet jo todella pysynyt valoisalla puolella. Toivottavasti arvostat itseäsi, ihan todella hienoa <3 Ei kaikkia ole tehty työelämään, joten minusta sen mittarilla ei kannata miettiä onko ihminen elämässään menestynyt vai ei. Minusta menestys on jotain ihan muuta, se on ehkä sisäinen tila ihmisessä enneminkin. Olen myös sairaslomalla - taas. Työkyvyttömyyttä ollut täälläkin vähän väliä. Tällä hetkellä menossa ADHD- tutkimuksiin koska en enää jaksa tätä kehää, missä olen elänyt ja raittius on tuonut pintaan paljonkin asioita minussa, jotka johtavat alituiseen uupumukseen. Olen kuitenkin toiveikas, sillä haen tietoa ja apua, menen steppi kerrallaan eteepäin. Jos minusta ei tule kuitenkaan pysyvästi työkykyistä, niin sitten se on niin, ei se minun arvoani ihmisenä määrittele. Yritän löytää tien, joka olisi kestävä ja itselleni hyväksi mutta myös kehittävä, sellaista työelämääkin kohti pyrin. Paljon rakkautta sinne ja kaikkea hyvää. Toivottavasti sinäkin löydät vielä elämääsi paljon ilon aiheita ja asioita, jotka vievät sinua eteenpäin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin onnittelut sinulle, ei voi kuin hattua nostaa! On ihan tosi kova juttu kun oot tehnyt tuon ja päässyt eroon päihteistä.
Mulla on vielä matka kesken mutta olen paljon vähentänyt ja karsinut pahimmat kontrollin menetykset ja sekoilut. Mun pohjakosketus oli kun jonain perus-tiistaina lähdin yökerhoon ja hirveää sekoilua, hotellihuoneeseen vieraan liikemiehen luo, hävitin kännykän jne. Saikutin päivän ja en ole ikinä saikuttanut alkoholin takia. Silloin tajusin tilanteeni ja alkoi pitkä tie tähän missä olen nyt.
Sanoisin että tosi vaikeita hetkiä tulee. Olin raitistuttuani n 6kk aika toimintakyvytön, kuin masentunut. Katsoin Netflixi ja wolttasin. Ei kiinnostanut mikään kun se ainut mikä kiinnosti oli viety pois. Sit pikkuhiljaa aloin touhuilla, siivota, järjestää elämääni. Huomasinkin että osaan yhä innostua asioista, tulin aktiiviseksi, laitoin kotia, kävin treeneissä, aloin harrastaa. Niin moni asia ikäänkuin "heräsi henkiin" minussa.
Tällä hetkellä en enää ikinä antaisi pois sitä tunnetta mikä minulla on nyt. Kauhulla mietin miten monta vuotta minulta vietiin kun päihteillä turrutin kaiken. Vaikeitakin hetkiä on ja pahinta on kun tunteet pitää kohdata. Mutta tärkeintä että elämä on nyt aitoa ja oikeaa, ei vain jotain huuruista haavetta joka näyttää päivänvalossa tosi pahalta.
Tsemppiä ja halaus sinulle! Olen varma että joku päivä löydät sen ihanan tasaisen ja valoisan elämän minkä minäkin löysin.
Kiitos! <3 Juu kuulostaa tutulta, muistan kanssa vastaavia kokemuksia, niitä sekoiluja riitti ja loppua kohden muuttui vain surullisemmaksi koko homma. Olin viedä itseltäni hengen, oli aika kamalia aikoja kun tuntui, että kaikki on vain synkkää. Onneksi pääsin terapiaan ja terapeutti loi minuun uskoa ja pystyin lopettamaan juomisen vaikka hänelle olin salalillut koko asiaa. Sitten päätin, että yritän nyt oikeasti saada elämän kuntoon vielä kerran - ja se on todellakin kannattanut. Ekat kuukaudet oli raitistuttua todella kipeitä kyllä, se oli tosi intensiivistä aikaa, jokin voima siinäkin sitten auttoi vain päivä kerrallaan menemään. Nyt menee jo hyvin enkä tahdo takaisin ja elämä kyllä on mennyt pareampaan. Pääsin velkajärjestelyynkin, se oli valtavan hieno asia sekin, minulla oli siis muitakin riippuvuuksia, jotka vaikutti talouteeni hyvin radikaalisti. Onneksi kaikesta noita on päässyt pois ja olen saanut tämän mahdollisuuden uuteen elämään, olen kiitollinen. Vielä on paljon hakemista ja suunta eteenpäin sumuinen tosiaan mutta kai se selkiytyy ja tämä taitaa olla prosessi, joka kestää ja menee omalla painollaan.
Kiitos paljon tästä viestistäsi ja halaus takaisin, paljon hyvää ja rakkautta sinulle! Ap
Mietipä sitä peilikuvaa, jos et olisi koskaan riuhtaissut itseäsi irti?
Vierailija kirjoitti:
Mietipä sitä peilikuvaa, jos et olisi koskaan riuhtaissut itseäsi irti?
Hui. En usko, että olisin enää hengissä edes, kyllä se tuska oli jo niin voimakasta. Tuntui, että siinä oli kaksi vaihtoehtoa, joko kuolla tai tehdä muutos ja olin onnekas. Täytyy tietenkin pysyä nöyränä koska minusta on tärkeää muistaa se, että raittius ei ole itsestäänselvyys ja vaalia sitä. Ap
Jännä, että naiset noin koukuttuu päihteisiin, ei ole meillä miehillä samanlaista😅😅
uppis