Te rakkaat kanssasisaret, jotka olette ponnistaneet päihteiden maailmasta parempaan elämään. Saisinko toivoa kauttanne?

Minulla ei ole asiat huonosti tällä hetkellä mutta olo on todella tyhjä ja välitilassa. Se entinen elämä, joka oli täynnä kaaosta, päihteitä, ihmissuhdedraamaa, pahoinvointia, taloudellisia ja henkisiä isoja ongelmia, niin on onneksi takanapäin. Olen todella kiitollinen. Olen kuitenkin vasta alussa ja muutama vuosi tässä uutta elämääni koonnut. Se on sisältänyt todella paljon tunnetyöskentelyä ja eri vaiheita. Välillä tai aika usein tuntuu, että olen välitilassa tai jumissa mutta silti sisäinen ääni sanoo vain, että luota prosessiin ja niinhän olen luottanutkin. 

Välillä on pelkoja, että viekö tämä elämä minua sitten kuitenkaan sellaiseen elämään, joka tuntuisi kotoisalta ja siltä, että se tuntuu omalta. Olisi ihanaa kokea olevansa kotonaan omassa elämässä mutta hakemistahan tämä on vielä. Paljon asioita muuttunut ja muuttuu mutta on välillä hankalaa, jonka kyllä ymmärrän kuuluvan osaksi tätä elämää. 

Haluaisitteko jakaa lyhyesti tai pidemminkin millaiseksi elämä on raittiuden myötä muuttunut, oletteko löytäneet ns. "paikkanne" elämässä joka tuntuu oikeasti omalta?