Ymmärränhän minä, että kaverilla on rankkaa puolison sairastumisen takia. Mutta jos kaveri sanoo sopeutuneensa jne

ja sanoo, että on asian hyväksynyt ja katsoo elämässä eteenpäin, vaikka kaikki heidän yhteiset haaveet ei toteudukaan. Kyseessä siis vakava sairaus ja puoliso tarvitsee apua monessa asiassa, mutta sairaus ei johda kuolemaan. Tilanne ollut heillä sama nyt 7 vuotta.

Niin olisiko minun nyt pitänyt varoa sanojani, ja olla kertomatta elämästäni?

Tapasimme siis pitkästä aikaa ja vaihdoimme numerot, ollaan viestitelty melko paljon. Hän on kysellyt elämästäni ja kertonut omastaan.

Minäkin kerroin elämästäni, ja mm. että okt on minulle ainoa oikea asumismuoto, enkä varmaan enää sopeutuisi muuhun.

Sen jälkeen hän lopetti viestittelyn. Ei koskaan enää vastannut. Ihmettelin tätä pitkään, sitten luin viestejä taaksepäin ja huomasin hänen kirjoittaneen esimerkiksi etteivät voi muuttaa omakotitaloon, puolison tilanteen vuoksi. 

Joko tuohon, tai harrastuksiini tms liittyen, hän nyt jostain ilmeisesti loukkaantui ja lopetti yhteydenpidon.

En tietenkään halunnut mitenkään satuttaa tai loukata. Hän tuntui oikeasti olevan sinut tilanteensa kanssa ja että aidosti haluaa tietää arjestani, mitä on ns. normaali elämä. Mutta en keksi mitään muuta syytä, miksi hän lopetti viestittelyn, kuin että sanoin jotain väärää.

Ja joo, tiedän että varmaan sopeutuisin vaikka kerrostaloon jos olisi pakko, mutta kun en tuotakaan asiaa niin kirjaimellisesti tarkoittanut.

Ajatuksia?