Lue keskustelun säännöt.
Hirveä ikävä lapsuudenkotia
13.10.2026 |
Onko muilla tällaista? Tuntuu välillä jotenkin niin riipaisevalta, ettei sinne voi enää mennä. Näen jatkuvasti unia sieltä, kaikki on niissä niin ihanaa ja seesteistä. Tulee tippa linssiin joskus ihan varta vasten ohi ajaessa. Tietenkään lapsuus, kasari ja ysäri eivät palaisi, vaikka siellä asuisin. Silti haaveilen siitä, että jonkun Eurojackpotin osuessa kohdalle tekisin nykyiselle omistajalle tarjouksen, josta kieltäytyminen olisi hyvin vaikeaa.
Kommentit (21)
En ymmärrä AP:n kaltaisia. Itse en halua mitään tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni asuu edelleen lapsuudenkodissani ja juuri viimeksi tänään kävin siellä. Monesti näen unta, että asun siellä tai muutenkin asioita tapahtuu siellä. Harvemmin näen unta tästä talosta jossa olen asunut nyt 11 vuotta ja kotoa muutin pois jo yli 20 vuotta sitten.
Mun lapsuudenkoti myytiin pakkohuutokaupalla kun perheyritys meni konkurssiin. En oo pystynyt käymään lähelläkään sen jälkeen kun lähdettiin sieltä :( liian kipeää.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä AP:n kaltaisia. Itse en halua mitään tuollaista.
No älä ymmärrä. Itselläni vaan on paljon siihen paikkaan assosioituvia, näin keski-iästä käsin ajateltuna ihan taivaallisen lämpimiä muistoja.
Mä taas näen usein unta ensimmäisestä omasta asunnostani. Ja en oikeesti edes kaipaa sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ikävä. Usein kun näen jotain painajaista niin tapahtumapaikkana on mun lapsuudenkoti.
Se mitä ikävöit on tunnelma silloin 80-90 -luvuilla, vaikka ostaisit sen lapsuuskodin sitä tunnelmaa ei saa takaisin. Kävin joskus mieheni kanssa hänen lapsuuskodissan ja ei se todellakaan ole enää sama paikka kuin silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen pari kertaa katsonut kun on ollut myynnissä niin kuvia omasta vanhasta kodista. Se on ollut niin erilainen että hyvä jos tunnistaa enää omaksi. Katselen myös joskus Googlemapsista vanhaa kotikylääni, mutta aika paljon sielläkin on hommat muuttunu. Kannattaa käydä kattelee mestoja nopeasti jos siltä tuntuu, se on nimittäin järkyttävän nopeeta miten kokoajan rakennetaan uutta ja puretaan jne, myöhemmin voi tulla tilanne eteen jossa omaa taloa tai sitä kotikylää ei edes tunnista enää omaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ikävä. Usein kun näen jotain painajaista niin tapahtumapaikkana on mun lapsuudenkoti.
Minå en sentään, mutta epämiellyttävä ajatus, että sinne pitäisi mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pari kertaa katsonut kun on ollut myynnissä niin kuvia omasta vanhasta kodista. Se on ollut niin erilainen että hyvä jos tunnistaa enää omaksi. Katselen myös joskus Googlemapsista vanhaa kotikylääni, mutta aika paljon sielläkin on hommat muuttunu. Kannattaa käydä kattelee mestoja nopeasti jos siltä tuntuu, se on nimittäin järkyttävän nopeeta miten kokoajan rakennetaan uutta ja puretaan jne, myöhemmin voi tulla tilanne eteen jossa omaa taloa tai sitä kotikylää ei edes tunnista enää omaksi.
Miksi sinne pitää mennä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ikävä. Usein kun näen jotain painajaista niin tapahtumapaikkana on mun lapsuudenkoti.
Minå en sentään, mutta epämiellyttävä ajatus, että sinne pitäisi mennä.
Minä olen asunut synnyinkodissani koko ikäni eli 67 vuotta. Koskaan ei ole tuntunut epämiellyttävälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pari kertaa katsonut kun on ollut myynnissä niin kuvia omasta vanhasta kodista. Se on ollut niin erilainen että hyvä jos tunnistaa enää omaksi. Katselen myös joskus Googlemapsista vanhaa kotikylääni, mutta aika paljon sielläkin on hommat muuttunu. Kannattaa käydä kattelee mestoja nopeasti jos siltä tuntuu, se on nimittäin järkyttävän nopeeta miten kokoajan rakennetaan uutta ja puretaan jne, myöhemmin voi tulla tilanne eteen jossa omaa taloa tai sitä kotikylää ei edes tunnista enää omaksi.
Miksi sinne pitää mennä?
No jos haluaa katsella paikkoja? Eikä kukaan käskenyt sinua menemään minnekkään.
Oispa joku paikka missä ihminen vaan saisi olla eikä tarvitsisi muuttaa enää koskaan. Saisi vaan lepäillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lapsuudenkotini nyt omistuksessa ja siitä on melkein pelkkää riesaa ja kuluja. Ei se tunnelma tule sen kodin mukana enää jos ihmiset ovat poistuneet :(
Minulla on pahoja muistoja ihmisistä, rakkaita luonnosta ja lapsuudenkodistani, ollut koko ikäni. Kaikki painajaiset ovat myöskin täältä. Mutta myös kauneimmat luonto-eläinmuistot. Muutin tänne. Luen ketjua ja tunnen olevani etuoikeutettu. Rakastan tätä pimeyttä ja yksinäisyyttä nyt. Istun iltaa lämpimässä pirtissä. Muuttovalmiit joutsenet huutavat joella.
Varmaan kauheeta. Itselläni lapsuuden kotini on kakkoskotina enkä aio luopua niin ihanaa siellä on viettää aikaa.
Minunkin lapsuudenkotini (kerrostaloasunto pahamaineisessa lähiössä) on ollut tässä taannoin myynnissä. Ihan ok se minusta oli, kaikkine puutteineenkin. Olisi kyllä remppaa vaatinut nykykunnossaan, varsinin kylppärin osalta. Taloon on tehty putkiremontti, mutta omistaja ei selvästikään tarttunut kylppäriremonttitarjoukseen samalla.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pari kertaa katsonut kun on ollut myynnissä niin kuvia omasta vanhasta kodista. Se on ollut niin erilainen että hyvä jos tunnistaa enää omaksi. Katselen myös joskus Googlemapsista vanhaa kotikylääni, mutta aika paljon sielläkin on hommat muuttunu. Kannattaa käydä kattelee mestoja nopeasti jos siltä tuntuu, se on nimittäin järkyttävän nopeeta miten kokoajan rakennetaan uutta ja puretaan jne, myöhemmin voi tulla tilanne eteen jossa omaa taloa tai sitä kotikylää ei edes tunnista enää omaksi.
Oma lapsuudenkotini sattuu olemaan sellaisessa kohdassa helsinkiläistä lähiötä, jossa rakennukset ovat käytännössä ihan samoja kuin kasarilla. Autojen muuttumista lukuunottamatta ei "katukuvan" perusteella ole mitään näkyvää eroa. Siksi(kin) se ehkä riipaisee. Fyysinen todellisuus on sama, mutta maailma on muuttunut ihan toiseksi.
Minä ikävöin mummolaa, sinne 70 luvun Pohjois-Savoon.
Ne kesät , ei ollut sähköjä. Ulko wc. Puhdas ilma. Mummo leipoi joka aamu tuoretta leipää ja pullaa.
Luettiin ulkona Aku-ankkoja, käytiin uimassa ja marjassa. Ei ollut asfalttiteitä.
Mä joskus aikoinaan haaveilin että muuttaisin takaisin lapsuudenkotiini. Monta vuotta seurasin, tulisiko se asunto myyntiin. Ei tullut. Joten se siitä. Nykyisin olen vain tyytyväinen, että en asu hissittömän 4-kerroksisen kerrostalon ylimmässä kerroksessa.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/