Ero oli valtava shokki

Erosin muutama vuosi elämäni ainoasta suhteesta joka ei asunut edes samalla paikkakunnalla mutta olimme tiiviisti yhdessä monta monta monta vuotta. Kun tajusin että on pakko erota tein sen. Se oli suuri shokki jota en koskaan tajunnut tulevan. En kumminkaan edelleenkään kadu sitä. En silloin (vähiten) ja en vieläkään. Mies ei tehnyt suhteen eteen mitään vaikka meillä oli niitä hyviä hetki aika paljon.

Alussa yritin epätoivoisesti löytää uutta miestä. Kukaan ei ollut kiinnostunut paitsi ehkä se ksistä. Kävin treffeillä mutta pian loppui treffit. En päässyt edes treffeille. Opettelin ja opettelin rakastamaan itseäni. Opin sen mutta salaa silti toivoin että löydän sen tyypin jonka kanssa kiinnostus on kaksipuolista.

Nyt taas on vuosia kuulunut tuosta shokkierosta jonka itse otin. Nyt ahdistaa jo ajatus että pits joku parisuhde ottaa. AIna löydän jostain jonkun vian. Oon alkanut jo katseleemaan niitä miehiä ihan vaan seksiin. Semmoinen kelpaa mulle. En halua koko pakettia. Eronnutta miestä, mahdollisia lapsia, parisuhdepaskaa, sitä että pelkään että toinen pettää vaikkei pettäiskää (oikeesti ihmiset pettää IHAN VI TU STI). Mä en ole ikinä kylläkään enkä voisikaan. Mutta näin. Halusin nyt vaan purkautua. Kirjoittakaa tänne sit jotain kanssaxD