Lasten asioiden hoito vuoroviikoilla

Meillä on lasten isän kanssa yhteishuoltajuus neljästä lapsesta. Lapset ovat eri-ikäisiä (6-16). Kolmella lapsella on terveysasioita ja lääkitys. Kahdella näistä on myös keskittymisen ja oppimisen haasteita. Kolmella lapsella on säännöllisiä harrastuksia. Kaksi lapsista on yksinäisiä ja ovat kokeneet ulkopuolelle jättämistä.

Isän viikoilla Wilma laulaa, läksyjä on tekemättä joka viikko lähes kaikilla, uimapuku ei ollut mukana, kokeet on unohdettu ja poissa-oloista ei ole ilmoitettu koulukyyteihin tai iltapäiväkerhoon jne. Harrastusten perusharkat toimivat joten kuten, mutta lapsilla ei ole varusteita ja eväitä mukana, harrastuksiin ei ole ilmoitettu olennaisia asioita ja kaikki erityisempi (pelit ja kyydit niihin, huoltajien kahvilavuorot jne.) jäävät huolehtimatta.

Arjessa lääkkeet jäävät ottamatta ja lasten mukaan kämppä on aivan kaaos. Lämmin ruoka kyllä onnistuu onneksi joka päivä. Lääkäriajat unohtuvat. Lasten mukaan isä on usein todella stressaantunut  ja huutaa. Hän ei tue yksinäisiä lapsia sosiaalisissa suhteissa, eikä käy lasten kanssa missään (retkellä, uimahallissa, kirjastossa, missään).

Olen ihan voimaton tämän edessä. Se on hänen viikkonsa, joten tietysti hän saa elää kuten haluaa. Isä on lapsille tärkeä ja haluan heidän pääsevän elämään arkea isän kanssa. Mutta tilanne on todella kuormittava lapsille ja minulle. Lapset soittavat isäviikolla koko ajan hoidettavista asioista. Pyydän tietysti aina ottamaan asian esille isän kanssa, mutta lapset sanovat ettei se auta tai ovat sanoneet jo monesti. Minulle jää aina valtava suma asioita purettavaksi ja rästissä olevia läksyjä huolehdittavaksi. Huollan vaatteet ja harrastuskamat (tulevat likaisina) ja koordinoin unohtuneet asiat. Huolehdin taitojen opettamisesta oli kyse sitten uimataidosta tai pyykin pesun opettelusta. Teen kaikki hankinnat, vaikka lapsilisä ei todellakaan riitä harrastuskamoihin.

Lasten isä sanoo kaikkiin näihin, ettei pidä prioriteettina tai ei vain kykene.

Olen tehnyt lastensuojeluilmoituksen. Tästä kehkeytyi tietysti melkoinen konflikti, mutta lopulta tilanne oli hyvä, eli isä sai apua omille viikoilleen. Kotitöissä perhepalvelut on nyt lasten mukaan auttanut vähän, eli ei ole ihan niin sekaista, välillä pestään pyykkiä jne.

Meillä oli yhteispalaveri sosiaalipuolen kanssa. Heidän ehdotuksensa oli, että minä vastaisin lasten kaikista koulunkäynnin, terveyden ja harrastusten asioista myös miehen viikolla, koska mies ei vain kykene. Miehen toive oli, että tekisin listan oman viikkoni lopussa seuraavan viikon asioista, ja sitten soittaisin pari kertaa viikossa ja kertoisin, mitä viikon aikana on ilmennyt. Läksyistä hän toivoi, että laitan muistutusviestin hänelle ja kyseiselle lapselle.

Olen nyt hieman epätietoinen, onko tämä hyvä tie. Toisaalta se helpottaisi lasten elämää, mutta pelkään, että se myös estäisi exän kasvua vanhemmuuteensa. Meillä on kuitenkin 50/50 huoltajuus, ja elareitakaan ei makseta.

Miltä teistä kuulostaa? Mikä tukisi isää parhaiten vanhemmuudessa?