Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten asioiden hoito vuoroviikoilla
09.10.2026 |
Meillä on lasten isän kanssa yhteishuoltajuus neljästä lapsesta. Lapset ovat eri-ikäisiä (6-16). Kolmella lapsella on terveysasioita ja lääkitys. Kahdella näistä on myös keskittymisen ja oppimisen haasteita. Kolmella lapsella on säännöllisiä harrastuksia. Kaksi lapsista on yksinäisiä ja ovat kokeneet ulkopuolelle jättämistä.
Isän viikoilla Wilma laulaa, läksyjä on tekemättä joka viikko lähes kaikilla, uimapuku ei ollut mukana, kokeet on unohdettu ja poissa-oloista ei ole ilmoitettu koulukyyteihin tai iltapäiväkerhoon jne. Harrastusten perusharkat toimivat joten kuten, mutta lapsilla ei ole varusteita ja eväitä mukana, harrastuksiin ei ole ilmoitettu olennaisia asioita ja kaikki erityisempi (pelit ja kyydit niihin, huoltajien kahvilavuorot jne.) jäävät huolehtimatta.
Arjessa lääkkeet jäävät ottamatta ja lasten mukaan kämppä on aivan kaaos. Lämmin ruoka kyllä onnistuu onneksi joka päivä. Lääkäriajat unohtuvat. Lasten mukaan isä on usein todella stressaantunut ja huutaa. Hän ei tue yksinäisiä lapsia sosiaalisissa suhteissa, eikä käy lasten kanssa missään (retkellä, uimahallissa, kirjastossa, missään).
Olen ihan voimaton tämän edessä. Se on hänen viikkonsa, joten tietysti hän saa elää kuten haluaa. Isä on lapsille tärkeä ja haluan heidän pääsevän elämään arkea isän kanssa. Mutta tilanne on todella kuormittava lapsille ja minulle. Lapset soittavat isäviikolla koko ajan hoidettavista asioista. Pyydän tietysti aina ottamaan asian esille isän kanssa, mutta lapset sanovat ettei se auta tai ovat sanoneet jo monesti. Minulle jää aina valtava suma asioita purettavaksi ja rästissä olevia läksyjä huolehdittavaksi. Huollan vaatteet ja harrastuskamat (tulevat likaisina) ja koordinoin unohtuneet asiat. Huolehdin taitojen opettamisesta oli kyse sitten uimataidosta tai pyykin pesun opettelusta. Teen kaikki hankinnat, vaikka lapsilisä ei todellakaan riitä harrastuskamoihin.
Lasten isä sanoo kaikkiin näihin, ettei pidä prioriteettina tai ei vain kykene.
Olen tehnyt lastensuojeluilmoituksen. Tästä kehkeytyi tietysti melkoinen konflikti, mutta lopulta tilanne oli hyvä, eli isä sai apua omille viikoilleen. Kotitöissä perhepalvelut on nyt lasten mukaan auttanut vähän, eli ei ole ihan niin sekaista, välillä pestään pyykkiä jne.
Meillä oli yhteispalaveri sosiaalipuolen kanssa. Heidän ehdotuksensa oli, että minä vastaisin lasten kaikista koulunkäynnin, terveyden ja harrastusten asioista myös miehen viikolla, koska mies ei vain kykene. Miehen toive oli, että tekisin listan oman viikkoni lopussa seuraavan viikon asioista, ja sitten soittaisin pari kertaa viikossa ja kertoisin, mitä viikon aikana on ilmennyt. Läksyistä hän toivoi, että laitan muistutusviestin hänelle ja kyseiselle lapselle.
Olen nyt hieman epätietoinen, onko tämä hyvä tie. Toisaalta se helpottaisi lasten elämää, mutta pelkään, että se myös estäisi exän kasvua vanhemmuuteensa. Meillä on kuitenkin 50/50 huoltajuus, ja elareitakaan ei makseta.
Miltä teistä kuulostaa? Mikä tukisi isää parhaiten vanhemmuudessa?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Tsiisus taas mikä aikuisvauva tuo mies. Ei kykene huolehtimaan ihan normaaleista asioista, joista aikuisen ihmisen pitäisi kyetä pitämään huolta. Taas odotetaan, että vielä eronkin jälkeen nainen on miehelle äiti ja huolehtii kuten äiti on huolehtinut. Tuossa saa jo lapsetkin oppia, että kyllä joku muu hoitaa. Hankala tilanne sinulla kun pitäisi tasapainotella lasten parhaan ja mievauvan välillä. Onneksi sentään on ex ettet joudu huolehtimaan tuosta joka viikko.
Naisten kannattaisi jo lopettaa se tunteet edellä ajattelu ja alkaa käyttää järkeä. Teitä käytetään hyväksi ja viedään kuin pässiä narussa näissä tapauksissa. Alkakaa vaatia myös omia oikeuksianne – jos mies kiukuttelee, niin sitten mennään oikeusteitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko isällä Adhd tmv.? Selittäisi saamattomuuden ja periytymisen jälkikasvulle. Ei toki mikään syy olla hoitamatta vanhemmuuden vastuita ja velvotteita. Mutta selittäisi miksei saa aikaiseksi ja ehkäpä hänelle sopisi huoltaja-rooli, jossa toimisi apuna ja elatusvelvollisena,muttei vastuullisena vanhempana.
Suomessa on liikaa uusavuttomia ihmisiä, jotka vielä lisääntyvät. Ei ihme että tämän maan tulevaisuus näyttää epävarmalta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyisin melkein jokaisessa perheessä on jotain erityislapsia? Ei ennen ollut.
Johtuu rokotuksista? Olen alkanut epäilemään tätä - on niin paljon nipsu/napsu yms. diagnoosia.
Miehellä voi olla jotain samanlaista häikkää kuin lapsilla ja siksi ei suju. Voisin ottaa enemmän vastuuta, mutta mies tai Kela saisi maksaa enemmän elareita. Vanhempien 16 v lasten kanssa ei minusta kuulu kauheasti käydä missään vaan saisivat hoitaa itsenäisesti. Toki voi rohkaista. Sen ikäinen myös itse hoitaa pääasiassa hammaslääkärit ym. asiansa ja voi auttaa nuorempiaan isän luona.
Teit sen ladun ilkeyttäsi, jos lapset eivät olleet vaarassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isällä taitaa olka joku diagnoosi kun ei vaan kykene. Hyväähän tuossa on että haluaa olla kuitenkin lasten kanssa. Vanhempien lasten pitäisi kyllä itse jo osata tehdä asioita, pestä pyykkiäkin ja muita kotitöitä ja huolehtia omista menoista. Itse olin jo tuon ikäisenä hoitamassa muiden lapsia ja tein kotitöitä.
Jooh.. meillä aika vastaava jatkunut nyt jo 9 vuotta. Lapset onneksi jo teinejä, eli hoitavat esim. kouluun liittyviä asioita itse.
Minun on aina pitänyt hoitaa ja muistaa esim. kaikki lääkäriajat, koulun keskustelut ja vanhempainillat, hakemusten tekemiset, harrastusasiat, kaverisynttärit, vaatehuolto (no isä pesee kyllä, mutta ei huolehdi että olisi esim. oikeankokoista, kauteen sopivaa, nimikoitua vaatetta päällä) jne. Eniten ärsyttänyt kun ei huolehdi lasten hammashoidosta ja hygieniasta, jonka vuoksi asiasta käydään isoja taisteluita sitten myös täällä minun luona = lasten mielestä ei tarvii esim. pestä hampaita tai käydä suihkussa joka päivä (hikoilevien teinien TÄYTYY) koska ei isinkään luona tarvii ja minä olen sitten se ärsyttävä nillittäjä.
Kun lapset oli pienempiä, perheneuvola oli jossain määrin tukemassa isän vanhemmuutta ja meidän yhteisvanhemmuutta ja minun jaksamista. Silloin saatiin siis tämä vko-vko- systeemi. On sillä ollut hintansa, mutta varmasti lapset ovat isään luoneet läheisemmän suhteen, kuin mitä olisi ilman sitä.
Molemmilla lapsista on nepsyoireita. Myöhemmin olen ymmärtänyt että niitähän on myös heidän isällään vahvasti. Eli, asia tuskin tulee hirveästi muuttumaan; se on mitä se on. Voisiko teillä olla myös, kun lapsillakin on noita tuen tarpeita? Yleensä nämä jutut on aika vahvasti perinnöllisiä ja tavallista myös on, että vanhemmat ajautuvat avioeroon, kun vanhemman sekä lapsen/lasten haasteet kuormittaa sitä arkea niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi ehdotus että sä laittaisit asioista viestejä kuulostaa hyvältä, ja sitä kannattaa yrittää ensimmäisenä. Se ei kuitenkaan veisi sulta mitenkään kovin paljoa aikaa, ja jos isän saisi oikeasti toimimaan niitten viestien mukaan niin parhaimmillaan se auttaisi sekä lasta että myös isää vähitellen oppimaan niitä asioita.
Tai huonoimmillaan tietysti isä jättäisi sun viestit huomiotta, mutta jos isä on itse toivonut tuollaisia viestejä niin niitä kannattaa kokeilla.
Meillä oli samanlaista. Mikään ei auttanut, joten päädyin sitten hoitamaan lasten asioita myös isän viikolla. Asuttiin lähekkäin, ja olin käytännössä exän etäsisäkkö. Ajattelin sen positiivisesti niin, että ainakaan ei enää tarvitse asua exän kanssa, hän kuitenkin maksaa puolet kaikesta ja lapsilla säilyy läheinen suhde myös isään. Mutta eihän siinä ollut mahdollisuutta rakentaa mitään omaa uutta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin monen lapsen hoitaminen yksin ADHD tms taustaiselle voi olla yksinkertaisesti liikaa. Jos isän ja lasten suhde on sinulle tärkeä, etkö voi yksinkertaisesti muuttaa isän luoks? Turha tästä on tehdä sen vaikeampaa.
Voi mitä ap minkä virheen olet mennyt tekemään, kun hankit lapsia liukuhihnalla avuttamalle miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin kerran erään naisen kanssa, jonka lapsi oli joka toinen viikko isänsä luona. Oli huvittavaa, kuinka isä soitti omalla vuorollaan aina äidille kysyäkseen kaikenlaisista pikkuasioista, jotka jokaisen vanhemman pitäisi älytä jo pelkällä maalaisjärjellä.
En jaksanut sitä seurustelua kauan, kun naisen piti jatkuvasti mennä paikan päälle opastamaan isää siinä, kuinka asiat tehdään. Kaikenlaisten veijareiden kanssa naiset sitten lisääntyvät. M37
Ongelma tuossa on se nainen. Roikkui kiinni exässään sen sijaan, että olisi keskittynyt sinuun. Itse olisin sanonut, että sinä olet lasten isä ja nyt on sinun viikkosi, joten soita vaikka häkeen, jos et yksin pärjää.
Tai sitten mies teki tahallaan sen, ettei lasten äiti saisi uutta parisuhdetta ja näin ollen jatkaisi toisen miehen kanssa.
Mikäli olisivat minun lapsia, niin heidän hyvinvointinsa olisi minulle se ykkösasia. Huolehtisin heidän tärkeistä asioistaan riippumatta siitä kenen viikko on kyseessä jos kerran toinen vanhempi ei siihen kykene. Vähintäänkin tekisin sen listan seuraavan viikon huomioitavista asioista, jotta mikään tärkeä ei pääsisi unohtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäli olisivat minun lapsia, niin heidän hyvinvointinsa olisi minulle se ykkösasia. Huolehtisin heidän tärkeistä asioistaan riippumatta siitä kenen viikko on kyseessä jos kerran toinen vanhempi ei siihen kykene. Vähintäänkin tekisin sen listan seuraavan viikon huomioitavista asioista, jotta mikään tärkeä ei pääsisi unohtumaan.
Juuri näin. Se on naisen tehtävä huolehtia kodista ja lasten hyvinvoinnista!
Minä en kyllä suostuisi ottamaan yksin vastuuta kaikesta jos on 50/50 jaettu. Kyllä isän nyt vain täytyy ottaa vastuuta tai sitten ei voi toimia huoltajana. Huoltajan täytyy kyetä huolehtimaan lasten lääkityksistä, perushygieniasta ja kouluasioista. Kaikilla on älypuhelimet, niissä kalenterit ja hälytykset tarvittaessa. Isommat lapset olisi myös jo korkea aika opettaa ihan itse huolehtimaan asioistaan. Toki diagnoosit hidastavat varmasti itsenäistymistä mutta asioiden hoitoa olisi todellakin korkea aika jo alkaa harjoittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli samanlaista. Mikään ei auttanut, joten päädyin sitten hoitamaan lasten asioita myös isän viikolla. Asuttiin lähekkäin, ja olin käytännössä exän etäsisäkkö. Ajattelin sen positiivisesti niin, että ainakaan ei enää tarvitse asua exän kanssa, hän kuitenkin maksaa puolet kaikesta ja lapsilla säilyy läheinen suhde myös isään. Mutta eihän siinä ollut mahdollisuutta rakentaa mitään omaa uutta elämää.
Tässä onkin se perimmäinen idea, jonka takia miehet toimivat näin: ettei ex pääse jatkamaan uutta elämäänsä, vaan pysyy kiinni vanhassa lapsen takia. Sitä kutsutaan henkiseksi väkivallaksi.
Kuulostaa ihan(an) wt-elämältä.
Liuta lapsia, ero pikkulapsivaiheessa, keskittymis- ja oppimisvaikeudet, lääkitykset, uusavuttomuudet...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli olisivat minun lapsia, niin heidän hyvinvointinsa olisi minulle se ykkösasia. Huolehtisin heidän tärkeistä asioistaan riippumatta siitä kenen viikko on kyseessä jos kerran toinen vanhempi ei siihen kykene. Vähintäänkin tekisin sen listan seuraavan viikon huomioitavista asioista, jotta mikään tärkeä ei pääsisi unohtumaan.
Juuri näin. Se on naisen tehtävä huolehtia kodista ja lasten hyvinvoinnista!
Miesten ei pidä puuttua naisten töihin, heille on muuta tekemistä. 🤭
Alue: Aihe vapaa
Hakeminen on täysin eri asia kuin saaminen.