Lue keskustelun säännöt.
Lasten asioiden hoito vuoroviikoilla
09.10.2026 |
Meillä on lasten isän kanssa yhteishuoltajuus neljästä lapsesta. Lapset ovat eri-ikäisiä (6-16). Kolmella lapsella on terveysasioita ja lääkitys. Kahdella näistä on myös keskittymisen ja oppimisen haasteita. Kolmella lapsella on säännöllisiä harrastuksia. Kaksi lapsista on yksinäisiä ja ovat kokeneet ulkopuolelle jättämistä.
Isän viikoilla Wilma laulaa, läksyjä on tekemättä joka viikko lähes kaikilla, uimapuku ei ollut mukana, kokeet on unohdettu ja poissa-oloista ei ole ilmoitettu koulukyyteihin tai iltapäiväkerhoon jne. Harrastusten perusharkat toimivat joten kuten, mutta lapsilla ei ole varusteita ja eväitä mukana, harrastuksiin ei ole ilmoitettu olennaisia asioita ja kaikki erityisempi (pelit ja kyydit niihin, huoltajien kahvilavuorot jne.) jäävät huolehtimatta.
Arjessa lääkkeet jäävät ottamatta ja lasten mukaan kämppä on aivan kaaos. Lämmin ruoka kyllä onnistuu onneksi joka päivä. Lääkäriajat unohtuvat. Lasten mukaan isä on usein todella stressaantunut ja huutaa. Hän ei tue yksinäisiä lapsia sosiaalisissa suhteissa, eikä käy lasten kanssa missään (retkellä, uimahallissa, kirjastossa, missään).
Olen ihan voimaton tämän edessä. Se on hänen viikkonsa, joten tietysti hän saa elää kuten haluaa. Isä on lapsille tärkeä ja haluan heidän pääsevän elämään arkea isän kanssa. Mutta tilanne on todella kuormittava lapsille ja minulle. Lapset soittavat isäviikolla koko ajan hoidettavista asioista. Pyydän tietysti aina ottamaan asian esille isän kanssa, mutta lapset sanovat ettei se auta tai ovat sanoneet jo monesti. Minulle jää aina valtava suma asioita purettavaksi ja rästissä olevia läksyjä huolehdittavaksi. Huollan vaatteet ja harrastuskamat (tulevat likaisina) ja koordinoin unohtuneet asiat. Huolehdin taitojen opettamisesta oli kyse sitten uimataidosta tai pyykin pesun opettelusta. Teen kaikki hankinnat, vaikka lapsilisä ei todellakaan riitä harrastuskamoihin.
Lasten isä sanoo kaikkiin näihin, ettei pidä prioriteettina tai ei vain kykene.
Olen tehnyt lastensuojeluilmoituksen. Tästä kehkeytyi tietysti melkoinen konflikti, mutta lopulta tilanne oli hyvä, eli isä sai apua omille viikoilleen. Kotitöissä perhepalvelut on nyt lasten mukaan auttanut vähän, eli ei ole ihan niin sekaista, välillä pestään pyykkiä jne.
Meillä oli yhteispalaveri sosiaalipuolen kanssa. Heidän ehdotuksensa oli, että minä vastaisin lasten kaikista koulunkäynnin, terveyden ja harrastusten asioista myös miehen viikolla, koska mies ei vain kykene. Miehen toive oli, että tekisin listan oman viikkoni lopussa seuraavan viikon asioista, ja sitten soittaisin pari kertaa viikossa ja kertoisin, mitä viikon aikana on ilmennyt. Läksyistä hän toivoi, että laitan muistutusviestin hänelle ja kyseiselle lapselle.
Olen nyt hieman epätietoinen, onko tämä hyvä tie. Toisaalta se helpottaisi lasten elämää, mutta pelkään, että se myös estäisi exän kasvua vanhemmuuteensa. Meillä on kuitenkin 50/50 huoltajuus, ja elareitakaan ei makseta.
Miltä teistä kuulostaa? Mikä tukisi isää parhaiten vanhemmuudessa?
Kommentit (65)
Normaalista vanhemmuudesta ei ole mitään vapaaviikkoja, erikoinen ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaalista vanhemmuudesta ei ole mitään vapaaviikkoja, erikoinen ajatus.
Silti isolla osasta miehillä tuntuu olevan jatkuvasti vapaaviikot käynnissä vanhemmuudesta, vaikka asuttaisiin yhdessä. Kumma.
Lasten huoltajuutta ja asumista järjestäessä pitää huomioida lasten etu. Ap:n lasten kohdalla lasten etua ei ole huomioitu mitenkään. Jos isä on kykenemätön huolehtimaan lasten asioista niin isällä ei voi olla muu kuin viikonloppuisän rooli, jos sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin käsittämätöntä että vielä nykyään miehille annetaan erivapauksia lasten asioiden hoitamisessa vain siksi että mies. Kaverin perheen äiti pkuoli kun lapset olivat alakouluikäisiä, vaikka oli sairastanut vuosia niin tömö kuolema oli isälle ilmeisesti kuitenkin ihan yllätys, ja se että siitä eteenpäin lasten asiat olikin yksin hänen vastuullaan. No, siellä sitten oli koko suku, naapurit ja lisäksi kunnan sosiaalityö auttamassa tätä isää ihan tavallisissa arjen asioissa. Eikä kyseessä ollut vaippaikäiset pikkulapset, vaan kouluikäiset lapset. Samaan aikaan yhden meidän sukulaisperheen isä kuoli ja äiti jäi kaksin ekaluokkalaisen poikansa kanssa, ihan kahdestaan pärjäsivät ilman ongelmia.
Naiset eivät vain osaa vaatia miestä osallistumaan lasten elämään. Tiedän monia ydinperheitä tänä vuonna 2026, joissa äiti hoitaa kaikki lapsiin liittyvät asiat ja isä vain elää saman katon alla sinkkuelämää. Esimerkiksi työkaverini perheessä isä tulee ja menee omia menojaan milloin minnekin. Kaikkiin museo- ja elokuvareissuihin sekä puistoretkiin osallistuvat vain äiti ja lapset – isää ei niissä pahemmin näy tänäkin viikonloppuna.
Ap, et voi fasilitoida lasten isän vanhemmuutta. Hän ei vaan kykene. Ota lapset kokonaan itsellesi. Isä saakoon tavata lapsiaan vapaasti, mutta vain silloin, jos vanhemmuuden vastuut onnistuvat. Eli lyhyitä aikoja ensin, ja sitten pikkuhiljaa vastuita voi lisätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea aloitusta, mutta simppelisti homma menee niin että isä hoitaa isäviikolla ja äiti hoitaa äitiviikolla. Ei ole vaikeaa.
Niin, no kuten monesti näissä asioissa, se pointti vähän niinkuin oli siinä aloituksessa. Isä ei hoida asioita (lääkkeet, läksyt jne) isäviikoilla. Tämä on se ongelma. Haluaa kyllä hoitaa, mutta ei pysty.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lasten huoltajuutta ja asumista järjestäessä pitää huomioida lasten etu. Ap:n lasten kohdalla lasten etua ei ole huomioitu mitenkään. Jos isä on kykenemätön huolehtimaan lasten asioista niin isällä ei voi olla muu kuin viikonloppuisän rooli, jos sitäkään.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän se lähtökohta on, eli isällä on itsellään ADHD. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään kokonaiskyvyttömyys. Hän on loistava työssään, eli pystyy hyperfokusoitumaan siihen, koska se kiinnostaa. Hän on myös taitava monissa käytännön töissä.
Hän ei pysty hoitamaan lasten juoksevia asioita, eikä kodin ylläpitoa.
Jos sun exä haluaa yhteishuoltajuuden 50/50 sen takia ettei joudu maksamaan elatusmaksuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä on kahdella säännöllinen lääkitys, jotka on pakko antaa/vanhemman kohdalla seurata, että on otettu. Isäviikoilla lääkkeiden otto on ollut epäsäännöllistä. Myös usein oli niin, että nuoremmat eivät olleet peseytyneet koko viikon aikana. Eli katsoin, että lasu oli tarpeen. Exä itse tosiaan oli siitä kiitollinen jälkeenpäin, koska sai apua.
Äidille yksinhuoltajuus. Ei tule mitään, että äiti joutuu tekemään kaikki asiat myös isä-viikolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai nyt edes 16 vuotias osaa hoitaa itse lääkkeensä, uima-asun, lääkärin jne. Minä olin päiväkodissa harjoittelijana tuon ikäisenä eli hoidin muiden lapsia. Tiedän yhden opettaja pariskunnan joiden kuusi vuotias on hoitanut itse ihon rasvauksen on siis atoopikko.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin kerran erään naisen kanssa, jonka lapsi oli joka toinen viikko isänsä luona. Oli huvittavaa, kuinka isä soitti omalla vuorollaan aina äidille kysyäkseen kaikenlaisista pikkuasioista, jotka jokaisen vanhemman pitäisi älytä jo pelkällä maalaisjärjellä.
En jaksanut sitä seurustelua kauan, kun naisen piti jatkuvasti mennä paikan päälle opastamaan isää siinä, kuinka asiat tehdään. Kaikenlaisten veijareiden kanssa naiset sitten lisääntyvät. M37
Mun yhden kaverin mies oli tällainen liiton aikanakin. Soitti vaimolleen kun olimme esim. pikkujouluissa, illanistujaisissa tms. naisporukalla ja kysyi esim. missä lapset ovat, kun lähtivät ovesta jonnekin ja hän ei tiedä minne eikä mistä voisi etsiä, mitä ruokaa lapsille voisi laittaa ja milloin, missä lapsen 1 treenit ovat ja miten hän saa lapsen 1 treeneihin kun lapsi 2 on myös siinä, voiko lapsen 2 jättää yksin kotiin siksi aikaa (lapsi 2 tuolloin 3-4v). Aivan uskomatonta. Myönnän kyllä, että tämä mies oli poikkeus, koskaan en ole meidän sukupolvessa (olen 48) vastaavaa isää tavannut. Ko. mies aloitti sitten salasuhteen, kaverini otti eron ja nyt mies on viikonloppuisä (ei halua/osaa hoitaa lasten arkeaä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvennän vielä sen verran, että haluan että lapsilla on suhde isäänsä. Isä on heille tärkeä. Myös isän suku ja linkki sinne on tärkeä. Vien heitä itsekin omilla viikoillani isän suvun tapahtumiin (kuten sukulaisten syntymäpäivät) jne., jos sellaisia sattuu. Minulla ei ole mitään tarvetta yrittää häivyttää isää lasten elämästä, ilkeillä lasuilla tai edes puuttua siihen, miten isä viikkonsa hoitaa. Paitsi haluan, että lapseni saavat lääkkeensä, tekevät läksynsä, peseytyvät ja käyttävät puhtaita säänmukaisia vaatteita. Lisäksi haluan, että lääkäri- ja terapia-ajat sekä säännölliset harrastukset toteutuvat. Emme ole tässä eri mieltä, isäkin pitää näitä tärkeinä. Hän vain toivoo, että minä ottaisin vastuuta niistä hänenkin viikoillaan.
En ole jaksanut eses ajatella alkaa hakea ykainhuoltajuutta. Hän on kiva, empaattinen ja hauska ihminen. Hän ei vain osaa hoitaa asioita. Toivon tässä koko ajan, että hän itse tajuaisi, että voisi olla parempi isä lapsilleen tapaamalla näitä irrallaan arjen pyörityksestä (vaikka yhtä tai kahta kerrallaan). Olen sanonut että jos minun arkiaikani lasten kanssa lisääntyisi, hän saa ehdottomasti silti tavata lapsia minun ajallani.
Vierailija kirjoitti:
Selvennän vielä sen verran, että haluan että lapsilla on suhde isäänsä. Isä on heille tärkeä. Myös isän suku ja linkki sinne on tärkeä. Vien heitä itsekin omilla viikoillani isän suvun tapahtumiin (kuten sukulaisten syntymäpäivät) jne., jos sellaisia sattuu. Minulla ei ole mitään tarvetta yrittää häivyttää isää lasten elämästä, ilkeillä lasuilla tai edes puuttua siihen, miten isä viikkonsa hoitaa. Paitsi haluan, että lapseni saavat lääkkeensä, tekevät läksynsä, peseytyvät ja käyttävät puhtaita säänmukaisia vaatteita. Lisäksi haluan, että lääkäri- ja terapia-ajat sekä säännölliset harrastukset toteutuvat. Emme ole tässä eri mieltä, isäkin pitää näitä tärkeinä. Hän vain toivoo, että minä ottaisin vastuuta niistä hänenkin viikoillaan.
En ole jaksanut eses ajatella alkaa hakea ykainhuoltajuutta. Hän on kiva, empaattinen ja hauska ihminen. Hän ei vain osaa hoitaa asioita. Toivon tässä koko ajan, että hän itse tajuaisi, että voisi olla parempi isä lapsilleen tapaamalla näitä irrallaan arjen pyörityksestä (vaikka yhtä tai kahta kerrallaan). Olen sanonut että jos minun arkiaikani lasten kanssa lisääntyisi, hän saa ehdottomasti silti tavata lapsia minun ajallani.
No ei mitään yksinhuoltajuuksia eikä niitä saakaan noin vain, mutta lähihuoltajuus ehdottomasti sinulle ja isälle joka toinen viikonloppu. Mies on todella vastuuton. Tuo järjestely ei ole lasten eikä sinun etu ollenkaan. Sinulle elatusapu ja lähihuoltajuus.
Erityislapsilla on yleensä erityisvanhempi. Geenit. Aina ei voi kauhalla vaatia. Isälle joka toinen viikonloppu ja yksi arki-ilta. Miten teini 16-v suostuu vielä kulkemaan viikko-viikko? Kai lastenkin toiveita tulisi kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin käsittämätöntä että vielä nykyään miehille annetaan erivapauksia lasten asioiden hoitamisessa vain siksi että mies. Kaverin perheen äiti pkuoli kun lapset olivat alakouluikäisiä, vaikka oli sairastanut vuosia niin tömö kuolema oli isälle ilmeisesti kuitenkin ihan yllätys, ja se että siitä eteenpäin lasten asiat olikin yksin hänen vastuullaan. No, siellä sitten oli koko suku, naapurit ja lisäksi kunnan sosiaalityö auttamassa tätä isää ihan tavallisissa arjen asioissa. Eikä kyseessä ollut vaippaikäiset pikkulapset, vaan kouluikäiset lapset. Samaan aikaan yhden meidän sukulaisperheen isä kuoli ja äiti jäi kaksin ekaluokkalaisen poikansa kanssa, ihan kahdestaan pärjäsivät ilman ongelmia.
Naiset eivät vain osaa vaatia miestä osallistumaan lasten elämään. Tiedän monia ydinperheitä tänä vuonna 2026, joissa äiti hoitaa kaikki lapsiin liittyvät asiat ja isä vain elää saman katon alla sinkkuelämää. Esimerkiksi työkaverini perheessä isä tulee ja menee omia menojaan milloin minnekin. Kaikkiin museo- ja elokuvareissuihin sekä puistoretkiin osallistuvat vain äiti ja lapset – isää ei niissä pahemmin näy tänäkin viikonloppuna.
Että tämäkin on sitten naisten vika, kun "eivät osaa vaatia" 🙄
Kiitos kommenteista. Jään nyt miettimään tätä asiaa. En oikein edes tiedä, mitä voisin tehdä, kun exä ei tosiaan halua edes keskustella hänen aikansa vähentämisestä. Miten sitä sitten vähennetään? Eikä se edes ole ensisijainen tavoitteeni, kaikkein mieluiten pitäisin tasajaon, mutta niin, että lasten asiat hoituvat!
Raskainta tämä on 13-v:lle, joka on reipas normilapsi, ja joutuu isäviikoilla ottamaan kohtuuttoman paljon vastuuta kahdesta nuoremmasta, ja myös 16-vuotiaasta, jolla on kehitysviive (hapenpuute synnytyksessä). Hän haluaisi olla enemmän minun luonani, mutta ei halua jättää sisaruksiaan.
Exä ei tosiaan ole ollut aina tällainen. Toki liittomme aikana hoidin kodin ja lapset pääosin. Mutta se oli sovittu työnjako: mies tienasi paremmin ja teki paljon muita hommia (remontoi talon ja mökin, rakensi autotallin, terassit ja vajat).
Ja kyllä minä silti kävin omissa menoissani ja reissasin, eikä talo kaatunut sillä aikaa, lapset pli ruokittu ja saatu nukkumaan jne.
Talo jäi miehelle - ja se onkin hänen enonsa perintötalo, ja se on iso syy, miksi lapset haluavat sinne. On iso piha, trampat, omat huoneet kaikille, mönkijä. Minulla on pienempi rivitaloasunto.
Ero tuli miehen aloitteesta; hänellä oli uusi suhde. (eli en ole muuttamassa exän luokse, kuten joku ehdotti. Uusi suhde on edelleen, he eivät vain asu yhdessä). Eron jälkeen minun oli pakko nostaa tulotasoani (eli otin vastuullisemman tehtävän) ja opetella perusremppataidot. Jotenkin oli olettanut, että mies taas opettelee lastenhoidon ja kodinpidon. Että näin se nyt menee, jos tasan jaetaan eikä elareita makseta. Nyt hämmentää tämä, että koskiko se vain minua.
AP
Vierailija kirjoitti:
Olisko isällä myös näitä "keskittymisen ja oppimisen haasteita"? Jostakin puolet teidän lapsista ovat ne perineet.
Tämä tuli minullekin mieleen. Monestihan tällaiset ongelmat ovat perinnöllisiä. Ehkä isä ei ole laiska, vaan asiat ovat hänelle oikeasti vaikeita.
Jotenkin käsittämätöntä että vielä nykyään miehille annetaan erivapauksia lasten asioiden hoitamisessa vain siksi että mies. Kaverin perheen äiti pkuoli kun lapset olivat alakouluikäisiä, vaikka oli sairastanut vuosia niin tömö kuolema oli isälle ilmeisesti kuitenkin ihan yllätys, ja se että siitä eteenpäin lasten asiat olikin yksin hänen vastuullaan. No, siellä sitten oli koko suku, naapurit ja lisäksi kunnan sosiaalityö auttamassa tätä isää ihan tavallisissa arjen asioissa. Eikä kyseessä ollut vaippaikäiset pikkulapset, vaan kouluikäiset lapset. Samaan aikaan yhden meidän sukulaisperheen isä kuoli ja äiti jäi kaksin ekaluokkalaisen poikansa kanssa, ihan kahdestaan pärjäsivät ilman ongelmia.