Kohtaaminen ja huomioiminen Suomessa
Ei sen pitäisi olla niin vaikeaa. Katsotaan toista ihmistä silmiin ja tervehditään, hymyillään tai nyökätään edes, kun kävellään vastaan. Voi vaikka vilkuttaakin. Ei ole pakko kertoa kuulumisia, REIPAS tervehdys vain. Sen sijaan vältellään katsekontaktia ja viimeiseen asti tervehtimistä. Pelätäänkö siinä, että joutuu aina johonkin small talkiin? Sitten taas TV-ohjelmissa, kun ihmiset tapaavat ensi kerran, on mielestäni yleistynyt sellainen tervehdyshokeminen eli kaksi ihmistä hokevat toisilleen ”moi”, ”moimoi”, ”hei”, ”heihei” huvittavuuteen asti kätellessään ja/tai halatessaan. Miksi on niin vaikeaa sanoa reipas ”hei” ja sen perään vaikkapa ”kiva tavata!”. Olemmeko joko täysin välinpitämättömiä tai neuroottista tämän tervehtimisen kanssa?
Kommentit (7)
Itse yritän olla näkymätön, sen verran paljon potkittu päähän ja kiusattu, etten luota enää moneenkaan ihmiseen. Stressireaktio siis kääntää katse tyhjyyteen tuttujen tullessa vastaan. Ja tällaiseksi ei muutu itsekseen, vaan tämän tekee muut ihmiset.
Meillä kohteliaisuus on sitä, että ei vaivata toista. Ja näin on hyvä.
Ja surullisinta on se, että pikkulapset osaavat tämän jalon taidon ja sitten me aikuiset möllit opetamme huonoille tavoille
Ymmärrettävää, etteivät ihmiset halua olla kontaktissa toisiin, kun meillä on umpirasistinen hallitus, jossa pedaria ja joukkosurman suunnittelijaa, joka solvaa kasnalaisia somessa sen sijaan että tekisi työnsä. On täysin loogista olla haluamatta olla missään tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa, ja silti enemmistö on heitä äänestänyt, tai siis itse asiassa vähemmistö, mutta vaalimatematiikan vuoksi pääsivät silti valtaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse yritän olla näkymätön, sen verran paljon potkittu päähän ja kiusattu, etten luota enää moneenkaan ihmiseen. Stressireaktio siis kääntää katse tyhjyyteen tuttujen tullessa vastaan. Ja tällaiseksi ei muutu itsekseen, vaan tämän tekee muut ihmiset.
Tekevät jos annat vallan.
Jos joku on neuroottista niin tuon tervehdysten ym. small talkin kanssa sen perään vinkumisessa.