Mies sanoo haluavansa lapsen, ei silti suostu hoitoihin...
Ollaan ns. uusioperhe. Minulla on edellisestä liitostani 4lasta ja miehellä on edellisestä liitostaan 2lasta. Miehen lapset ovat joka toinen viikko meillä, minun lapseni lähes koko ajan tai ovat kyllä yleensä 1-2kertaa kuukaudessa kummeillaan ja/tai isovanhemmilla. Lasteni isä on siis kuollut.
Alkuun ei ollut helppoa, koska mm. lapset eivät meinanneet hyväksyä uutta miestäni. Yhtenä syynä se, että isänsä on kuollut ja vaikka hänen kuolemastaan olikin jo vuosia aikaa kun tapasin nykyisen mieheni niin silti lasten oli vaikea päästää ketään lähelleen. Nyt kaikki on kuitenkin pikkuhiljaa alkanut sujua.
Mies on jo pitkään puhunut, että haluaisi vielä yhden vauvan eikä minullakaan siihen olisi vastaväitteitä. Ongelmana vain se, että kun minä en tule raskaaksi normaalisti (munasarjat poistettu), niin pitäisi mennä hoitoihin, jotta raskaus saisi alkunsa. Tämä kuitenkin tuntuu olevan kynnyskysymys miehelle.
Olen miettinyt tätä asiaa paljon ja voisin elää hyvin näinkin ilman vauvaa, vaikka vauvakuume onkin alkanut nostaa päätään. Mies sen sijaan sanoo haluavansa oikeasti vielä yhteisen vauvan, mutta monesti on harmitellut, etten voi tulla normaalisti raskaaksi, koska se olisi hänestä helpompaa, joka toki on aivan totta kyllä ja aina kun otan hoitoihin menon puheeksi niin mies menee vaikeaksi.
Nyt olen antanut asian olla ja päättänyt odottaa, kunnes mies ottaa itse asian puheeksi. Mietin vaan, voinko tehdä tässä mitään muuta kuin antaa miehelle aikaa sopeutua ajatukseen hoidoista. Mies on tiennyt kyllä alusta saakka, etten tule normaalisti raskaaksi, mutta sillon ei meistä kumpikaan edes halunnut vauvaa eikä ollut ajatuksissa tehdä tulevaisuudessakaan.
Kommentit (15)
Voi olla, että hän todellakin on alkanut haluta lasta kanssasi, mutta ei ole vielä psykologisesti siinä pisteessä, että olisi hyväksynyt hoitoon menon.
Onhan se iso kynnys varmasti, siinä joutuu valkotakkisten hoidettavaksi ja joutuu jollain tavalla saamaan siemennesteen purkkiin, siemennestettä ehkä analysoidaan/ pestään jne.
Se voi olla miehelle tilanne, joka vaatii paljon prosessointia.
Ehkä tilanne on siis vielä se, että "haluan lapsen, mutta joudun tekemään vielä henkisesti töitä tuon hoitoihinmenon suhteen".
vauva, jos sen saamme olisi aivan varmasti viimeinen, vaikka ikäni puolesta voisin vielä saada myöhemminkin lapsia.
Olen itse miettinyt myös tuota, että kokevatkohan lapset itsensä hylätyiksi uuden vauvan tullessa ja jos, niin miten auttaa heitä siinä jne.
Kyllähän tuo olisi mahdollista käydä juttelemassa asiasta tai en ainakaan usko, että miehellä olisi mitään sitä vastaan.
ap
Monesti miehelle on vaikea käsittää näitä hoitoja. Tärkeintä on että keskustelette asiasta. Yhteinen lapsi on tietysti pariskuntaa sitova ja rakkautta vahvistava, mutta elämä voi olla antoisaa ilman sitä yhteistäkin lasta. Vauvan syntyminen on aina tietty kriisi aiemmille lapsille, jos heillä on ollut oman isän kuolemakin he voivat ajatella että joutuvat taas hylätyksi. Ehkä olisi kohtuullista vielä odotella lasten vuoksi?
Voitteko mahdollisesti miehen kanssa varata ajan esim. jonnekin gynelle jossa mies saisi jutella asiasta?
nyt oikeasti enää yhtään enempää lapsia? Miettikäääpä järjellä tuota asiaa.. 6 lasta jo yhteensä. Hohhoijjaa.
Tai puhuu toista ja tarkoittaa toista.
Eikö teille tosiaan jo nuo lapset riittäisi, niitä kun on jo aivan tarpeeksi..
hoidot jopa hankalammiksi kuin ne todellisuudessa ovat. Tai sitten ajattelee kustannuksia.
eli siis luovutetuilla munasoluilla pitäisi lapsi vielä tehdä? Miksi ihmeessä sinun pitäisi synnyttää miehellesi lapsi, joka ei ole biologisesti sinun? Unohda koko juttu. Muutenkin munasolun luovuttajista on pulaa, niin tuhlata sellaisia nyt teihin, joilla jo lapsia on molemmilla.
Eihän se oikeasti ole sitten yhteinen vauva. Onhan teillä jo lapsia vaikka muille jakaa, niin miksi vielä pitäisi saada vauva, kun se lysti hoitojen kautta on kallista ja epävarmaa?
Olen luovuttanut munasoluja, mutta koen että autan lapsettomia pareja. Joilla ei ennestään lapsia, mutta syli huutaa vauvaa. En siis siinä mielessä mitenkään ole muiden munasolujen käyttöä vastaan.
Teillä nyt kuitenkin on jo lapsia. Ja ainahan niitä voi lisää haluta, mutta...
mutta ette kai te voi saada yhteistä biologista lasta? Jos sinulta munasarjat poistettu?
pulaa, joten tuskin saisitte niitä edes rahalla. Tai siis Suomessahan niistä ei saa maksaa, joten kyllä oikeasti lapsettomat taitaisivat mennä jonossa ohitsenne.
otettu talteen eli lapsi kyllä olisi täysin meidän yhteinen.
Mielessä on käynyt sekin, että puhuuko mies toista ja tarkottaa toista.
ap
mutta ette kai te voi saada yhteistä biologista lasta? Jos sinulta munasarjat poistettu?
Voi olla, että hän todellakin on alkanut haluta lasta kanssasi, mutta ei ole vielä psykologisesti siinä pisteessä, että olisi hyväksynyt hoitoon menon.
Onhan se iso kynnys varmasti, siinä joutuu valkotakkisten hoidettavaksi ja joutuu jollain tavalla saamaan siemennesteen purkkiin, siemennestettä ehkä analysoidaan/ pestään jne.
Se voi olla miehelle tilanne, joka vaatii paljon prosessointia.
Ehkä tilanne on siis vielä se, että "haluan lapsen, mutta joudun tekemään vielä henkisesti töitä tuon hoitoihinmenon suhteen".
kuuteen lapseen. Muutenhan teittii on kolmensortin lapsia:))
Monesti miehelle on vaikea käsittää näitä hoitoja. Tärkeintä on että keskustelette asiasta. Yhteinen lapsi on tietysti pariskuntaa sitova ja rakkautta vahvistava, mutta elämä voi olla antoisaa ilman sitä yhteistäkin lasta. Vauvan syntyminen on aina tietty kriisi aiemmille lapsille, jos heillä on ollut oman isän kuolemakin he voivat ajatella että joutuvat taas hylätyksi. Ehkä olisi kohtuullista vielä odotella lasten vuoksi?
Voitteko mahdollisesti miehen kanssa varata ajan esim. jonnekin gynelle jossa mies saisi jutella asiasta?
tarvita aikaa sopeutua/tottua ajatukseen hoidoista.
ja itse tiedän kyllä senkin, että vauvan saanti hoidoilla ei ole varmaa.
ap