Onko teistäkin suurimmalla osalla joku "yksi joka pääsi karkuun" aikanaan?

Erehdyin joskus haikailemaan menneitä ja hukkasin useita vuosia jäljellä olevasta nuoruudestani, kun en osannut päästää irti menneestä ihastuksesta (mitä luulin rakastumiseksi). En siis häiriköinyt tai ottanut edes enää yhteyttä, vaan en henkisesti vain pystynyt siirtymään eteenpäin ja aloittamaan uutta suhdetta pitkään aikaan. Ei siinä muuten mitään, mutta kun aika on rajallista ja nuoruus varsinkin.  

Se oli niin turhaa, varsinkin kun tajusin myöhemmin ettei meillä hirveästi mitään yhteistä edes ollut, vaan se oli lähinnä vain sitä dopamiinihöyryä ja hullaantumista ties mistä kemioista ja kipinöistä. Kun on myöhemmin oikeasti rakastunut välittävään ihmiseen, jonka kanssa on syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja samoja luonteenpiirteitä, niin tuo mennyt haikailu tuntuu entistä hullummalta. Ja hulluahan se olikin.

Ei ole. Sopivaa ei oikein helposti löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun kysemmällä iällä jouduin etsimään uuden naisystävän, tuntuu että tosi moni nainen on kiinni siinä ensimmäisessä vakavammassa suhteessaa. Toki exäni nyt oli siinä oma lukunasa, lähes kaikissa riidoissa sain kuulla miten hänen ensimmäinen poikaystävä oli kaikessa minua parempi. 

Menee vähän ohi aiheen, mutta oli riitaa päällä tai ei, niin musta saisi kyllä hyvin tehokkaasti ja nopeasti exän tuolla tavalla, kun nainen kehuisi edellisiä kumppaneitaan siten, että varmasti antaa minun ymmärtää olevan huonompi. Vaikka näin olisikin, niin tuollaiset pitää omana tietonaan, ellei halua tahallaan loukata ja syvästi. En antaisi käytöstä anteeksi ja hyvä, ettet ilmeisesti sinäkään.

Pakko myöntää,  että aika pitkään sitä katselin. Nuorena ei ollut oikein menestystä naisten kanssa,  niin oli helppo uskoa,  että olin jotenkin viallinen. 

No ei ehkä oikeastaan, tai no ehkä pari sellaista joita olen miettinyt että olisikohan voinut tulla jotain. Oli kuitenkin useammin tavattu, juteltu ja viihdytty hyvin yhdessä, ei kuitenkaan varsinaisesti treffeillä käyty. 

Asian eteneminen lopahti sitten siihen että jossain vaiheessa minulle ei sitten muka sopinut kun hän ehdotti jotain. Toinen mukaan lähtemistä pikku matkalle, toinen ihan vaan jäämistä vielä juttelemaan. Jälkeenpäin on mietityttänyt että miksei muka sopinut, olinhan ihan vapaa poikamies vielä silloin.

Katy Perry on tehnyt musiikkivideon tästä aiheesta nimeltä The One That Got Away.

Vielä vanhana mummona nainen käy muistelemassa ja ikävöimässä nuoruuden rakkauttaan kolaripaikalla, missä tämä menehtyi.

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin joskus haikailemaan menneitä ja hukkasin useita vuosia jäljellä olevasta nuoruudestani, kun en osannut päästää irti menneestä ihastuksesta (mitä luulin rakastumiseksi). En siis häiriköinyt tai ottanut edes enää yhteyttä, vaan en henkisesti vain pystynyt siirtymään eteenpäin ja aloittamaan uutta suhdetta pitkään aikaan. Ei siinä muuten mitään, mutta kun aika on rajallista ja nuoruus varsinkin.  

Se oli niin turhaa, varsinkin kun tajusin myöhemmin ettei meillä hirveästi mitään yhteistä edes ollut, vaan se oli lähinnä vain sitä dopamiinihöyryä ja hullaantumista ties mistä kemioista ja kipinöistä. Kun on myöhemmin oikeasti rakastunut välittävään ihmiseen, jonka kanssa on syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja samoja luonteenpiirteitä, niin tuo mennyt haikailu tuntuu entistä hullummalta. Ja hulluahan se olikin.

Allekirjoitan nämä ajatukset täysin. Minun kohdallani oli kyse omista täyttymättömistä tarpeistani ja vaille jäämisen kokemuksistani, jotka lietsoivat tätä perään haikailua ja kyseisen ihmisen näkemistä liian optimististen linssien läpi.

Kun pääsin itseni kanssa paremmin sinuiksi, tajusin, kuinka paljon sakkaa siellä kemian ja kipinöiden alla oli piillytkään. Lievimmillään jonkinasteista henkistä keskenkasvuisuutta ja sosiaalisten taitojen heikkoutta, pahimmillaan vakavia mielenterveyden ongelmia. Siinä vaiheessa olin kiitollinen, että nämä ihmiset olivat päässeet "karkuun". Olisin tuhonnut itseni, jos olisin ryhtynyt parisuhteeseen yhdenkään heistä kanssa.

Pidän kemiaa edelleen tärkeänä mutta nyt tunnistan terveen kemian siitä, että se ei hämärrä todellisuudentajua eikä saa kiirehtimään asioiden edelle. Potentiaalin ja haavekuvien varaan rakentuva "kemia" ei tule ikinä kestämään.

Vierailija kirjoitti:

Se "yksi joka pääsi karkuun" on yleensä todellisuudessa sellainen tapaus, että toisella ei vain ollut yhtä suuria tunteita kuin vastapuolella. Jos rakastuminen on molemminpuolista, niin kyllä siinä molemmat osapuolet ovat yleensä valmiita kaikennäköisiin kompromisseihin, jotta yhdessä päästäisiin elämään.

Mieli johtaa noissa muisteluissa helposti harhaan ja sitä rupeaa haihattelemaan sellaisen perään, mikä ei olisi ollut realismia. 

Kyse voi olla siitäkin, että kumpikaan ei tee aloitetta, vaikka onkin kiinnostusta ilmassa. Sitten sitä jää katumaan, että miksi en edes yrittänyt.

Vierailija kirjoitti:

No ei ehkä oikeastaan, tai no ehkä pari sellaista joita olen miettinyt että olisikohan voinut tulla jotain. Oli kuitenkin useammin tavattu, juteltu ja viihdytty hyvin yhdessä, ei kuitenkaan varsinaisesti treffeillä käyty. 

Asian eteneminen lopahti sitten siihen että jossain vaiheessa minulle ei sitten muka sopinut kun hän ehdotti jotain. Toinen mukaan lähtemistä pikku matkalle, toinen ihan vaan jäämistä vielä juttelemaan. Jälkeenpäin on mietityttänyt että miksei muka sopinut, olinhan ihan vapaa poikamies vielä silloin.

Jatkan tähän vielä sen verran, että nuo kerrat kun minulle "ei sopinut" olikin sitten viimeiset kerrat kun sattumalta tavattiin, vai oliko se sittenkään niin sattumalta vaikka niin kuvittelin, että nähdäänpä taas toisella kertaa. Ilmeisesti heillä olisi ollut silloin jotain kerrottavaa. No, saattoihan se olla sitäkin että ei enää pystytä jostain syystä tapaamaan. Tai jotain muuta...

Vierailija kirjoitti:

Englannin kielessä on aika vakiintunut käsite tuo the one that got away. Siihen ap viittaa. 

Eli ihan sama kuin suomeksikin 

Vierailija kirjoitti:

No ei ja kuulostaa sairaalta. Muutenkin tuo "omien hölmöilyjen". Aka sait mitä halusit, kohtelit naista paskasti, sinulta otettiin hyvä nainen pois ja nyt poraat kun itse sössit asiasi.

Olen rakastunut elämässäni vain kerran enkä ole koskaan edes tavannut tätä ihmistä fyysisesti. Miehiä on pörrännyt ympärillä kuin kärpäsiä ja vieläkin saa niitä aktiivisesti hätistellä. Rakkauteni on ja pysyy. Vaikka en ole tyyppiä edes tavannut. Mitäs siihen sanot?

Sanok että kuulostaa ja on sairasta

Tavallaan. Tämä yksi ei lopulta edes näykkinyt matoa .. so to speak mutta kalastin vuosia kunnes siirryin lopullisesti uittamaan matoa lampiin joissa se maistui.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun kysemmällä iällä jouduin etsimään uuden naisystävän, tuntuu että tosi moni nainen on kiinni siinä ensimmäisessä vakavammassa suhteessaa. Toki exäni nyt oli siinä oma lukunasa, lähes kaikissa riidoissa sain kuulla miten hänen ensimmäinen poikaystävä oli kaikessa minua parempi. 

Viiden vuoden tosi lämpimän suhteen jälkeen kumppani tahtoi palata eksänsä luo. Pitivät yhteyttä kokoajan kun oli yhteiset lapset. Eihän siitä mitään tullut. Jos olisi onnistunut, olisin ollut iloinen puolestaan. No lopulta olemme molemmat yksin. Joskus vähän ikävä. Ainoa tasapainoinen suhde itselläni. Aina oli hauskaa, hellyyttä, seksiä ja yhteisiä juttuja. Ei voi mitään.