Lue keskustelun säännöt.
Onko teistäkin suurimmalla osalla joku "yksi joka pääsi karkuun" aikanaan?
02.10.2026 |
Muutaman kaverin kanssa puhunut (näitä ei ole paljoa joiden kanssa voi puhua asioista oikeilla nimillä) ja tuntuu olevan monella menneisyydessä se joku, jonka kanssa ei vaan sitten tullut mitään.
Minulla.. no on todellakin. Oli aikanaan kova yritys, mutta meni kiville omien hölmöilyjen takia. Näin jälkikäteen ajateltuna voi jopa olla hyväkin näin, mutta mistäpä näistä tietää
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä puhut?
Kalastuksesta. Hitto se taimen oli iso.
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole. Menneet suhteet päättyivät hyvästä syystä eikä niissä ollut mitään jossittelun sijaa. En kuitenkaan kadu niitä yhtään koska niiden ansiosta tajusin että minkälaisen miehen haluan ja ymmärsin tarttua mahdollisuuteen kun tapasin nykyisen mieheni. Olemme nyt olleet naimisissa yli 20 vuotta ja olemme edelleen onnellisia.
Ei, mulle kävi niin että eka vakava poikaystävä (tavattiin 21v) osoittautui "siksi oikeaksi", nyt 26 vuotta yhdessä ja kolme lasta. Joka päivä olen onnellinen hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hän päässyt karkuun, hän kuoli, kun olimme jo sopineet hääpäivänkin. Joskus sitä miettii, olisiko siitä tullut mitään ja jos olisi, niin millainen elämästäni olisi tullut. Aika itsekkäitä ajatuksia siis.
Kihlattu kuoli autokolarissa, jossa hän oli syyttömän osapuolen autossa matkustajana, ei siis mitään dramaattista itsemurhaa tai huumekuolemaa. Ihan riitti kotimatka kaverin tupareista.
Otan osaa.
Tuo on kyllä kumma että sitä ajattelee itsekkyytenä että miettii että miten elämä olisi mennyt jos olisi päätynyt yhteen. Tietyllä tapaa se on itsekkyyttä, mutta ei se minusta silti ole mitenkään huonoa itsekkyyttä, että kaipailee sitä mahdollisuutta hyvään. Varmasti kaikki sen tunnustaa että olisihan siinä voinut käydä vaikka miten huonosti, mutta silti, ainahan ihmiset kaipaavat mahdollisuuksia ja mielestäni sellaisen jossittelu että ”se olisi kuitenkin päättynyt eroon”, on aika huono asia sen rinnalla että ajattelee sitä kuinka onnellisia olisi voitu olla.
Olen todella pahoillani siitä että menetit tilaisuutesi rakkauteen hänen kanssaan. Mutta, uskon, että jos teillä oli jo hääpäiväkin valittuna, sinulla on yhä se rakkaus olemassa ja hän siihen vastailee ja sinua kannustaa, eikä ajattele sinua itsekkäänä.
Kiitos ajatuksistasi.
Hän oli se nuoruudenrakkaus, me olimme "High school sweethearts", tosin jo reilusti yli 20v, kun häitä suunniteltiin. Kolmekymppisenä löysin nykyisen puolison ja sain kaiken sen, mitä ensimmäinen iso rakkaus ei olisi koskaan voinut minulle tarjota enkä nyt tarkoita pelkästään rahaa. Minulle kävi hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun kysemmällä iällä jouduin etsimään uuden naisystävän, tuntuu että tosi moni nainen on kiinni siinä ensimmäisessä vakavammassa suhteessaa. Toki exäni nyt oli siinä oma lukunasa, lähes kaikissa riidoissa sain kuulla miten hänen ensimmäinen poikaystävä oli kaikessa minua parempi.
Tuntuu että kun tätä ketjua lukee että täällä on muutama joka on ymmärtänyt ketjun pointin ja sitten muutama jotka on aivan hakoteillä ja jotka kertovat siitä että eron jälkeen haikailevat vielä perään. Eihän tässä ketjussa ole ollut siitä kyse että haikaileeko eron jälkeen ketään.
Minäkään en ole haikaillut ketään erojen jälkeen. Kaikkiin eroihin on ollut hyvät syyt ja ovat saaneet kaikki häipyä.
Eikö tässä ollut kyse nimenomaan heistä joista olisi voinut ehkä tulla jotain, sillä sen tiedän satavarmasti kertoa että noista minun existä, yhdenkään kanssa ei olisi tullut minkäänsorttista onnellista loppua ikinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpas kummallisesti kirjoitettu otsikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun kysemmällä iällä jouduin etsimään uuden naisystävän, tuntuu että tosi moni nainen on kiinni siinä ensimmäisessä vakavammassa suhteessaa. Toki exäni nyt oli siinä oma lukunasa, lähes kaikissa riidoissa sain kuulla miten hänen ensimmäinen poikaystävä oli kaikessa minua parempi.
Läheisriippuvaiset yleensä roikkuvat eksissään ja hakeutuvat uusiin suhteisiin. Ei meitä joita eivät menneet paina paina juuri mikään muukaan, kuten esim. miehettömyys. Meitä on myös aika vaikea saada mihinkään seksuaalisen hyväksikäytön suhteisiin eli parisuhteisiin, kun ei ole sitä läheisriippuvuutta.
Ei ole sellaista, kyllä se varmaan ap sinunkin kohdallasi oli niin, että ne sinun mokailut osoittivat, ettette sopineet yhteen laisinkaan.
Omassa tapauksessa ei edes ehtinyt mokailuja tulla, muuten vain totesin, että ei sittenkään natsaa. On sellaisia piirteitä miehessä, ettei tästä tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että kun tätä ketjua lukee että täällä on muutama joka on ymmärtänyt ketjun pointin ja sitten muutama jotka on aivan hakoteillä ja jotka kertovat siitä että eron jälkeen haikailevat vielä perään. Eihän tässä ketjussa ole ollut siitä kyse että haikaileeko eron jälkeen ketään.
Minäkään en ole haikaillut ketään erojen jälkeen. Kaikkiin eroihin on ollut hyvät syyt ja ovat saaneet kaikki häipyä.
Eikö tässä ollut kyse nimenomaan heistä joista olisi voinut ehkä tulla jotain, sillä sen tiedän satavarmasti kertoa että noista minun existä, yhdenkään kanssa ei olisi tullut minkäänsorttista onnellista loppua ikinä!
Tämä on lähinnä psykoosia. Surullista sellaista. Iloinen psykoosi on optimismia ja tulevaisuuden suunnittelua, tällainen menneiden vetistely on masennuksen merkki. Kyseessä on kuitenkin vaan tarina mille ei ole mitään todellista pohjaa, ainoastaan se oma vinkuminen.
Varmaan ihan kaikilla on elämässään ns. sivu suun menneitä herkkuja ja epäonnistumisia. Haettuja koulu- ja työpaikkoja, epäonnistuneita myyntejä, jne. Ihan oma ihmisryhmänsä tämä jotka draamaavat ja vollottavat näistä sen sijaan että laittavat töppöstä toisen eteen ja menevät eteenpäin.
Jotenkin tämä vielä sairaimmasta päästä. "Näin herkkupimpin enkä saanut sitä, yhyy yhyy". Juu maailma on täynnä kaikkea mikä ei kuulu sinulle vaikka sen näet. Sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ja kuulostaa sairaalta. Muutenkin tuo "omien hölmöilyjen". Aka sait mitä halusit, kohtelit naista paskasti, sinulta otettiin hyvä nainen pois ja nyt poraat kun itse sössit asiasi.
Olen rakastunut elämässäni vain kerran enkä ole koskaan edes tavannut tätä ihmistä fyysisesti. Miehiä on pörrännyt ympärillä kuin kärpäsiä ja vieläkin saa niitä aktiivisesti hätistellä. Rakkauteni on ja pysyy. Vaikka en ole tyyppiä edes tavannut. Mitäs siihen sanot?
Ai mitä siihen sanon?
No, kuulostaa sairaalta.Ajatella, ja silti voin paremmin näin kuin yhdenkään näiden kärpäsmiesten kanssa. Ei voi mitään :D Paras voitti.
Ei minua se kiinnosta miten voit, vastasin vain kysymykseesi siitä miltä kuulostaa tuo ihastumisesi ihmiseen jota et ole edes nähnyt.
Sairaaltahan se kuulostaa, mutta hyvä jos johonkin tarpeeseen/tyhjyyden tunteeseen tuo täytettä..
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole. Itsellä oli nuoruudessa niin surkea miesmaku, että jokainen joka niistä on jäänyt menneisyyteen, todellakin kuuluu vain sinne. En tiedä mitä päässäni on oikeesti liikkunut, ei varmaan mitään.
Jep :D Joskus joku kehotti ottamaan vanhoihin säätöihin yhteyttä, jos sieltä löytyisi seksiseuraa.
En todellakaan ole kiinnostunut seksistä yhdenkään vanhan säädön kanssa.
Voisi kai noinkin luonnehtia. Yksinkertaisesti mahdoton kuvio. Nyt on jo helppo jälkiviisastella, että nykyisen puolison kanssa on varmasti enemmän yhteistä kemian lisäksi.
Yksi on, mutta en voisi olla hänen kanssaan suhteessa kuin salassa. Ei ole varattu tms., mutta aiheuttaisi ympärilläni niin paljon ihmetystä, että en kykenisi elämään sen kanssa eikä kenenkään muunkaan pitäisi joutua tuollaisen kohteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun kysemmällä iällä jouduin etsimään uuden naisystävän, tuntuu että tosi moni nainen on kiinni siinä ensimmäisessä vakavammassa suhteessaa. Toki exäni nyt oli siinä oma lukunasa, lähes kaikissa riidoissa sain kuulla miten hänen ensimmäinen poikaystävä oli kaikessa minua parempi.
Menee vähän ohi aiheen, mutta oli riitaa päällä tai ei, niin musta saisi kyllä hyvin tehokkaasti ja nopeasti exän tuolla tavalla, kun nainen kehuisi edellisiä kumppaneitaan siten, että varmasti antaa minun ymmärtää olevan huonompi. Vaikka näin olisikin, niin tuollaiset pitää omana tietonaan, ellei halua tahallaan loukata ja syvästi. En antaisi käytöstä anteeksi ja hyvä, ettet ilmeisesti sinäkään.
Vierailija kirjoitti:
Yksi on, mutta en voisi olla hänen kanssaan suhteessa kuin salassa. Ei ole varattu tms., mutta aiheuttaisi ympärilläni niin paljon ihmetystä, että en kykenisi elämään sen kanssa eikä kenenkään muunkaan pitäisi joutua tuollaisen kohteeksi.
Mulla oli tuon tyyppinen tapaus. Niin, että minä olin sinkku, mutta toinen oli varattu ja perheellinen. Aina kun hän palaa mieleen, niin lohduttaudun sillä, ettei hajotettu perhettä. Tosiasiassa hän oli kuitenkin se parempi puolisko, joka ajatteli järkevästi ja oikeudenmukaisesti lapsiaan, eikä varmaan muutenkaan tuntenut niin voimakkaasti kuin minä. Itsehän olisin umpirakastuneena suhteeseen lähtenyt, vaikka ymmärsin täysin mitä siitä olisi seurannut.
Kalastuksesta. Hitto se taimen oli iso.