Vaikeasti vammainen lapsi-oletko katunut?

Nousi tässä ystävän kanssa keskustellessa mieleen hyvin epäsuosittu keskustelunaihe, ja varmasti kipeä. Mietimme, katuukohan moni vaikeasti vammaisen lapsen saattamista maailmaan? Etenkin siis mietimme skenaariota, jossa asia on ollut jo tiedossa raskauden aikana, tai on pitänyt heti synnytyksen jälkeen aloittaa massiiviset toimenpiteet lapsen hengissä pitämiseksi? Entä todella aikaisilla viikoilla syntyneet keskeiset jotka ovat kärsineet / kärsivät syntymän jälkeen vakavista vaurioista jotka eivät tule korjaantumaan?

Etenkin jos kyseessä on vaikea kehitysvamma ja henkilö on karkeasti arvioiden vaikka kolmen kuukauden ikäisen tasolla koko elämänsä, ja jatkuvasti täytyy hoitaa erilaisia sairauksia kuten tulehduksia ja keuhkokuumeita? Ajatteleeko siinä missään välissä, että olisinpa tehnyt toisen ratkaisun, eikä tämä ole ihmisarvoista elämää? Tai lasten sisaruksia, miten se vaikuttaa heihin? 

Kyllä tietysti sitä miettii taloudellistakin puolta. Vanhemmat ehkä tekevät karhunpalveluksen jatkamalla raskautta vaikka tiedossa on laajat ja vakavat ongelmat. Sitten ehkä lasta ei jaksetakaan hoitaa kotona, mikä on täysin ymmärrettävää, ja lapsi on seuraavat 20-30 vuotta laitoksessa vauvamaisessa tilassa mutta aikuisen kehossa, ja ehkä siellä ei jakseta edes enää vierailla ainakaan usein. Olisiko ollut kuitenkin armeliaampaa keskeyttää raskaus?