Miten yleistä on parisuhteessa se että puolisot "kerää rahaa jos eroaa" omalle säästötilille?

meillä on molemmilla omat säästötilit, joilla pyritään pitämään suunnilleen sama rahamäärä. Ihan siltä varalta, että jos toinen kuolee (elämästä ei koskaan tiedä), niin toisella on sitten vähän varaa jatkaa elämää. (ennen kuin saa kuolinpesän rahat)



avoliittolainen

Tuossa aloituksessasi toki asenteellinen sävy: "kerää rahaa jos eroaa". On eri asia haluta omia säästöjä, kun säästää mahdollisen (tai jopa odotettavissa olevan) eron varalle.



Suurin osa ihmisistä kaipaa turvaa pahan päivän varalle, on hyvä että säästössä on tietty summa, yleensä puhutaan kolmenkuukauden palkasta, sen verran olisi hyvä olla säästössä. JOS sattuu jotain yllättävää (oli sitten kallis autoremontti, sairastuminen, työttömäksi jääminen tai vaikka tuo ero) on HYVÄ asia että tietää ettei ihan tyhjän päälle jää.

Monesti asioiden käsittelyssä menee aikaa ja vaikka takautuvasti maksettaisiin niin on aika ikävää olla pennitön useammankin kuukauden ajan (esim. sairaspäivärahan ja liitonrahan hakemukset).



On ihan ok jos yhteiset rahat, mutta minusta aikuisella ihmisellä on myös omaa rahaa, ihan vaikka sitten pahan päivän varalle säästettynä.

Usein huomaa myös sen, että ihmisillä on erilaiset tavat käyttää rahaa. Esim. toinen puolisoista haluaa että säästössä on 20´000€ ja toisen mielestä 2000€ riittää. Toisen mielestä säästöt voi nostaa "melkein kokonaan" kun X summa säästössä ja tehdä rahoilla remonttia asuntoon tai perheen kesken lomamatkan jne. Toinen tahtoisi käyttää ylimääräiset hemmotteluun oli sitten kyse golfmailoista tai merkkivaatteista tai laskettelulomasta, kun toinen haluaa säästää.



Ja en puhu nyt mistään ääripäistä super tuhlari ja todella pihi, vaan ihan tavallisilla ihmisillä on isoja eroja rahan käytössä. Esimerkkinä yksi tuttunu joka pienituloinen yh: aina kun saa rahaa niin kamala kiire mennä ja tuhlata se. Ostaa minusta ihan typeriä asioita, pienen vesimelonisiivun kalliilla, itselle vaatteita "alesta", lapsille jotain tarpeetonta muovikrääsää etc. Ja toki hänellä on oikeus tehdä noin! Kyse ei ole siitä vaan ennakoinnin puutteesta, jos vuoden ajan jättäisi väliin ne spontaanit ostot mitä tekee kun lapsilisät tulee tmv. niin saisi vuodessa jo kivan potin säästöön, ja ei tarvisi tutuilta pummia rahaa kun lapsi sairastuu ja tarvitsee rahaa lääkkeisiin (ja nyt puhutaan pikkusumista 20€ luokkaa olevista, on älytöntä ettei 30-v ihmisellä ole edes tuonvertaa säästössä!)

Vaikka olisikin periaatteessa yhteiset rahat, mielestäni jokaisella saa silti olla myös omaa rahaa: sitä, jonka saa säästää tai käyttää ihan mihin huvittaa ilman, että toisella on siihen mitään sanomista.



Meillä menee molempien tileiltä palkkapäivänä tietty summa yhteiselle tilille. Sieltä maksetaan kaikki asumiseen liittyvät menot, samoin ruoka, yhteiset ravintolakäynnit yms, yhteistä.



Mutta sieltä ei makseta minun käsilaukkujani ja miehen tietokonepelejä.

Tällaiset menot kuuluvat mielestäni omaan harkintaan, eli jos minulla on ylimääräistä rahaa, niin saan mielestäni käyttää sen mihin haluan. JOs nämä ostot rahoitettaisiin yhteiseltä tililtä, niin siitä tulisi hyvin paljon erimielisyyksiä.



Kuten kolmonenkin sanoi, niin toisinaan toinen haluaa säästää ja toinen kuluttaa, ja nämä tapahtuvat yleensä ristiriitaisesti.

Itse jouduin eroamaan 12-vuoden jälkeen kun ex-mieheni löysi toisen naisen enkä olisi koskaan pystynyt edes pahimmissani peloissani uskomaan että näin käy.

Jäin täysin puille paljaille tai oikeastaan maksan vieläkin hänelle ottamiani velkoja.

ELI: uudessa suhteessa aion tosiaan säästää itselleni ns. pahan päivän varalle ja ihan omia rahojani koska elämästä ei koskaan tiedä.

kummallakin on omat tilit. Yhteistä tuskin tulee, ellei tähän nyt lasta tehdä ja sinne sitten jotain kymppejä kuussa. En kyllä usko. Haluan pitää omat rahani.

Elämässä, kun ei ole ennustettavuutta se on ihan järkevää. Muuten menee yhteiselle käyttötilille, mutta molemmilla tietty prosentti omasta palkasta omiin sijoituksiin, olemmehan me itsenäisiä aikuisia molemmat.