Ketkä hyötyvät uusliberalistisen talousjärjestelmän aiheuttamista kriiseistä?

Uusliberalistisen talousjärjestelmän aiheuttamista kriiseistä hyötyvät suuryritykset, kansainväliset sijoittajat, varakkaat eliitit sekä tietyt poliittiset toimijat

Kun talous, yhteiskunta tai valtio ajautuu kriisiin, uusliberalistiset mekanismit mahdollistavat varallisuuden uusjaon.

Kriiseissä omaisuusluokkien (kuten kiinteistöjen, yritysten ja osakkeiden) hinnat romuttuvat. Varakkaat sijoittajat, joilla on käteisvaroja, voivat ostaa näitä varoja pilkkahintaan.

Kun julkinen sektori ajautuu kriisin vuoksi velkakierteeseen, se pakotetaan usein myymään valtionyhtiöitä, infrastruktuuria (kuten sähköverkkoja, tieverkostoja tai vesilaitoksia) ja terveydenhuoltoa yksityisille toimijoille.

Instanssit kuten Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Maailmanpankki saavat kriiseissä suuren vallan. Ne myöntävät hätälainoja, joiden ehdoksi asetetaan talouskuri, julkisten menojen leikkaukset ja markkinoiden avaaminen ulkomaiselle pääomalle.

Kun kriisi – oli se sitten luonnonkatastrofi, sota tai finanssiromahdus – vääjäämättä iskee, sitä käytetään välittömästi hyväksi.

"Uusliberalistiset ajatushautomot ja poliitikot pitävät omia ratkaisujaan (kuten yksityistämistä) parhaina lääkkeinä. Koska ihmiset ja poliittiset vastustajat ovat kriisin aikana shokissa, hämmentyneitä ja keskittyneitä selviytymiseen, vaikeat ja epäsuositut uudistukset voidaan ajaa läpi ilman normaalia demokraattista vastustusta tai debattia.

Esimerkkejä shokkiterapiasta ja kriiseistä hyötymisestä

1. Chilen sotilasvallankaappaus (1973) Kun kenraali Augusto Pinochet nousi valtaan verisessä sotilasvallankaappauksessa, maa oli poliittisessa shokissa. Pinochet otti neuvonantajikseen Friedmanin oppilaat ("Chicago Boys"). Diktatuurin ja terrorin suojissa maassa toteutettiin maailman ensimmäinen radikaali uusliberalistinen shokkiterapia: ammattiliitot kiellettiin, julkiset palvelut yksityistettiin ja markkinat avattiin täysin. Tästä hyötyivät Chilen talouseliitti ja yhdysvaltalaiset suuryritykset.

2. Kommunismin kaaduttua Venäjälle sovellettiin länsimaisten asiantuntijoiden suosittelemaa taloudellista shokkiterapiaa.

Hintasääntely purettiin ja valtion valtava omaisuus huutokaupattiin äkillisesti. Seurauksena oli hyperinflaatio ja talouskatastrofi, joka köyhdytti tavallisen kansan.

Tästä kaaoksesta syntyi Venäjän oligarkkien luokka, joka kahmi itselleen valtion öljy-, kaasu- ja metalliyhtiöt pilkkahintaan.

3. Irakin sota (2003), jonka raunioille pyrittiin rakentamaan mallikelpoinen vapaamarkkinatalous. Irakin valtionyhtiöt yksityistettiin ja maan jälleenrakennus ulkoistettiin amerikkalaisille suuryrityksille (kuten Halliburtonille), jotka ansaitsivat sodan synnyttämällä kaaoksella miljardeja dollareita.

4. Finanssikriisi (2008) ja euroalueen velkakriisi.  Pankkien holtittoman sääntelyn purkamisen seurauksena syntynyt globaali finanssikriisi pakotti valtiot pelastamaan suurpankit veronmaksajien rahoilla.

Kun valtiot (kuten Kreikka) ajautuivat tämän vuoksi velkakriisiin, EU ja IMF vaativat niiltä ankaria säästökuureja. Kreikan oli pakko myydä kriisin keskellä satamiaan, lentokenttiään ja valtionyhtiöitään ulkomaisille sijoittajille erittäin halvalla.

5. Sri Lankassa vuoden 2004 tsunamin jälkeen rannikkoalueiden kalastajia estettiin palaamasta koteihinsa, ja tyhjentyneet rannat myytiin suurille hotelliketjuille luksusmatkailun tarpeisiin.