Vaikeuksieni ja ongelmieni vuoksi olin vähällä tulla uskoon

Fiksusti teit :)

Itsekin päädyin tähän ratkaisuun. Tosin ensin yritin kaikin keinoin tulla uskoon, mutta eihän niihin rukouksiin kukaan vastannut, joten aloin ottaa vastuuta omasta elämästäni. :)

tuntee, jos on "vähällä tulla uskoon"???



Minun mielestäni uskoon joko tulee tai ei tule, uskossa joko on tai ei ole.

Minua ärsyttää aina ne todistukset, joissa ihminen kertoo olleensa tiukassa elämäntilanteessa ja ahdingossa ja sitten on löytänyt Jeesuksen ja tullut uskoon ja kaikki ongelmat ovat poistuneet ja ratkenneet ja ahdistus väistynyt.



Itse olin ihan vakaassa elämäntilanteessa, kun ns. tulin uskoon. Se ei ollut minun päätös. Olin päättänyt olla uskovainen jo monta kertaa, mutta ei se niin mene.



Ei minun elämäni ongelmat poistuneet uskoon tulon jälkeen. Se oli vain suunta, ratkaisu, joka vahvistui ajan myötä. Ja siin ävaiheessa kun uskoni oli varsin vahva, tapahtui jotain todella ikävää ja raskasta, mikä ikään kuin tulee eteeni koko ajan, aina vain uudelleen. Nytkin rämmin aika syvällä ahdingossa, enkä edes näe, että tämä olisi ns. itseaiheutettu, eli en ole itse tehnyt mitään ns. väärää tai vahingollista tai lain vastaista kellekään enkä itsellenikään, silti olemme aika syvällä ahdistuksessa ja tilanteessa, jolle emme itse voi mitään. Tämä ei todellakaan tunnu siltä, että Jumala pitäisi omastaan hyvää huolta, vaan tuntuu että olen jumalan hylkäämänä täysin.

En voi itse tehdä muuta kuin rukoilla ja toivoa, että tilanne päättyy hyvin ja päättyisi pian.

Kun se lopulta koittaa, että tämä tilanne on ohi, sitten vasta voin itse konkreettisesti tehdä jotain, mutta se, että joutuisimme samaan tilanteeseen ja ahdistukseen uudelleen, on täysin mahdollista, eikä se siis ole edes meidän itsemme aikaansaama.