Nyvin nukkuvien ja helposti nukahtavien lasten vanhemmat

että jos antaa illalla valvoa pidempään, niin ainakaan meillä ei lapset nuku aamulla pidempään.

Heräävät normaalisti (tai jopa aikaisemmin) ja sitten on päivä pilalla, itkua ja kiukkua kun väsyttää liian vähien unien takia.

ap.

Ainakin näin ajattelen. On vaan hoksattu mitä voi ja pitää tehdä ennen nukkumaanmenoa ja mitä ei. Minkälaisesta valaistuksesta tyttö tykkää nukkuessaan ja mistä ei. On aika hyvä ilmaisemaan asiat ja meillä nukkuu koko perhe hyvin. Ikää tytöllä reilu 5kk.

Muuten olisi kyllä noussut kusi päähän kun kakkonen oli niin äärettömän helppo.

Muuten olisi kyllä noussut kusi päähän kun kakkonen oli niin äärettömän helppo.

En ota kreditiä helposta kuopuksesta. Syö ja nukkuu kuin unelma.

Olen aina ollut todella herkkäuninen ja minun lapseni taas helppo nukkuja.



Siis ymmärrän äitejä, joiden lapsilla uniongelmia enkä koe opettaneeni lastani mitenkään. Hän alkaa nukkua,kun sänkyyn laitetaan. Ihan itsekseen. Se on peritty mieheltäni. Hänellä sama juttu vieläkin.

Ja varsinainen yökyöpeli. Siihen asti kun käytiin läpi Anna Wahlgenin uniopit. Ja sitten meillä oli yksi levännyt ja äärimmäisen hyvin nukkuva lapsi. Ja on edelleen. Uneen oli pakko puuttua - oltiin niin pahasti univajeisia että oltaisiin kohta oltu äärimmäisen vaarallisia vanhempia.



Joten kyllä, rankan kokemuksen kautta voittoon. Kumpa olisikin ollut toisin lähtökohdat!

kuten siihen, että hyvin huonounisen lapsen vanhemmille kerrotaan miten pitäisi tehdä. ihan kuin emme olisi kokeilleet jo vaikka mitä yöunien parantmiseksi!

meillä lapset on olleet kaikki alusta asti helppoja "nukutettavia" ja nukkuneet hyvin. Rytmikin ollut oikea jo valmiiksi. :) Mutta en mä sitä omana ansiona oo pitäny. Ite kyllä herään helposti ääniin yöllä ja sikeästäkin unesta, mutta en mä jää turhaa valvomaan, eli varmaan enemmänkin perinnöllistä tuo nukkuminen.



Nämä taitaa olla samaa sarjaa juttujen "kyllä maito riittää kun vaan imettää", "hyvä äiti synnyttää alakautta ja mielellään vielä luomusti" ja muiden nerokkaiden väitteiden kanssa. Niistä on turha ottaa itseensä, ku eihän sitä sitten muuta ehdi kuin olla pahoillaan siitä, ettei ookaan riittävästi jotain..



Naurahdinkin tässä ystävälleni, että vielä ei lapset oo tullu sanomaan, että mä oon ihan surkea äiti, vaikka mulla ei vaan oo riittäny maito, ku max. 4kk täysimetykseen, enkä välttämättä jaksa pukea koko sakkia ulos tms.. ja kuitenkin oon vierailta saanu useammankin kerran kiitosta siitä, ku meidän lapset on niin hyvä käytöksisiä ja kilttejä :)



Äitiys on vaan niin herkkä asia, että helposti ottaa itseensä asioista, joille ei voi mitään. Jokainen meistä toteuttaa omaa vanhemmuuttaan tavallaan. Tietenkin tietoinen piittaamattomuus, väkivaltaisuus jne on ihan eri asia.. mutta joku lapsi on vilkkaampi kuin toinen, joku on sitkeämpi testaamaan jnejne ja ne on eroja joille ei oikeastaan voi mitään.



Naureskelin miehelleni, että on se mukava, kun on niinkin hyviä kasvattajia, ettei lapset oo esim. koskaan kokeillu piirtää seiniin. Meillä ei oo onnistunu.. vaikka tilanteisiin on puututtu heti. Enkä mä kuitenkaan pidä itseäni vain epäonnistuneena.

Ei saatu esikoista hereille. No sitten tulikin palomies sanoi, ettei tarvitse herättää.

Kyllä me jätkää ylös nostettiin, mutta se oli ihan riepuna.

Eipä lapsen unta paljoa raketit häiritse.

Kuopus on taas huono nukkumaan ja reagoi ääniin tosi herkästi.

Kuopus on nyt 7v. ja esikoinen 10v.

Meil on kuusi lasta ja joukossa on hyvin iltaunista ja aamu-unista ja herkkäunista...

Se on totta, ettei väkisin valvottaminen automaattisesti pitennä aamusta nukkumista vaan päinvastoin.

Meillä ilta rauhoitetaan iltapalalle ja pesuille, myös teinit osaavat illasta vähän jo hiljentää.

Joku haluaa yövalon, toinen ei missään nimessä mitään valoja huoneeseensa yöksi.

Jollekin luetaan kirjaa, isompana lukee itse, joku haluaa iltalaulun, -sadun tms., joku nukahtaa jo ennenkuin poski koskettaa tyynyyn.

Se on aina ollut minulla tapana, etten elä kuin "kusisukassa", kun lapset ovat nukahtaneet ja nukkuu. Katson telkkua jos katson, jutellaan mieheni kanssa ihan normaalisti, kuunnellaan musiikkia jos siltä tuntuu ja ehkä tanssahdetaankin: ei tietenkään mitää nupit kaakkoon meiningillä. Normaalisti vedetään vessat, kävellään jne., tiskikone laitetaan illalla päälle ja pidetään valoja siellä missä tarvitaan.

On se nimittäin niinkin, jos on tottunut siihen, että koti on hipihipi hiirenhiljainen ja hämärä niin vaikeata se on sitten muunlaisissa olosuhteissa nukahtaa...

ja jos lapsi on helvetilline riekkuja, ei silloinkaan vanhemmilla ole mitään tekemistä asian kanssa.



Kyllä minä uskon, että kyse on pitkälti kasvatuksesta ja otollisten olosuhteiden luomisesta. Lastaan pitää oppia lukemaan! Joku lapsi nukkuu missä tahansa, toinen ei oikeastaan missään. Siksi se fiksu vanhempi siedättää sitä "kevytnukkujaa" kestämään myös pientä määrää ääntä ja toisaalta tajuaa, että tämä tarvitsee nukkuakseen erilaiset olosuhteet kuin "pikanukkuja".



Ja kun ne olosuhteet on luotu, se ei-missään-mitenkään-nukkuva on ihan yhtä hyvä nukkuja kuin se, jolle jo pelkkä tyynyn näkeminen aiheuttaa haukotuksen. Kyse on vain siitä, haluaako se vanhempi lapsen nukkuvan vai ei eli järjestääkö olosuhteet vai ei.

Muutamalle pienokaiselle piti opettaa jopa vuosi että sängyssä pysytään, yöllä ei hilluta ja että vettä/valoja/ mitä vaan ei tarvita klo 03 yöllä. Joten kyllä, pidän lasten hyvin nukkumista omana ansionani, olen tehnyt sen eteen todella paljon töitä.

No mulla on yksi helposti nukahtava ja hyvin nukkuva poika, ja toinen hyvin hankalasti nukahtava poika, joka nukkui läpi yön vasta joskus parivuotiaana ja silloinkin meidän kanssa samassa huoneessa.



Kyllä se lapsen uni on niin monen asian summa että vaikka siinä jonkin verran on kasvatuksellakin merkitystä niin en nyt itseäni onnistuneesta työstä tuon toisen lapsen kanssa lähde kiittämään.