Lue keskustelun säännöt.
Voiko dementia iskeä aivan yllättäen?
23.09.2026 |
Vaikkapa vuoden aikana niin että ihminen on kohtuullisen kuutamolla. Toistaa puhelun aikana samoja tapahtumia uusina vaikka niistä on keskusteltu jo useammassa aiemmassa puhelussa, ajantaju heittää jne.
Isälläni on alzheimer mutta hän on pysynyt melkein 10 vuotta suhteellisen täyspäisenä. Mutta tämä kuvailemani ihminen on mennyt huonompaan todella nopeasti.
Kommentit (20)
Varmaan riippuu dementian aiheuttajasta. Otsalohkorappeuma voi edetä nopeastikin, toki oireita on jo ennekuin kunnolla iskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi edetä myös todella nopeasti. Pieniä merkkejä voi olla ja sitten tuleekin totaaliromahdus. Yksi sukulaiseni oli autokolarissa ja sai aivotäräyksen. Oli ihan täyspäinen ennen kolaria, mutta kolarin jälkeen tuli todella nopeasti etenevä dementia. Meni ihan muutamassa kuukaudessa todella muistamattomaksi.
Tietenkin voi, esimerkiksi aivoinfarktin jälkeen. Alzheimer etenee yleensä "portaittain": kunto romahtaa, sitten pysyy samalla tasolla joskus pitkäänkin, sitten tulee uusi romahdus jne. Mutta esimerkiksi verisuoniperäisessä muistisairaudessa muisti ja toimintakyky on suoraan yhteydessä verenkiertoelimistön tilaan.
Se on etenevä sairaus, miten nopeasti se etenee on henkilökohtaista. Ei se ikinä noin vain ala, mutta vuodessa voi edetä todella paljon. Vuosi on aika pitkä aika, jos on todettu muistisairaus vuosi sitten ja nyt on jo ihan pihalla niin eihän se ole alkanut yllättäen tai edennyt erityisen nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osalla muisti palautuu, jos vika on väliaikainen. Tai pärjää mutta tarvitsee apua laskuihin ja maksamiseen ym. Tai opettelee uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Voi edetä myös todella nopeasti. Pieniä merkkejä voi olla ja sitten tuleekin totaaliromahdus. Yksi sukulaiseni oli autokolarissa ja sai aivotäräyksen. Oli ihan täyspäinen ennen kolaria, mutta kolarin jälkeen tuli todella nopeasti etenevä dementia. Meni ihan muutamassa kuukaudessa todella muistamattomaksi.
Olisko kyseessä muu kuin pelkkä aivotärähdys. Tai tärähti isosti. Oliko tutkittu hyvin mikä vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se muutamassa kk tule ns 0/100:sta esim 50/100 aan. Dementian tai alzhaimerin endioireet alkaa yleensä jo vuosia ennen kuin oikeadtaan kukaan edes huomaa, peitellään muisti, sekoilu, ajantajunnan, kirjootus tai numerooden kanssa tulevia ongelmia ja sitten tulee se kaunis päivä kun lähipiiri huomaa ensin persoonallisuusmuutokset ja juuri tuon samojen asioiden toistamisen ja jopa ikäänkuin levy olisi jäänyt päälle "jankuttamisen", ehkä jotain toiminnanohjauksen haasteita. Nämä ovat esim sitä että pyykit pitää lajitella koneeseen tai ostokset kaappeihin, siitä ei meinaa tulla mitään, vatvotaan ees taas ja otetaan uusiksi ja valmiiksi saattaminen kestää 3x pidempään kuin normaalisti. Tavarat alkaa kadota ja niitä löytyy ihan yllättävistä paikoista.
Minulle iski dementia ihan yhtä äkkiä. Vaimo kyseli missä minun viime yö on mennyt. En siis mitenkään muistanut koko asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilun vuoden aikana mun ystävän kirjoitustaito hiipui. Viestiteltiin paljon. Aluksi viestit lyheni, sitten niistä oli aina vaan vaikeampi saada selvää. Tässä vaiheessa hän kävi silmäleikkauksessa. Ajattelin että viestit palaa ennalleen, mutta tuon leikkauksen jälkeisen tauon jälkeen viestit kutistui aivan tyngiksi. Yksi tai kaksi sanaa. Enää viestejä ei tule hänen aloitteestaan ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan riippuu dementian aiheuttajasta. Otsalohkorappeuma voi edetä nopeastikin, toki oireita on jo ennekuin kunnolla iskee.
Samoin alkoholidementia tai jonkun vamman aiheuttama dementia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulehdus? Isäni dementia "pahentui" nopeasti. Sattui kaatuminen, minkä vuoksi otettiin verikokeet. Yllättäen oli paha bakteeritulehdus, oireeton. Lääkäreiden mukaan dementia oireiden paheneminen muutamassa viikossa oli johtunut tulehduksesta, ja muistin sekavuus korjaantui antibioottien myötä.
Vierailija kirjoitti:
Reilun vuoden aikana mun ystävän kirjoitustaito hiipui. Viestiteltiin paljon. Aluksi viestit lyheni, sitten niistä oli aina vaan vaikeampi saada selvää. Tässä vaiheessa hän kävi silmäleikkauksessa. Ajattelin että viestit palaa ennalleen, mutta tuon leikkauksen jälkeisen tauon jälkeen viestit kutistui aivan tyngiksi. Yksi tai kaksi sanaa. Enää viestejä ei tule hänen aloitteestaan ollenkaan.
Muistisairaudessa mikä tahansa elämänmuutos heikentää potilaan tilaa, olipa se leikkaus, sairaalassa olo, muutto, leskeksi jääminen tai jokin muu. Siksi on ikävää, kun muistisairaita siirrellään hoitopaikasta toiseen, esim. sairaalasta tilapäispaikalle vuodeosastolle ja sieltä kuntoutuspaikkaan tai hoitokotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on etenevä sairaus, miten nopeasti se etenee on henkilökohtaista. Ei se ikinä noin vain ala, mutta vuodessa voi edetä todella paljon. Vuosi on aika pitkä aika, jos on todettu muistisairaus vuosi sitten ja nyt on jo ihan pihalla niin eihän se ole alkanut yllättäen tai edennyt erityisen nopeasti.
Oireita on voinut olla aikaisemminkin, mutta niitä ei ole tunnistettu dementiaan liittyviksi. Usein huomataan, että jo pari kolme vuotta aikaisemmin on tapahtunut jotain, joka myöhemmin voidaan yhdistää dementoitumiseen. Muistin heikkeneminen ei nimittäin ole aina ensimmäinen eikä pahin oire vaan usein alkaa sosiaalisten taitojen taantumisella.
Ilmenee pikkuhiljaa - yleensä. Jokin sairauskohtaus voi kiihdyttää.
Asuin toisella puolella Suomea 25v ja näin vanhempiani ehkä max 2x vuodessa + ehkä 4-6x v puhuin puhelimessa äitini kanssa. Sitten paluumuutin lähikaupunkiin ja aloin käydä kuukausittain auttamassa heitä koska olivat jo iäkkäitä. Isä on ollut jotenkin höppänä jo 10v vaikkakin hänellä on hyvä muisti, muistaa hirmu tarkkaan kaikkea nippelitietoa, sukuhistoriaa, syntymäaikoja ym ym tarpeetonta mutta jankuttaa samoja asioita ja toistaa samoja maneereita joka kerta kun käyn eikä osaa edelleenkään tehdä mitään kotitöitä ellei äiti seiso vieressä neuvomassa tai huitasee vähän sinne päin ja kaikki jää yleensä puolitiehen. Palatessani huomasin äitini persoonallisuuden muutoksen kuinka itsekeskeiseksi hän muuttui, hän myös puhui taukoamatta, häntä ei saanut keskeyttää tai alkoi oikein korottaa ääntään, hän itse puhui ihan sujuvadti ja estoitta muiden päälle, se hitunenkaan empatiaa mitä oli ollut oli kadonnut, alkoi kerjätä sääliä ja heittäytyi marttyyriksi mitä ei ollut ikinä aiemmin tehnyt. Sitten huomasin kuinka järjestelmällisellä ja hyvin loogisella pilkunviilaajaihmisellä alkoi katoilla tavaroita ei enää löydä sitä ja tätä, alkoi erit. taloustavaroiden pesuaineiden yms outo hamstraaminen, kaapeissa saattoi olla 10 pakettia xx tuotetta ja 5 jotain mitä ei edes käytä, sitten kun asiasta kysyy "mutta kun oli tarjouksessa". Oli ostanut myös jotain kodinkoneita muka helpottamaan arkea kun kaupassa oli ollut esittely. Eihän hän osaa edes koota saati käyttää sitä, eikä jaksa käyttää koska laite on painava.
Näitä kun aloin pikkuhiljaa havaita, kului 3v kun sai muistinalenema diagnoosin ja siitä alle vuosi niin tuli alzhaimer paperit. Isä oli ihan ihmeissään vaikka elää 24/7 hänen kanssaan, puhuu vaan kaikille että ihan puoleen vuoteen on sairaus ilmennyt...... No ei ole, hän ei vaan itse yhtä höppänänä (ilman diagnoosia) tajunnut vaimonsa ensioireita eikä edes seuraa mitä ympärillä tapahtuu koska keskittyy lähinnä itseensä, ulkotöihin ja urheilun seuraamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on etenevä sairaus, miten nopeasti se etenee on henkilökohtaista. Ei se ikinä noin vain ala, mutta vuodessa voi edetä todella paljon. Vuosi on aika pitkä aika, jos on todettu muistisairaus vuosi sitten ja nyt on jo ihan pihalla niin eihän se ole alkanut yllättäen tai edennyt erityisen nopeasti.
Oireita on voinut olla aikaisemminkin, mutta niitä ei ole tunnistettu dementiaan liittyviksi. Usein huomataan, että jo pari kolme vuotta aikaisemmin on tapahtunut jotain, joka myöhemmin voidaan yhdistää dementoitumiseen. Muistin heikkeneminen ei nimittäin ole aina ensimmäinen eikä pahin oire vaan usein alkaa sosiaalisten taitojen taantumisella.
Tämä on juuri niin totta! Valitettavasti olen huomannut kahdessakin huomattavasti iäkkäämmässä ystävässäni juuri noita sosiaalisten syhteiden ylläpidon heikentymistä, persoonallisuuden muutosta valitettavasti huonompaan suuntaan. Molemmista on tullut hirmuisen itsekeskeisiä, eivät jaksa yhtään kuunnella muita ellei juttu keskity heihin liittyviin adioihin. Kun tavataan he puhuvst ensin 1,5h itse, ensin heidän itseensä liittyvät kuulumiset, sitten heidän lähipiiriin liittyvät kuulumiset, sitten muut jutut ja minä saan suunvuoron ehkä viimeisen 1/2h aikana ja kun yritän puhua omista asioista he molemmat ryntää puhumaan päälle kertoen oman vastaavan tilanteeseen liittyvää, joskus keskeyttävät kesken asian ihan hyppäämällä kolmanteen asiaan ja multa katkeaa lause keskeltä eikä minun aloittamaan asiaan koskaan palata. Se tuntuu pahalta ja loukkaavalta, se on mielestäni vähättelevää käytöstä vaikka tajuankin että he alkavat ilmeisesti jo "hiukan höperöityä". Kerrankin kerroin toiselle heistä jotain mieltä painavaa asiaa ja hän hypåää kesken lauseen puhumaan vadtaantulevista koirista eikä koirien ohimentyä mitenkään palannut siihen minun juttuun tai sanonut että "sorry, jatka vaan ...mitä olit sanomassa" ihan kun hän joko ei edes kuullut mitä sanoin tai unohti jo sen vastaantulevien koirien puhumisadiansa aikana että minä olin sanomassa jotain. Tätä tapahtui paljon. Molemmista on kuoriutunut kateellisia piikittelijöitä, maljailijoita, toinen leveilee mulle omistusasunnollaan (siis iänikuisen vanhalla, rumalla huonokuntoisella, epäloogisesti rakennetulla saunattomalla kaksiollaan jonka ikkunoista näkyy lähinnä toiset kerrostalot ja on vilkkaasti liikennöisyn pääväylän varrella josta kuuluu ihan hitonmoinen meteli kokoajan, mutta tällä hän mulle leveilee miten paljon hän tästä saisi jos möisi jne jne jne joka hiton kerya sama tarina kun tavataan. Mm näistä piirteistä huomaa milloin aivorappeuma on alkanut jo.
Ei voi, kyllä ensioireet on näkyneet jo vuosia ennenkun diagnoosi tehdään. Jokin trauma tai fyysinen onnettomuus voi pahentaa (tuoda esille) äkillisesti oireita. Kuten myös pitkäkestoinen työylikuormitus esim asiantuntija tms vadtuuroolissa olevalla jonka aivot ovat yliradittuneet, voi tulla ihan dementiaoireita hetkeksi ennenkun sitten mennään viimetipassa lääkäsiin ja joudutaan 1/2 v saikulle.
Tiedän erään itsensä niin loppuun ajaneen työnarkomaanin että hän ei muistanut koko nimeään ja syntymäaikaa heti kun lääkäri kysyi. Muisti vain etu ja sukunimen ja meni kuulemma monta sekuntia ennekun muisti syntymäajan. Hän toipui tästä, burn out on eri asia vaikka oireet samat.
Kyllä monesti voi. Meillä äidillä todettiin viime vuonna, marraskuussa. Jotain toiveita tutkimuksiin hakeutumisesta hänelle (vastusti viimeiseen asti) oli ikään kuin varmuuden vuoksi koronan jälkeen. Mutta asia jäi, kun ei ollut mitään oikeasti huolettavaa, oli ihan oma itsensä kuitenkin viime vuoteen saakka. Mutta viime vuosi oli se paha. Yhtäkkiä alkoi kotona kysellä, että missäs se tämän talon emäntä on. Siitä meni vielä kuukausia ennen kuin lähes väkisin saatiin hänelle aika muistikokeiseen ja testien ja kuvien jälkeen Alzheimerhan sieltä löytyi. Lääkityksen myötä tilanne on pysynyt melkein samana, mutta hidasta heikentymistä valitettavasti on. Nyt joka päivä kyselee, että montako meitä on ja milloin lähdetään (on jo 75-vuotias). Vielä on onneksi täysin oma toiminen ja osaa valmistaa ruokaa, joskus kyselee siinäkin. Mutta tosiaan nuo viime kesänä alkoi yhtäkkiä nuo oireet ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Ei voi.