Jos olisit raitistunut ja katkaissut välit menneen elämän ihmisiin, mistä lähtisit hakemaan turvallisia uusia ihmissuhteita?
Aikamoista itsensä etsimistä ja vaikka rakastankin itseäni enemmän nykyään niin vieläkin olen hauras sisäisesti. Ulos näytän vahvalta ja itsenäiseltä mutta sisäisesti minun on todella vaikeaa lähentyä ihmisten kanssa vaikka haluaisin. Yleensä olen vielä ehkä liian tarkkakin sen suhteen ketä päästän lähelleni mutta minun on pakko hitaasti saada tutustua ja oppia luottamaan ihmisiin.
Olen toistaiseksi eristäytynyt vaikka olen ihminen, joka sosialisoituu melko helposti mutta pitäisi uskaltaa alkaa oikeasti myös päästämään lähelleen ihmisiä varovaisesti.
Kommentit (15)
Lähtisin vapaaehtoiseksi vaikka löytöeläinten pariin. Eläinrakkaat ihmiset ovat usein symppaattisia ja osaavat tutustua myös ihmisiin hiljalleen.
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin vapaaehtoiseksi vaikka löytöeläinten pariin. Eläinrakkaat ihmiset ovat usein symppaattisia ja osaavat tutustua myös ihmisiin hiljalleen.
Eläinpuolelle hakeutuu myös paljon niitä jotka ihan itse kertovat etteivät tule ihmisten kanssa toimeen.
Mieti minä harrastus sinua itseäsi kiinnostaa ja lähden sen pariin niin löydät samanhenkisiä ihmisiä. Jos et vielä tiedä mikä harrastus kiinnostaisi niin kokeile kunnes löydät sopivan.
olen raitistunut, en kaipaa juuri ihmissuhteita, itsekseen on paras
Raittiiden harrastusten ja harrastusseurojen parista? Esim. liikunnalliset ihmiset eivät juurikaan käytä alkoholia. Kansalaisopiston kurssit voisivat myös auttaa löytämään itseä kiinnostavia juttuja, joihin alkoholi ei liity. Kielikurssi, valokuvauskurssi, kuorolaulu, kädentaidot tai vaikka historian luennot? Mitä harrastat, mistä pidät, mikä kiinnostaa?
Frendie? Suomessa on kyllä todella vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin vapaaehtoiseksi vaikka löytöeläinten pariin. Eläinrakkaat ihmiset ovat usein symppaattisia ja osaavat tutustua myös ihmisiin hiljalleen.
Eläinpuolelle hakeutuu myös paljon niitä jotka ihan itse kertovat etteivät tule ihmisten kanssa toimeen.
Tuo on totta.
En mistään. Vuosikymmenten kokemus on opettanut, ettei turvallisia ihmisiä ole tai ei ainakaan minua varten. Rakennan turvallisuuden itseni sisällä, ei jää enää siitä kiinni, että joku toinen haluaisi ja valitsisi minut.
Aloin raitistumisen jälkeen hiljalleen olemaan taas tekemisissä vanhojen kavereiden kanssa, joista eristäydyin päihdeaikoina. Olin siis siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että minulla oli myös tällaisia tuttuja.
Aluksi se tuntui todella vaikealta, koska olin elänyt niin erilaista elämää kuin he, enkä myös pystynyt kertomaan heille suoraa kuinka syvällä päihdemaailmassa olin. Ajan myötä kuitenkin yhteys taas löytyi ja tietenkin paljon auttoi myös se, että päihteetön elämä alkoi normalisoitua osaksi omaa elämääni.
Oletko osa minkäänlaista työ-, koulu- tai harrastusyhteisöä? Voisiko sieltä löytyä raittiita ja samanhenkisiä ihmisiä?
Miksi pitäisi päästää lähelle? Minne lähelle?
Ihmisten kanssa voi olla ystävällinen ja deeppikin ilman, että heitä ns. päästää lähelle. Terapiasuhde on tällainen, vertaistukiryhmä, rippi, jne.
Sitä paitsi jos olet jotenkin tosi herkillä niin silloin voisi olla nimenomaan parempi kehitellä kevyitä, kasuaaleja tuttavuuksia, joiden kanssa heittää vähän läppää ja tuo elämään keveyttä ja mukavuutta, sen sijaan että alkaa johonkin dramaattiseen sydänverisuhteeseen.
Lähelle en vielä halua ketään, mutta harrastusten kautta on paljon tuttuja, riittävät minulle. Toki aikuiset lapset ovat elämässäni ja läheisiä.
Kansalaisopiston kurssit
Kirkon naisverkosto
Vapaaehtoistyö kuten Lions tai SPR