Lue keskustelun säännöt.
Puolison epärealistiset ajatukset
20.09.2026 |
Toiveet ja ajatukset on sitä luokkaa että ei varat mitenkään riitä. Jos ollaan ostamassa jotain niin alkuperäinen suunnitelma on esm ostaa satasen tavara niin sitten ei kuitenkaan halua tyytyä siihen vaan toiveet ja halut on yleensä kolminkertaiset. Sitten kun mennään asuntoihin ja autoihin niin siitä tuleekin iso ongelma kun en suostu näihin vaatimuksiin. Tästä syystä joitakin hankintoja vältellään sitten niin kauan että tulee siitäkin jo ongelma.
Pienet tulot ja aivan liian kallis maku siihen suhteutettuna. Olen yrittänyt puhua tästä mutta se ei oikein tahdo onnistua. Aina tulee riitaa.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivan väärät toisilleen ja näitä on Suomi täynnä
Sellaista naisen kanssa eläminen nyt vain on.
Perintään soittaa valtava määrä miehiä, monet yrittäjiä.
Meillä oli noin aiemman miesystävän (joka olisi halunnut avopuolisoksi) kanssa. Hän halusi yhä enenevissä määrin aivan eri asioita kuin mitä oli puhuttu ja ne asiat olivat myös paljon kalliimpia kuin omat toiveet. Minun olisi sitten yhtäkkiä pitänyt lähteä opiskelemaan jotain rahakkaampaa alaa, jotta voisimme toteuttaa näitä hänen unelmia joihin kuului Espoossa tai Helsingissä:( omakotitalossa asuminen, matkailu kaupunkilomille tiettyjen tapahtumien perässä ja jatkuva ulkona syöminen (sekä pikaruoka että ravintolat...), kallis elektroniikka...
Mentiin teininä yhteen niin silloin hän oli näennäisesti ihan innoissaan samantyylisistä jutuista kuin minä. Mutta hän jotenkin nojasi täysin nörttipuoleensa ja muuttui aika paljon kun oltiin n 20,,22 ja siitä eteenpäin.
Itse halusin asua vaatimattomasti jossain metsän keskellä, en halua matkustaa ollenkaan, en kaipaa lopulta edes telkkaria, en syö ulkona. Sisustan joiltain osin vähän kalliisti koska antiikki ja luonnonmateriaalit, mutta siinäpä se. Autoa on myös pakko pitää, koska välimatkat, mutta siihen käy halvin toimiva. Exän mielestä auton piti ehdottomasti olla uusi ja osarilla, koska...? En oikein saanut selvää miksi, etenkin kun autoa ei varsinaisesti hänen arjessa tarvinnut kuin joskus jonkun tilatun pelikoneen hakuun tai minun luona kyläilyyn jos ei julkiset maistuneet kulkupelinä.
En usko, että noin eri lähtökohdista suhde toimii. Meillä ei toiminut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No pitäisikö sinun vaihtaa puoliso vaikka johonkin thaimaalaiseen, joka tyytyy myös 60-luvun asuntoon ja vanhaan autoon?
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli noin aiemman miesystävän (joka olisi halunnut avopuolisoksi) kanssa. Hän halusi yhä enenevissä määrin aivan eri asioita kuin mitä oli puhuttu ja ne asiat olivat myös paljon kalliimpia kuin omat toiveet. Minun olisi sitten yhtäkkiä pitänyt lähteä opiskelemaan jotain rahakkaampaa alaa, jotta voisimme toteuttaa näitä hänen unelmia joihin kuului Espoossa tai Helsingissä:( omakotitalossa asuminen, matkailu kaupunkilomille tiettyjen tapahtumien perässä ja jatkuva ulkona syöminen (sekä pikaruoka että ravintolat...), kallis elektroniikka...
Mentiin teininä yhteen niin silloin hän oli näennäisesti ihan innoissaan samantyylisistä jutuista kuin minä. Mutta hän jotenkin nojasi täysin nörttipuoleensa ja muuttui aika paljon kun oltiin n 20,,22 ja siitä eteenpäin.
Itse halusin asua vaatimattomasti jossain metsän keskellä, en halua matkustaa ollenkaan, en kaipaa lopulta edes telkkaria, en syö ulkona. Sisustan joiltain osin vähän kalliisti koska antiikki ja luonnonmateriaalit, mutta siinäpä se. Autoa on myös pakko pitää, koska välimatkat, mutta siihen käy halvin toimiva. Exän mielestä auton piti ehdottomasti olla uusi ja osarilla, koska...? En oikein saanut selvää miksi, etenkin kun autoa ei varsinaisesti hänen arjessa tarvinnut kuin joskus jonkun tilatun pelikoneen hakuun tai minun luona kyläilyyn jos ei julkiset maistuneet kulkupelinä.
En usko, että noin eri lähtökohdista suhde toimii. Meillä ei toiminut.
Tiedän paljon eksäsi kaltaisia ihmisiä. He haluavat paljon ko ulkoisia asioita, mutta eivät osaa perustella miksi. Minusta tuollainen tapa ajatella ja elää on erikoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua turinaa.
Meillä myös. Mies olisi aina hankkimassa kalliimpaa autoa mihin olisi varaa ja osti omin päin myös älyttömän kalliin moottoripyörän. Eihän se muuten mitään, mutta kun minä sitten joudun yksin maksamaan kaikki elämisen kustannukset.
Tätä se on ollut koko avioliiton ajan. Aina saa olla jarruttamassa toisen utopisia haaveita liian kalliista tavaroista.
Ruokaan ja muuhun elämiseen mies ei sitten uhraisi senttiäkään. Jos käy ruokakaupassa(minä yleensä hoidan ruokaostokset) niin hirveä rutina, että leipä olisi maksanut 2e niin ostin sitten tuota punalaputettua jne :D Ruokaan ei saisi mennä rahaa ollenkaan, mutta sitten autoihin ym muihin tuon tyyppisiin kyllä haaskataan reippaasti yli varojen.
Tuttava pariskunta on muuttamassa uuteen asuntoon. Siellä tehdään ensin keittiö ja saunaosasto rempat. Mies vaatii niin hienoa ja kallista, ettei toisella osapuolella opiskelijana ole siihen varaa. Asunto on ostettu puoliksi, mutta ovat nyt päätyneet siihen, että jos mies kerran haluaa niin kallista niin maksaa sitten enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostakoot itse, jos kokee että on varaa.
Tuollaiset hankkii sitten kaiken osamaksulla ja maksimilainoilla ja ovat pian ulosotossa.
Ihan sama kuin päästäisi peliriippuvaisen yksin pelihalliin.
Mä oon aina haaveillut siitä, että ei olisi stressiä eikä rahahuolia.
Tästä syystä olen aina hankkinut asunnot ja autot ja muut huomattavasti alemmalta tasolta, mihin olisi varaa.
Asuntoonkaan en ottanut lainaa lainkaan ja auto maksoi 5 vuotta sitten tonnin ja pyörä käytettynä 40e.
Ehkä olen onnellinen, että minulle tämä rento elämästä nauttiminen on se suurin luxus, eikä joku 3 kerroksinen omakotitalo jätti-ikkunoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh, mitä juttuja - ja täysin tuttuja. Melkein tunnistin vanhoja avomiehiäni näistä :D Tuokin moottoripyörään enemmän kuin ruokaan tuhlaava selvästi nojaa ruuanlaittotaitoihisi - vai? Olen niin onnekas, että olen saanut jo pitkään elää itsenäisesti. Mikä ihana vapaus saada vihdoin elää yksin maalla, vanhassa hirsimökissä, kissojensa kanssa! Vapaus tehdä kasvimaa, vapaus lämmittää sauna. Vapaus olla lähtemätt Thaimaaseen talvella. Vapaus pitää edullista vähän bensaa syövää autoa. Vapaus syödä kaurapuuroa marjoilla. Ei tarvitse enää mahdollistaa miehelle ilmaisia palveluja tai elää omaa elintasoa ja moraalia tuhlailevammin. :)
N57
Vierailija kirjoitti:
No pitäisikö sinun vaihtaa puoliso vaikka johonkin thaimaalaiseen, joka tyytyy myös 60-luvun asuntoon ja vanhaan autoon?
Mä en oikeasti tunne yhtään pariskuntaa jossa vain nainen vaatisi hyvää asuntoa ja hienoa autoa. Auto on ainakin sellainen joka on ihan takuulla on sen miehen vaatimuksesta hieno. Ei naisia oikeasti autot kamalalasti kiinnosta, mutta monelle miehelle se on egonjatke.
Asunnot käydään katsomassa yhdessä ja kyllä ne yhdessä valitaan aina sen parin yhteisiin tarpeisiin, sen mukaan tarvitaanko kuinka monta huonetta esim työhuoneita (monet tekee etätöitä) tai lastenhuoneita jne. En tiedä yhtään paria, joilla esim asunto olisi ostettu vain naisen vaatimuksesta. Suurin osa miehistäkään ei viihdy missään murjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on myös varma tapa pysyä köyhänä ikuisesti. Tuloihin nähden liian kalliin asunnon tai auton hankinta on pakko rahoittaa lainalla, jossa on todella pitkä maksuaika. Korkoihin menee siis aivan järjetön summa. Yksi ystävä oli hankkimassa kotia ja katseli kalliimpia mitä ikinä itse ostaisin, vaikka tuloni ovat kaksinkertaiset. Ihan laskurilla laskin hänelle, että vaikka pankki myöntäisi lainan, niin vuosien saatossa korkoihin menee puolikkaan asunnon verran rahaa. Ja ensimmäisen 5 vuoden aikana laina ei lyhene lähes ollenkaan, eli jos elämässä tapahtuu muutoksia vaikka työtilanteessa tai parisuhderintamalla ja haluaisikin myydä niin asunnon myymisestä ei jää mitään käteen, voi jopa jäädä velkaa. Ystävän mielestä ajatukseni olivat outoja sillä eihän hänellä olisi varaa ko. asuntoon ilman lainaa, joten sen lainan hintaa on turha miettiä. Sellainen ajatus että ostaisi ensiasunnoksi jonkun edullisemman, ja maksaisi lainaa reilusti takaisin ja keräisi pääomaa, ja sitten hankkisi sen unelma-asunnon, oli aivan outo hänelle. Itse olen tehnyt näin, eli huolehtinut siitä etten tavallaan syö huomisen leipää tänään, vaan että omaisuus kasvaa vuosittain. En asu linnassa, mutta tulot riittää hyvin elämiseen, esim korkojen noususta ei tarvitse stressata, ja varallisuutta on ihan mukavasti, sen verran että myymällä omaisuuteni saisin kaikki velkani kuitattua ja 6-numeroinen summa jäisi vielä yli. Paljon mukavampaa elää näin kuin pankin omistamassa palatsissa.
Siis mitä hittoa? Töstä piti tulla kunnon naisten haukkumisketju. Tämähän menee ihan väärin. Poistoon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, mitä juttuja - ja täysin tuttuja. Melkein tunnistin vanhoja avomiehiäni näistä :D Tuokin moottoripyörään enemmän kuin ruokaan tuhlaava selvästi nojaa ruuanlaittotaitoihisi - vai? Olen niin onnekas, että olen saanut jo pitkään elää itsenäisesti. Mikä ihana vapaus saada vihdoin elää yksin maalla, vanhassa hirsimökissä, kissojensa kanssa! Vapaus tehdä kasvimaa, vapaus lämmittää sauna. Vapaus olla lähtemätt Thaimaaseen talvella. Vapaus pitää edullista vähän bensaa syövää autoa. Vapaus syödä kaurapuuroa marjoilla. Ei tarvitse enää mahdollistaa miehelle ilmaisia palveluja tai elää omaa elintasoa ja moraalia tuhlailevammin. :)
N57
Valitettavasti olet oikeassa :D minun pitää loihtia maukasta ruokaa tyhjästä. Ruokaan ei saa rahaa kulua. No toki käyn itse kaupassa ja ruuat maksan pääsääntöisesti, mutta mies aina sanoo, kun tulen kaupasta, että noilla me eletään vuosi. Ei ollenkaan tajua, että toinen kassi on täynnä kasviksia, perunoita, porkkanoita salaattitarpeita jotka kuluu viikon aikana pois, eikä se yksi perunapussi vuodeksi riitä.
Sinun elämäsi kuulostaa ihanalta.
Me asutaan tosi edullisesti tuloihin nähden, ja ajetaan vanhalla autolla joka vaihdetaan kun on pakko. Rahaa jää esimerkiksi matkusteluun ja arjen iloihin ja nautintoihin. Sellaiset ystävät joilla on aina uusi leasing auto ja puolen miljoonan talo, vertailevat maidon litrahintaa kaupassa ja valittavat kun ei ole mihinkään varaa. Tätä yhtälöä ei kuitenkaan tajuta, sillä niitä kalliita autoja ja taloja pidetään jotenkin automaationa, monella tuntuu olevan se ajatusvirhe, että pankin tarjoama maksimilaina on se oman kodin budjetti automaattisesti, että sen verran siihen kuuluu laittaa. Kenellekään ei tule mieleen, että vaikka pankin lainalupaus olisi 400 000, niin halvempiakin koteja voi katsella.
Harmittaa joo miehet ostaa autoja moottoripyöriä, toisaalta ei olisi ikinä päädytty asumaan näinkin hyvätasoisesti ilman hänen rohkeuttaan ottaa velkaa, mutta veronsa se on vaatinut stressin määrässä, toisaalta voi olla päinvastoin, jos vaimo onkin varakas, mies jarruttelee.
Ostakoot itse, jos kokee että on varaa.