Miten teidän n.4-vuotiaat puhuvat?

sä ensin mistä oot ihmeissäs niin saan vähän vertailupohjaa mitä kertoisin omasta lapsesta.

Puhuu monimutkaisia lauseita, mutta ei aina tunnu ymmärtävän niitä. Välillä pitää vähän yksinkertaistaa omia sanomisia. Kun lapsi ei ymmärrä, hän käyttäytyy kuin ei kuulisi "mitä? Mitä sanoit? en kuule" jne, tällöin yleensä on jokin vieras sana lausesssa.



Lapsi ei tervehdi oma-aloitteisesti muita aikuisia, vaikka reipas onkin niin sen verran taitaa ujoilla että aina pitää kehottaa tervehtimään. Melko tosikkokin tuo on, ei osaa vitsailla eikä tunnu ymmärtävän jos me aikuiset naureskelemme jollekin asialle - enpä sitä tosin odotakaan.



Tuosta ventovieraalle asioista juttelemisesta - ei ymmärrä, ettei toinen ymmärrä mistä hän puhuu. Usein selittänyt jollekulle, että X teki sitä ja X teki tätä ja siellä oli sitä ja tätä ja toisella ei ole aavistustakaan kenestä tai mistä on kyse.



Hmm, olen pitänyt likkaa sosiaalisesti taitavana, onkohan sittenkään niin...

Puhuu monimutkaisia lauseita, mutta ei aina tunnu ymmärtävän niitä. Välillä pitää vähän yksinkertaistaa omia sanomisia. Kun lapsi ei ymmärrä, hän käyttäytyy kuin ei kuulisi "mitä? Mitä sanoit? en kuule" jne, tällöin yleensä on jokin vieras sana lausesssa.

Lapsi ei tervehdi oma-aloitteisesti muita aikuisia, vaikka reipas onkin niin sen verran taitaa ujoilla että aina pitää kehottaa tervehtimään. Melko tosikkokin tuo on, ei osaa vitsailla eikä tunnu ymmärtävän jos me aikuiset naureskelemme jollekin asialle - enpä sitä tosin odotakaan.

Tuosta ventovieraalle asioista juttelemisesta - ei ymmärrä, ettei toinen ymmärrä mistä hän puhuu. Usein selittänyt jollekulle, että X teki sitä ja X teki tätä ja siellä oli sitä ja tätä ja toisella ei ole aavistustakaan kenestä tai mistä on kyse.

Hmm, olen pitänyt likkaa sosiaalisesti taitavana, onkohan sittenkään niin...

Päiväkotiryhmästä eräs lapsi osui samaan bussiin kuin me ja lapset menivät istumaan yhdessä eteen, me äidit muualle. Tämä toinen lapsi, vajaa 5-vuotias, puhui jotenkin tosi kivasti ja luonnollisesti: "tahdotko tulla mun viereen istumaan? Tule vain." Minun lapseni lähinnä "luennoi" omista jutuistaan, ei kysynyt kertaakaan toisen mielipidettä tai kokemusta (tuo toinen kertoi lomapuuhistaan ja kysyi mitä meidän lapsi oli puuhaillut yms.) ja puhui jotenkin tosi korkealta pikkuvanhasti. Hänen puheensa on rennompaa kotona, mutta pysyy muodollisena jopa leikkiessä eikä siinä esiinny juurikaan vastavuoroisuutta. Kohteliaisuudet, reagoinnit yms. tulevat tosi mekaanisesti ja usein väärissä paikoissa, suuttuu jossei ymmärrä jotain mutta toisaalta raivostuu siitä että aikuinen ei heti tajua mistä hän puhuu.



Ap

ikään kuuluva juttu, jos vielä parin vuoden päästä samanlainen niin pieni tutkiminen voisi olla paikallaan.

Päiväkotiryhmästä eräs lapsi osui samaan bussiin kuin me ja lapset menivät istumaan yhdessä eteen, me äidit muualle. Tämä toinen lapsi, vajaa 5-vuotias, puhui jotenkin tosi kivasti ja luonnollisesti: "tahdotko tulla mun viereen istumaan? Tule vain." Minun lapseni lähinnä "luennoi" omista jutuistaan, ei kysynyt kertaakaan toisen mielipidettä tai kokemusta (tuo toinen kertoi lomapuuhistaan ja kysyi mitä meidän lapsi oli puuhaillut yms.) ja puhui jotenkin tosi korkealta pikkuvanhasti. Hänen puheensa on rennompaa kotona, mutta pysyy muodollisena jopa leikkiessä eikä siinä esiinny juurikaan vastavuoroisuutta. Kohteliaisuudet, reagoinnit yms. tulevat tosi mekaanisesti ja usein väärissä paikoissa, suuttuu jossei ymmärrä jotain mutta toisaalta raivostuu siitä että aikuinen ei heti tajua mistä hän puhuu.

Ap

5 v on toki vanhempi, tarkoitan että joku rajaa tuntuu menevän 5 vuotiaassa. Meillä myös suututaan äärettömästi esim. jos joku nauraa niin lapsi ottaa itteensä ja kiljuu kuin riivattu monta kertaa päivässä. Sylkeepäristelee,mnäyttää kieltä yms. kun jää alakynteen. Kohtelias ei ole koskaan eikä osaa keskustella sivistyneesti. Ennemminkin tuo 5 v kuulostaa erikoiselta.

jutella jo hienosti toiset huomioon ottaen. Ei 4 vuotiaalta voi sitä mielestäni vielä odottaa. Jokainen kehittyy omassa tahdissaan ja kaikista ei tule sosiaalisesti kyvykkäitä millään.

Vuorovaikutus ja sosiaalisuus



Ihmiset havainnoivat yleensä automaattisesti muiden ihmisten ulkoista olemusta ja ruumiinkieltä sekä tekevät saamiensa havaintojensa perusteella muiden ihmisten mielialoja ja ajatuksia koskevia pitkälle meneviä johtopäätöksiä.



Aspergerit havainnoivat muita vähemmän kanssaihmisten sanatonta viestintää, koska he keskittyvät puhetilanteessa ennen kaikkea kuuntelemiseen. Aspergereilla saattaa olla myös vaikeuksia erotella puheesta äänteitä etenkin silloin, kun tilanteessa on taustahälyä tai keskustelukumppani artikuloi huonosti. Jotkut tukeutuvatkin puheen lukemiseen keskustelukumppanin huulilta. Puhelimessa puhuminen saattaa tällöin muodostua ongelmaksi, koska keskustelukumppanin huulet ovat näkymättömissä. Monet aspergerit viestivätkin mieluiten sähköpostilla tai muissa internetpalveluissa.



Aspergerit katsovat puhekumppaniaan tyypillisesti vain harvoin silmiin, koska katsekontakti häiritsee keskittymistä puheen vastaanottamiseen ja oman puheenvuoron tuottamiseen. Puhekumppanin ohi tai "lävitse" katselu sekä niukka tai ylikorostunut ilme- ja elekieli saattavat johtaa siihen, että kanssakommunikoijat tekevät aspergereiden persoonaa tai mielentilaa koskevia virhetulkintoja. Aspergereita saatetaan luulla esimerkiksi tunteettomiksi tai empatiakyvyttömiksi, koska heidän ilmehdintänsä ja elehdintänsä on yleensä niukkaa. Tämä koskee erityisesti sellaisia kommunikaatiotilanteita, joissa osapuolet tuntevat toisensa huonosti. Myös valtaväestön epäasialliset reaktiot saattavat muodostua vakavaksi ongelmaksi. Nämä kumpuavat usein tietämättömyydestä ja erilaisuuden synnyttämästä pelosta, mutta myös tietoinen kiusanteko on valitettavan yleistä etenkin lasten keskuudessa.



Erilainen vuorovaikutustyyli saattaa aiheuttaa ongelmia myös aspergereille itselleen. Koska puheenvuoron luovutus puhekumppanille tapahtuu yleensä katseen avulla, aspergereilla on usein vaikeuksia ajoittaa puheenvuorojaan.



Koska aspergerien kommunikaatio tukeutuu lähes yksinomaan kielelliseen viestintään, rehellisyys on onnistuneen kommunikaation ehdoton edellytys. Aspergerit ovatkin tunnettuja siitä, että he noudattavat viestinnässään vahvaa pyrkimystä totuudellisuuteen ja viestinnän täsmällisyyteen. Kommunikaatio voi kuitenkin epäonnistua, jos puhekumppani ei kykene lukemaan aspergerin puhetta sellaisenaan, vaan rupeaa etsimään siitä oletettuja sosiaalisesti motivoituja piiloviestejä tai rupeaa tulkitsemaan puhetta aspergerin niukan tai ylikorostuneen ilme- ja elekielen valossa.



Monilla aspergereilla on valtaväestön edustajia pienempi luontainen tarve ylläpitää tiheään toistuvia sosiaalisia kontakteja. Aspergerin syndroomalle tyypillinen omiin oloihinsa vetäytyminen ei kuitenkaan johdu kaikissa tapauksissa siitä, että yksilö olisi introvertti, vaan taustalla on usein myös kommunikaatiotilanteiden neurologinen kuormittavuus tai muut kommunikaatioon liittyvät ongelmat. Kasvokkain tapahtuva kommunikointi aiheuttaa aspergereille yleensä huomattavasti enemmän kuormitusta kuin valtaväestön edustajille[27].



Aspergerit ovat tyypillisesti valtaväestöä asiakeskeisempiä ja vähemmän ihmiskeskeisiä. Tämän vuoksi kommunikaatio palvelee aspergereiden kohdalla usein toisenlaisia tarpeita kuin valtaväestön keskuudessa. Onnistunut keskustelutilanne merkitsee aspergereille tyypillisesti asiapitoista mielenkiintoisten tietojen tai henkilökohtaisten näkemysten vaihtoa. Aspergereiden lähestymiskulma on tietyssä mielessä älyllisempi tai viileän analyyttisempi kuin valtaväestöllä, jolla hyväksynnän ja arvostuksen kaltaisten tunteiden viestintä on merkittävämmässä asemassa.



Mielenkiintoisiin aihepiireihin tutustuminen ja mielenkiintoisten elämänilmiöiden pohtiminen näyttelee yleensä aspergereiden elämässä huomattavasti suurempaa roolia kuin itsetarkoituksellinen oleilu muiden ihmisten kanssa. Aspergerit ovat usein kiinnostuneempia laajemmista tai monimutkaisemmista elämänilmiöistä kuin samoina toistuvien jokapäiväisten arkiaskareiden kuvailusta tai ajankohtaisen uutistarjonnan kertaamisesta. Aspergerit kokevatkin usein vaikeaksi osallistua small talk -jutusteluun, jossa keskustelun asiasisältö on toisarvoisessa roolissa. Myös mahdollinen muistihäiriö saattaa rajoittaa kykyä osallistua sujuvasti arkipäiväiseen jutusteluun. Esimerkiksi viikonlopun viettoa koskevaan keskusteluun on vaikea osallistua, jos viikonlopun tapahtumien mieleen palauttaminen on hidasta tai ei onnistu.



Kasvokkain tapahtuvat sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteet koetaan usein kuormittaviksi etenkin silloin, kun keskustelussa on monta osapuolta. Tämä johtuu ainakin osaksi siitä, että ihmisten vapaamuotoisten keskustelujen perimmäinen tarkoitus on usein toimia itsetarkoituksellisen yhdessä oleilun ulkoisena kehyksenä vailla todellista pyrkimystä syventyä käsiteltävään aihepiiriin. Keskustelun kulku poukkoilee usein sattumanvaraisesti aiheesta toiseen siten, että kutakin aihetta käsitellään pinnallisesti ja hätäisesti vailla päämäärää tai "punaista lankaa". Aspergerit eivät useinkaan viihdy tällaisissa tilanteissa, vaan turhautuvat ja pitkästyvät.



Myös asiakeskeisemmät ryhmäkeskustelut noudattavat usein kaavaa, jossa asialistalla siirrytään eteenpäin, ennen kuin edellinen asia on sovittu tai käsitelty loppuun. Aspergerit kokevat tällaisen keskustelutyylin helposti kaoottiseksi.



Aspergereilta puuttuu valtaväestön keskuudessa yleinen taipumus havainnoida ja jäljitellä saman tai korkeamman sosiaalisen statuksen omaavien ihmisten mieltymyksiä, kiinnostuksen kohteita ja elintapoja.



Aspergerit ovat kiinnostuneita ihmisistä yksilöinä ja ilmiöistä ilmiöinä eikä sosiaalisen statuksen representaatioina. Aspergerit suhtautuvat kanssaihmisiin tavallista enemmän yksilöinä ja tavallista vähemmän jonkin ryhmän kuten sosiaaliluokan, perheen tai työyhteisön jäseninä. Aspergerien suhtautuminen kanssaihmiseen riippuu siten tavallista enemmän kyseisen henkilön henkilökohtaisista ominaisuuksista ja tavallista vähemmän hänen viiteryhmänsä ominaisuuksista taikka hänen asemastaan viiteryhmänsä hierarkiassa.



Aspergereiden on usein vaikea noudattaa kulttuuriin liittyviä sosiaalisia normeja. Tämä pätee etenkin silloin, kun sosiaaliset normit perustuvat piiloarvoihin, jotka ovat ristiriidassa kulttuurin julkisten eli niin sanottujen ääneen lausuttujen arvojen kanssa. Monet aspergerit ajautuvatkin muuta väestöä herkemmin sosiaalisiin konflikteihin. Ilmiön johtunee osin myös aspergerien voimakkaasta taipumuksesta suorapuheisuuteen sekä vaikeudesta värittää totuutta esimerkiksi kohteliaisuussyistä.



Aspergerit vierastavat usein arvohierarkioita ja pyrkivät tasa-arvoiseen suhteeseen keskustelukumppaninsa kanssa. Aspergerit eivät siten osaa välttämättä osoittaa erityistä nöyryyttä kommunikoidessaan auktoriteettien tai sellaisena itseään pitävien kanssa. Tämä on erityisen vaikeaa tilanteissa, joissa auktoriteettina itseään pitävän auktoriteetti ei perustu esimiesaseman kaltaiseen todelliseen valtaan, vaan kulttuuriseen uskomukseen esimerkiksi sukupuolen tai sosiaalisen aseman mukanaan tuomasta "luontaisesta" auktoriteetista.



Aspergerit puhuvat usein huoliteltua yleiskieltä (vrt. kirjakieli), ja heidän sanavarastonsa ja kielioppinsa kehittyvät usein jo lapsena poikkeuksellisen pitkälle. Puheen teknisessä tuottamisessa on myös usein erikoisuuksia kuten monotonisuutta, outo melodia tai puhumista liian hiljaisella, voimakkaalla tai epätavallisen korkealla äänellä. Puheessa voi olla myös esimerkiksi honotusta tai änkytystä.



Aspergerin oireyhtymästä kärsivä saattaa olla sosiaalisesti yhtä "sokea" kuin täysin autistinen henkilökin. Sosiaalisesta sokeudesta kärsivä ei esimerkiksi välttämättä ymmärrä hymyn tarkoitusta eli onko se iloinen, vahingoniloinen vai ilkeä hymy tai ei huomaa koko hymyä. Hän ei aina huomaa, että häntä pilkataan epäsuorasti ja saattaa jopa nauraa pilkkaajien kanssa yhteen ääneen.



Toisaalta taas AS-henkilöllä saattaa olla yliherkistynyt taipumus tulkita ihmisten ilmeitä ja eleitä. Hän voi oppia eri ilmeiden merkitykset pieniä vivahteita myöten. Myös elekielen tulkinnan vaikeus voi johtaa sosiaaliseen ylivarovaisuuteen ja ylitarkkaan tulkintaan, johon ilmekirjon ylihallinta ja tuntemus perustuvat.



Asperger-henkilöillä on yleensä vaikeuksia lukea rivien välistä ja he saattavat käsittää sanatarkasti sen, mitä sanotaan.



AS-henkilöllä on usein ulkopuolisen näkökulma sosiaalisiin tilanteisiin. Hän tuntee usein kokevansa asiat hyvin objektiivisesti, eikä ymmärrä miksi toinen saattoi loukkaantua hänen huomautuksestaan. Muiden ihmisten matkiminen on myös joillekin AS-henkilöille helppoa, koska he eivät ole intuitioidensa vankeja seuratessaan muiden käytöstä vaan huomaavat maneerit helpomminlähde?. Toisaalta he voivat huomata myös muita asioita, jotka jäävät ehkä muilta huomaamatta ja saattavat osua juuri arkaan paikkaan – ehkä puolivahingossa sanoen, loukaten tai piristäen jopa tarkoituksellalähde?.



Joillakin AS-henkilöillä voi olla prosopagnosia eli heillä on vaikeuksia ihmisten kasvojen tunnistuksessa. He eivät välttämättä tunnista monta kertaa näkemäänsä ihmistä ellei hänellä ole jotain tuttua vaatekappaletta. Kasvojen tunnistamisen vaikeus liittyy myös siihen, että aspergerit katselevat tyypillisesti puhekumppaniaan vain harvoin keskustelun aikana.



Kaoottiset tilanteet, kuten isot juhlat, ovat usein vaikeita. Puhelimessa puhuminen saattaa tuntua AS-henkilöstä vaikealta, koska on vaikea tietää, milloin on oma vuoro puhua tai milloin puhelu tulisi päättää.



Aspergerin oireyhtymä näkyy usein huumorissa. AS-henkilöllä on usein omalaatuinen huumorintaju ja hän nauraa asioille, joita muut eivät pidä hauskana. Hän uppoutuu usein ajatuksiinsa ja saattaa ilman ulkomaailmalle näkyvää syytä alkaa nauraa, usein vieläpä täysin väärässä paikassa. Naurun (kuten joskus myös itkun) hallinta on vaikeaa eikä naurusta välillä ole tulla loppua. AS-henkilö saattaa myös usein olla se, joka tajuaa vitsin viimeisenä.



Toisaalta huumori, jos AS-henkilö hallitsee sitä, saattaa olla myös turvallinen ja hallittu kanssakäymisen muoto. Kun kaoottinen asiasta toiseen versova keskustelu tuntuu AS-henkilöstä vaikealta, vitsin kertominen voi olla hänelle helppo tapa viedä tilannetta eteenpäin. Pakonomainen vitsien kertomisen tarve uusia ihmisiä tavatessaan tai yleisesti ottaen pakonomainen huumorin käyttö ovat yleisiä piirteitä aktiivisilla AS-henkilöillälähde?.



AS-henkilöiden voi olla vaikea ymmärtää ironiaa tai suoranaista valehtelua. Vaikka he tunnistaisivatkin tilanteen ja osaisivat punnita eri vaihtoehtoja, lopullinen tulkinta toisen henkilön tarkoituksista jää hämäräksi siksikin, että päätöstä eri tulkintojen välillä on vaikea tehdä. Yleisten tapojen ja joidenkin asioiden huomiotta jättäminen ja toisaalta omien erikoisempien vaihtoehtojen ajatteleminen vaikeuttavat arviointia.



Koska AS-henkilö ei aina havaitse muiden ihmisten sanatonta tunneviestintää, hän saattaa huomaamattaan loukata muita. Ihmiset saavat AS-henkilöistä usein itsekeskeisen tai/ja kylmän kuvan. Tosiasiassa Asperger-henkilön tunnereaktiot ovat yhtä vahvat tai jopa vahvemmat kuin neurologisesti tyypillisten (NT) ihmisten, heillä on vain enemmän vaikeuksia tuoda tunteitaan esillelähde?. Se, ettei AS-henkilö vaikuta tunteelliselta ja sympaattiselta, ei tarkoita sitä, etteikö hän sitä olisi.

Toisen asemaan asettuminen on vaikeaa, eikä keskiverto 4-v vielä ymmärrä kunnolla, mitä toinen teitää ja on nähnyt. Toki paremmin kuin 2-vuotias, mutta ei silti vielä esim. koululaisen tasolla.



Toinen iso ero aikuiseen on nimenomaan huumori. Ajattelu on hyvinkin konkreettista ja assosiaatiot samoin. Aikuismaista oivaltavaa huumoria ei juuri kannata viljellä, mutta sanaleikit ja konkreettisemmat vitsit uppoavat. On myös hurjan hassua kuunnella nelivuotiaan vitsejä erityisesti omia versioita "iukeista" vitseistä), joissa on tavallaan rakenne oikein, mutta se pointti menee täysin ohi ja pieleen :D



Toisten huomioonottaminen on sekä luonnepiirre että mallista opittu. Ja esim. ujous voi tietysti vaikuttaa sekin. En hirveästi huolehtisi, jos lapsi kuitenkin pärjää kavereiden kanssa leikkiessään ja sopeutuu erilaisiin ryhmiin.

" Minun lapseni lähinnä "luennoi" omista jutuistaan, ei kysynyt kertaakaan toisen mielipidettä tai kokemusta (

Ap

Pahoitteluni. Lapsestasi tulee Jyrki Katainen

Mietin tässä että tosiaankin ikä vaikuttaa ja osa lapsista leimautuisi varmaan esim. ujoudenkin takia as-lapsiksi. Mutta oma tapaukseni on lähempänä viidettä ikävuotta kuin neljää.



Huumori ei tietenkään ole kehittynyttä ja pointit menevät tosiaan pieleen. Mutta tuntuu, että lasta huvittavat jutut ovat aika erilaisia kuin muilla ikäisillään; esim. keksi alkusyksystä että korvaa lauluissa eräällä sanalla jokaisen olennaisen sanan. Sitä on jatkunut tähän päivään asti eli kohta nelisen kuukautta...lapsi höhöttää jutulle vieläkin. Tähän liittyen mietin tuota muiden matkimista, sitä olen nähnyt ainoastaan silloin kun kyseessä on joko opetustilanne tai sitten lapsi matkii nopeasti yksittäisen liikkeen. Esim. kaveri potkaisee seinää, hän tekee perässä ja jää odottamaan, mitä sitten.



On todella ihana ja omalla tavallaan "helppo" tapaus, jolla on loistava mielikuvitus eikä tarvitse kunnollisia leluja jotta leikkiä syntyisi. Äsken olimme ulkona ja lapsi ideoi tunnin aikana tusinan leikkejä, kepit muuttuivat miekoiksi, mikrofoneiksi ym. Joulupukiltakaan ei pyytänyt mitään "hittijuttuja", toiveena oli saada karkkia ja eräs tietty halppislelu. Leikkii koko päivän itsekseen tarvittaessa ja tahtoo oppia tekemään itse kaiken mahdollisen, jotta ei tarvitsisi apua muilta. Suuttuu, jos joku auttaa häntä esim. siivoamaan leluja illalla.



Jos en ohjeista lasta ennen sosiaalista tilannetta (esim. juhlat), hän on kuin kotonaan eikä ymmärrä miksi aiheuttaa käytöksellään pahennusta. Päiväkodin juhlissa jutteli takaisin juontajana toimineelle opettajalle ja näytti hyvin hämmästyneeltä, kun hänelle kerrottiin että kys. juontaja ei puhu pelkästään hänelle.



ap