Lue keskustelun säännöt.
En tiedä enää mikä tässä maailmassa on totta ja mikä ei - kävi raskaaksi ja ajauduin henkisten opetuksien pariin
16.09.2026 |
Joka puolella on tietoa, teorioita, ennustuksia (tieteellisiä, salaliittoja, henkisiä) ja valtava määrä ohjeistuksia miten pitäisi tai kannattaisi elää.
Olen tutustunut todella laajalti erilaisiin skenaarioihin ja tapoihin katsastella elämää sekä elää. Kun elämä kävi liian raskaaksi niin lopulta löysin voimani takaisin henkisyyden kautta. Se oli lähinnä sisäisen äänensä kuulemista eli yhteyttä syvempään itseeni, mielen tuolle puolen. Se todella auttoi ja sain uudelleen elämääni aivan erilaista kokemusta ja elävyyttä.
Silti en voi olla kiistämättä sitä, että voisiko kaikki olla traumojen ja raskauden aiheuttamaa "harhaa" eli pakoreittiä tästä "todellisesta" todellisuudesta pois. Toisaalta tämä elämä missä elämme tuntuu oikeasti todelliselta dystopialta ja ne kokemukset mitä olen ns. henkisellä polullani kokenut ovat olleet hyvin todentuntuisia ja elämää muuttavia asoita, koko elämäni on muuttunut parempaan.
Eihän tiede ja henkisyys tietenkään poissulje toisiaan mutta silti tämä koko elämä mitä tässä elää, niin on jotenkin todella erikoinen maailma. Ehkä jokainen elää omassa harhamaailmassaan koska eihän kukaan voi todellisuudessa tietää mikä meidän syvin olemuksemme todellisuudessa on ja millaista elämää ihmisten olisi todella kuulunut elää. Itse en usko, että me ihmisinä elämme tällä hetkellä sellaista elämää, joka olisi meille ominaista. Kuitenkin kaikkiin asioihin liittyy niin valtavan paljon näkökulmia ja teorioita, että on oikeastaan enää hankala sanoa mitä ihmettä me tässä elämässä oikeasti teemme. Sitä ei varmaan pysty ihmismieli ratkaisemaan.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla taitaa olla ap etsikkoaika. Suosittelen lämpimästi tutustumista Raamattuun ja kristinuskoon niin saat vastauksia. Siunausta elämääsi 🙏
Ai mitähh?? Eikö elämän syvin tarkoitus olekaan esitellä hanuriaan instagramissa ja elää pinnallista elämää ? Olen järkyttynyt !
-nannukka 33
Siitä voi kehittyy itselle pakokeino ja hyvin monesti siitä kehittyykin sellanen koska ihminen on ääripää eläin. Eihän henkisyydessäkään ole edes kysymys mistään pilvissä leijailuista vaan se matka johtaa aina tasapainoon oman sisimmän ja myöskin egon välillä ja sitä kautta oppii itsensä tuntien myös ymmärtämään sen että tämä yhteiskunta sellaisenaan vaikka se tuntuukin oudolta ja hullulta on silti jossain määrin tarpeellinen sellaisenaan. Siitä poistuu se katkeruus kun sen oivaltaa ja sitä voi jopa alkaa käyttää omaks hyödyks sen jälkeen ja ehkä jopa nostaa itsensä sieltä suosta takas ylös. Henkisyydessä ei ole koskaan tarkoitus jäädä rypemään sinne henkisiin oppeihin vaan uudistaa itsensä ja tulla takaisin tähän maailmaan uusien kykyjen ja ymmärryksen kanssa. Sitäpaitsi yleensä henkisin ihminen ei edes ole ihminen joka näyttää siltä eli se kaikkein henkisin ihminen ei oikeasti ole mikään värikkäisiin vaatteisiin pukeutuva puunhalaaja, vaan se on se ihminen kuka pyörii sen yhteiskunnan hulluuden keskellä järjen kanssa eikä siitä välttämättä näe ollenkaan ulospäin että se on "henkinen", toki puheesta ja rivien välistä voi lukea monia asioita, mutta se ei yleensä ihan heti näytä siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä niin kamala olotila, että voisin aivan hyvin kuolla. Olen rukoillut jo vuosia, että kuolisin ja pääsisin täältä pois. Yrityksiäkin on ollut ja vastoin odotuksia, minulle ei käynyt kuinkaan vaikka tosissani olen yrittänyt päästä täältä. Minua ei ole päästetty. Elämässäni on kyllä autettu ihan uskomattomilla tavoilla ja tuettu minua vaikeiden ja rankkojen asioiden läpi mutta on tämä silti todella yksinäinen ja epämääräinen tie. En sitä jaksaisi kulkea mutta silti minua pyydetään usein vain luottamaan ja jaksamaan. En vain käsitä, että mikä merkitys tällä kaikella on. -ap
Vierailija kirjoitti:
Siitä voi kehittyy itselle pakokeino ja hyvin monesti siitä kehittyykin sellanen koska ihminen on ääripää eläin. Eihän henkisyydessäkään ole edes kysymys mistään pilvissä leijailuista vaan se matka johtaa aina tasapainoon oman sisimmän ja myöskin egon välillä ja sitä kautta oppii itsensä tuntien myös ymmärtämään sen että tämä yhteiskunta sellaisenaan vaikka se tuntuukin oudolta ja hullulta on silti jossain määrin tarpeellinen sellaisenaan. Siitä poistuu se katkeruus kun sen oivaltaa ja sitä voi jopa alkaa käyttää omaks hyödyks sen jälkeen ja ehkä jopa nostaa itsensä sieltä suosta takas ylös. Henkisyydessä ei ole koskaan tarkoitus jäädä rypemään sinne henkisiin oppeihin vaan uudistaa itsensä ja tulla takaisin tähän maailmaan uusien kykyjen ja ymmärryksen kanssa. Sitäpaitsi yleensä henkisin ihminen ei edes ole ihminen joka näyttää siltä eli se kaikkein henkisin ihminen ei oikeasti ole mikään värikkäisiin vaatteisiin pukeutuva puunhalaaja, vaan se on se ihminen kuka pyörii sen yhteiskunnan hulluuden keskellä järjen kanssa eikä siitä välttämättä näe ollenkaan ulospäin että se on "henkinen", toki puheesta ja rivien välistä voi lukea monia asioita, mutta se ei yleensä ihan heti näytä siltä.
No ymmärrän kyllä pointtisi mutta en kuitenkaan tarkoittanut tuota äärimmäisyyksiin menevää henkisyyttä. Minä en oikeastaan oikein syty mistään ihmeellisistä rituaaleista tai vastaavista saatika uskonnoista. Vaan se sisäinen matka nimenomaan ja se kaikki mitä sieltä on avautunut. En pukeudu mitenkään erikoisesti tai muutakaan. Olen ihan kuten muutkin mutta tietoisempi kuin mitä valtaosa näyttää olevan eikä tämä ole sillä sanottu, että olisin millään tasolla parempi. Toiset nukkuvat, toiset heräävät, kaikki ajallaan. Silti en löydä merkitystä, minun on tosi vaikeaa hahmottaa omaa polkuani kuitenkaan vaikka tiedän, että pitäisi vain kuunnella itseään ja luottaa. Taas on sellainen synkempi vaihe meneillään, joita tulee aika ajoin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue se Uusi testamentti, evankeliumit ja rukoile Jumalaa, niin takaan, että sinulla ei ole epäselvyyttä elämän päämäärästä ja tarkoituksesta.
up