Mikä oli parasta 70 luvulla?

Suhteessa määrään, silloin tuli hyvää musiikkia ja elokuvia. Länsimaita ei oltu m a t u t e t t u. Ihmiset paremman näköisiä kaikkialla. 

Vierailija kirjoitti:

Elo pientilalla oli taivas. Oli hevonen, lehmiä, sikoja, kanoja, lampaita, kalkkunoita. Pihapiirissä kissoja ja jokapuolella elämää. 

Pihalta käsin pysty tarkkailemaan valtavan kirjon lintuja. Kuoveja, töyhtöhyyppiä, kiuruja, erilaisia peipposia, varpusia, kottaraisia, kirjosieppoja, västäräkkejä, haarapääskyjä,  tervapääskyjä ja räystäspääskyjä. Pellon yllä lenteli tuulihaukkoja, kanahaukkoja ja sinisuohaukkakin. Myös huuhkaja nähtiin yhtenä vuonna.

Lapset osallistuivat tilan töihin voimien ja kykyjen mukaan. Jo 10 vuotiaana ajettiin traktoria heinäpellolla ja 15 vuotiaana sai jo lapset keskenään tehdä heinäkuormia ja ajaa ne latoon. 

Päivissä oli tietty rytmi. Aamiaisen jälkeen suoraan heinäpellolle,  Klo 11 ateria ja klo 14 päiväkahvit. Jos oli oma porukka, kahvit tuotiin korissa heinäpellolle. Kahvin kanssa oli rieskaa kinkku- ja juustosiivujen kera ja viipaleita pullapitkosta. Pellolla oli kokoajan mehua tarjolla tonkassa jonkin valmiin heinäharkin alla. 

Jos oli heinätalkoot jossa enemmän sukulaisia mukana, kahvit juotiin talolla pirtin pöydässä. Lapsetkin joivat kahvia ja pirtti täyttyi puheensorinasta. Ukot puhuivat yleensä traktoreista, autoista, äkeistä, hankmoista, niittokoneista ja talotekniikasta. Akat puhuivat huonekasvien kasvatusnikseistä; kaikilla oli vähintään  "pelakuu" ja verenpisara ja kasvijuttujen läpikäymisen jälkeen vaihdettiin ruokareseptejä ja ruuanlaittoniksejä.

Lapsena tuo oli ihan parasta elämää ja eläimiä käytiin katsomassa aitauksissa ja äidin kanssa pääsi iltalypsylle avuksi. Kohokohta oli kun sai omin pikku kätösin laittaa sen suodatinpaperin maitosiivilän pohjalle.

 Lampaille syntyi karitsoja ja niitä pikkukilejä oli mukava seurata. Pässit jo ihan pieninä aloittivat puskemisharjoitukset ja kun pukkasi pikkukiliä kumirukkasella otsaan, se otti oitis vauhtia ja alkoi puskemaan kaikin voimin takaisin.

Tuota elämää on monesti kaupunkikerrostalossa suoratoistoa sohvalla tuijottaessa ollut ikävä. Voi kuitenkin lohduttautua sillä että sai elää ja kokea sen kaikista parhaan ajan.

Nykyään kyseisen tilan paikalla on uusi omakotitalo. Omenatarha, navetta, aitat, hirsisauna ja heinälato ovat kadonneet, eikä ympäristössä enää näy elämää. Linnutkin ovat pääosin kadonneet. Menneeseen ei ole paluuta.

Oli ihana juttu. Kiitos! 

Joku sanoi että 70-luvulla syntyneenä "saa ne numerot mukaansa". Vaikka olen itsekin 70-luvun puolessavälissä syntynyt, en oikein saa kiinni tuosta ajatuksesta, mitähän kirjoittaja sillä tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Pillukarvat

Hauska vastaus. Ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin lopettaa karvojen ajeleminen niin saa takaisin 70-luvun parhaat palat.

Ei ollut persuja.

Vierailija kirjoitti:

Suhteessa määrään, silloin tuli hyvää musiikkia ja elokuvia. Länsimaita ei oltu m a t u t e t t u. Ihmiset paremman näköisiä kaikkialla. 

1970-luvulla Suomeen tulivat ensimmäiset pakolaiset. Heitä tuli Vietnamista ja Chilestä. Kun sua niin ahdistaa nuo muualta tulleet niin pidäpä huoli, että pysyt sisätiloissa ja pidät tietokoneen kiinni. Mikään mitä netissä näet, ei olisi siellä esim. mustia amerikkalaisnaisia, jotka koodasivat NASAn kuulennot IBM:n tietokoneilla.

Kekkonen joka ei päästänyt fassarikokkareita hallituksiin sekä persuttomuus.

Taistolaisuus. Olla opiskelija.

Jotkut nuoret naiset näytteli pimppejään ja lopulta niitä pääsi naimaan. 

Pop-musiikki. Radiosta sitä tosin kuuli liian vähän.

Kyläily. Kyläiltiin ahkerasti, jopa keskellä viikkoa. 
Pienetkin asiat ilahduttivat. Uusi huulikiilto tai makuhuulirasva. Uusi spray-deodorantti, kivat kynät tai pyyhekumit yms.

Viikkolehdet, joiden avulla pysyi kärryillä missä mennään ja mikä on muotia.

Hyvät telkkariohjelmat kuten Charlien enkelit, Columbo, Sheriffi McCloud, Avaruusasema Alfa jne. 
Missikisat ja Euroviisut, sekä Syksyn sävel olivat ykkösohjelmia. 

Ihan henkilökohtaisia muistoja: Kun muutimme vuonna 1970 kaupunkiin, oli asunnossa oikea kylppäri (ja siellä amme ja pesukone ja tietysti se vessanpönttö ja lavuaari), mutta sen lisäksi vielä pieni vessa erikseen. Minulla pienen sisareni kanssa oli yhteinen tyttöjen huone, kahdella veljellä yhteinen poikien huone. Se oli kaikki luksusta verrattuna isoäidin kotiin maalla, missä olimme siihen asti asuneet. Oppikouluni oli nyt bussimatkan päässä (se oli jännittävää) eikä pelottavan pimeää ollut edes joulukuisina aamuina - kaupungin katuvalojen takia. Äiti oli puolipäivätöissä ja pieni siskoni perhepäivähoidossa ne 5 tuntia. Äitini teki, kuten muutkin äidit, ruuat itse, ja vanhasta tottumuksesta niin, että samaa ruokaa riitti useammaksi päiväksi. Ja hän ompeli ja neuloi (silloin sanottiin: kutoi) meille vaatetta koko perheelle. Aamupalaksi oli puuroa ja radio keittiössä oli auki että kuultiin uutiset ja sää. Koulun jälkeen läksyt oli tehtävä joko keittiössä tai omassa huoneessa, vasta illalla avattiin TV, eikä siitä ollut taistelua, sillä kovin monta kanavaa ei vielä ollut. 
Äidillä oli ajokortti (yleistyi naisille silloin) ja hänelle jäi auto tiistaisin ja torstaisin kunhan vei aamulla isän ratikkapysäkille. Niinä päivinä äiti toimitti monia asioita, mm. pikkusiskon satubaletti- ja minun pianotuntikuljetukset, kirjakauppaostokset  ja satunnaiset pesulareissut.
Meillä oli puhelin, radio ja TV, meillä oli pyörät mutta myös bussit, tapasimme kavereita koulun yhteydessä toimivissa kerhoissa tai kirkon riparitouhuissa, tai jonkun kotona ja kuuntelimme musiikkia levyiltä tai magnetofooninauhoilta, jonne olimme äänittäneet Lista-nimisestä radio-ohjelmasta mieluisat kappaleet. 
Veljistäni en siltä ajalta muista paljoa. Lätkää pelasivat koulun jäädytetyllä urheilukentällä, moitteita saivat kun koulu ei mennyt niin hyvin kuin minulla (luultavasti vihasivat minua), ja nipinnapin pääsivät luokaltaan joka vuoden 31.5. jolloin koko Suomen kouluissa alkoi kesäloma. Yleensä olivat aina koko iltapäivän poissa kotoa, joten kotitöiden opettelu ja niissä auttaminen jäi kyllä minulle. 
Sellaista.