Lue keskustelun säännöt.
Ikävöin ihmisiä, joista en ole varma tapaanko heitä enää. En osaa ikävöidä oikeita ystäviä tai perheenjäseniä
16.09.2026 |
Mietin usein, että mitähän kuuluu esim. sille tyypille, jonka kanssa sattumalta tutustuin lomalla 3 vuotta sitten ja kävimme yhdessä linnassa ja koen ikävää häntä kohtaan.
Luulen, että alan ikävöimään perhettä ja kavereita, vasta jos joku heistä kuolee, mikä on sekin aika surullista. Miksi en ikävöi heitä, mutta ikävöin väliaikaisia ihmisiä?
Kommentit (5)
Onko lapsuudenperheesi jotenkin etäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kyse ole siitä, että olisin niin läheinen perheeni ja ystävieni kanssa tai että en olisi viettänyt niin pitkiä aikoja erossa heistä, että en olisi ehtinyt kokea ikävää.
Siis *EIKÄ
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsuudenperheesi jotenkin etäinen?
En koe, että olisi ollut ainakaan tavallista perhettä etäisempi. Avoimet puhevälit ja näin.
Koita päästä eroon tuon kaltaisista ajatuksista. Itsekin olen joskus sortunut samaan tuosta ei mitään hyvää seuraa. Anna menneiden olla menneitä ja keskity nykyhetkeen ja katso eteenpäin
Eikö kyse ole siitä, että olisin niin läheinen perheeni ja ystävieni kanssa tai että en olisi viettänyt niin pitkiä aikoja erossa heistä, että en olisi ehtinyt kokea ikävää.