Turhis mutta ärsyttäisikö sinua (miehen vanhemmat)
Jostain syystä kuvittelevat meitä miljonääreiksi. Joo, ovat itse duunareita, me korkeakoulutettuja. Mutta ei meidän palkoissa ole eroa heihin (näin miehen isän palkkalaskelmat hänen vielä käydessä töissä).
Miehen isä soitteli että olisi myynnissä talo jossain hänen lapsuudenmaisemissaan. Jep, meillä on yksi ja olemme asuntovelkaisia. Mistä ihmeestä hän luulee meillä olevan rahaa? Meillä ei jää mitään säästöön, rahat menevät lainaan, elämiseen, harrastuksiin, ei sinällään haittaa yhtään, koska säästämistähän se on lainan maksaminenkin.
Ärsyttävää.
Kommentit (17)
Kyllä on sanottu. Eivät joko ymmärrä suomen kieltä tai eivät usko. On sanottu suoraan että olemme asuntovelkaisia edelleen.
Heidän sanaan ei voi luottaa, joten ehkä luulevat, että kaikilla on tapana valehdella.
Miehen vanhemmat kuvittelevat, että kun poikansa on diplomi-insinööri, voimme elättää koko sukua.
Ja kun emme ole siihen halukkaita, syy on sitten suvun mukaan se, että minä tuhlaan mieheni rahat!
Asumme Helsingissä, eikä täällä edes kaksi hyvätuloista (tienaan yhtä paljon kuin mieheni) mitään miljoonia suit sait keräile.
Miehen vanhemmat kuvittelevat, että kun poikansa on diplomi-insinööri, voimme elättää koko sukua.
Ja kun emme ole siihen halukkaita, syy on sitten suvun mukaan se, että minä tuhlaan mieheni rahat!
Asumme Helsingissä, eikä täällä edes kaksi hyvätuloista (tienaan yhtä paljon kuin mieheni) mitään miljoonia suit sait keräile.
Melkein arvasin että on kohtalotovereita. He myös ajattelevat että vain miehen sisaret tarvitsevat mitään apua, kun he ovat duunareita myös. Jos me jotain pyydämme, kauhea närkästys.
Meille voi myös tulla lomalle milloin vain, kun eihän me tehdä mtään työtä edes, istumatyö ei ole työtä. Mutta jos ehdotan että mennään välillä vaikka miehen siskolle koko porukka (rasittavaa passata lasten serkkuja kesälomalla kun anoppi hakee heidät ja ilmestyy yllättäen ilman lastemme serkkujen vanhempia), niin hän aivan järkyttyy koko ajatuksesta: eihän hänen tyttärensä nyt jaksa mitenkään eikä ehdi, kun hän on juuri tullut lomalta!
Ihanan tasapuolista!
Selvästi he pitävät teitä kovassa arvossa ja ovat varmasti ylpeitä teistä. Voin kuvitella miten monta kertaa ovat leuhkineet tutuilleen teidän koulutuksilla ja pärjäämisellä. Vaikka sanoisitte mitä, heillä on oma illuusionsa siitä miten hyvin te pärjäätte. Todellinen elämä on kuitenkin jotain muuta kuin illuusiota ja taitaa olla niin, että jokaisella ihmisellä on omat murheensa. Menot tulee yleensä mitoitettua tulojen mukaan, joten harva varmaan saa isoja säästöjä laitettua sivuun palkoistaan.
Ei ole kuitenkaan ihanaa, jos miehen isä jakaa miehen puhelinnumeroa isolle suvulleen ja odottaa miehen tekevän ilmaiseksi alansa töitä sukulaisille.
Näin oli aiemmin, ennen kuin asiasta sanottiin.
Ainoa perhe, joka asui "kaameassa" Helsingissä ja jonka oletettiin majoittavan aina miehen siskot perheineen (molemmilla kaksi adhd-lasta ja sosiaalisesti rajoittunut mies) ja anopin seitsemän sisarusta jälkikasvuineen ja apen kuusi siskot (joista kolmella alkoholistimies) jälkikasvuineen.
Meitä ei koskaan kukaan kestinnyt, siskon mies asui meillä vuosikausia säännöllisesti veeeenyvien opintojensa takia ja kun ekan kerran kutsui heille kylään marssitti läpi lukaalin - joka oli täynnä appivanhempieni ja kälyn anopin ostamia tavaroita - eikä edes istumaan pyytänyt!
Ja aina jatkuva kyttäys MEIDÄN rahankäytöstämme. Emme saa käydä ulkona syömässä, emmekä matkustaa ulkomailla - koska jollakin kierolla tavalla me _huijaamme_ silloin rahaa sukulaisilta.
Jostain syystä yhteydenpito on jäänyt minimiin...
"Hauskaa".
Vähän samansuuntaista. Kun on koolla muitakin kuin me, anoppi tarjoaa kokolihaa. Kun vain me, makkaraa (joskus vanhentunutta). Aivan kuin hän olettaisi että me kotioloissa syömme vain sisäfilettä, ja sen takia yrittää pitää huolen, että emme totu liian hyvälle. Kyllä, olemme vähän nirsoja ruoan kanssa, mutta geeneilleen ei mahda mitään. Mies ei syönt lapsena paljon mitään, minäkään en ja nyt anoppia ärsyttää lastemme huonoruokaisuus. Sillä seurauksella, että yrittää tarjota huonointa mitä on...
Muuten, anoppi tarjoaa myös huonoa ruokaa, jos hänen oma sisar helsingistä on käymässä. Silloin ollaan köyhiä ja kipeitä eikä varaa tarjota mitään.
Mutta jos vävy tai toinen miniä, niin ooh!
Ehkä se välimatka tekee jotain. Ne, jotka hänen lähelle ovat asettuneet ja ovat duunareita, ovat ansainneet jotain parempaa?
Miehen vanhemmat kuvittelevat, että kun poikansa on diplomi-insinööri, voimme elättää koko sukua.
Meillä vähän sama juttu. En taida perintöäkään tarvita kuten huonotuloisemmat sisarukseni. Eli siis hommansa hyvin hoitanutta rankaistaan ja niitä, jotka ovat aina luistaneet kaikista velvollisuuksista, palkitaan. Mut kaipa tästä on lait olemassa kun asia oikeasti realisoituu. Nyt ovat vasta vihjailleet suunnitelmistaan.
Kälyt ovat kyllä kupanneet kaiken irtilähtevän.
Anopin käsitys perinnöstä oli se, että me ostamme heille talon, joka sitten jää perinnöksi lapsille. Eli me perisimme itse ostamamme talon yhdessä kälyjen kanssa!
4
En antaisi kävelle ylitseni noin. Näyttäisin tämän viestiketjun heille. Vaikka tulisi riitaa. Asiat olisi hyvä saada perille. Ja vaikka jostain syystä olisittekin ökyrikkaita, ei ole mitään velvollisuutta jakaa sitä sukulaisten kesken.
on tilanne että toinen puoli on huomattavasti varakkaammasta perheestä kuin toinen.
Köyhemmän sukulaiset ovat vuosien mittaan yrittäneet vaikka mitä rahan ja tavaran lainausta -ja tiedän että niitä rahoja olisi hankala jollei mahdoton saada takaisin.
Emme ole kynnysmatoiksi suostuneet ja näihin ahneimpiin ovat välit menneet poikki tämän takia. Ja pikku hiljaa olemme huomanneet että sukujuhlissa on paljon väkeä joka ei enää edes tervehdi.
on tilanne että toinen puoli on huomattavasti varakkaammasta perheestä kuin toinen.
Köyhemmän sukulaiset ovat vuosien mittaan yrittäneet vaikka mitä rahan ja tavaran lainausta -ja tiedän että niitä rahoja olisi hankala jollei mahdoton saada takaisin.
Emme ole kynnysmatoiksi suostuneet ja näihin ahneimpiin ovat välit menneet poikki tämän takia. Ja pikku hiljaa olemme huomanneet että sukujuhlissa on paljon väkeä joka ei enää edes tervehdi.
Äidin vanhemmat joskus aikoinaan kuvittelivat perheemme olevan jotenkin varakkaita ja siksi pappa kyseli vähän väliä, että ostaisivatko äidin lapsuudenkodin (vuokra-asunto) omaksi, etteivät joutuisi muuttamaan pois :-/
Itse olemme köyhiä ja toinen suku on paremmin toimeentulevaa.
No meitä rangaistaan köyhyydestämme, ei tulla esim. käymään, soitellaan ja neuvotaan joka asiassa, kehutaan varakkaampaa sisarusta... Lapsemmekaan eivät ole tarpeeksi hyviä.
Mutta tottakai mieheni nyt työttömänä voi hoidella heidän asioitaan ja auttaa koko ajan, kun sitä aikaa kuulema on.
Olisikin, kaikki työttömät eivät istu vain sohvalla päivät pitkät...
Avaa suusi ja puhu, jos asia ärsyttää.