Viettääkö sinun koirasi lajityyppillistä elämää?

Pitkälti totta. Sairaiksi jalostettuja koiria inhimillistetyissä olosuhteissa on paljon. Moni koira joutuu olemaan asunnossa 8 tuntia yksin, ilman virikkeitä ja nenätyön mahdollisuutta. 

Onhan se surullista.

Meillä koirat tykkää nukkua sisällä sängyssä ja syödä ruokakupista, mutta muuten saavat riehua vapaana kahden hehtaarin aidatulla metsätontillamme. Päivittäin pääsevät myös omaan 35 hehtaarin metsäämme juoksemaan vapaana. Käydään myös tosi usein kaupungissa hihnakävelyllä, koska koirat tykkää todella paljon nuuskia toisten koirien jälkiä mitä täällä meillä maalla ei valitettavasti ole. 

Koirat eivät elä lajityypillistä elämää vaan rotutyypillistä elämää. Pienet seurakoirat kuuluvat hotellien lakanoihin ja sohville ihmisen viereen, silloin ne ovat onnellisimmillaan. Pienet seirakoirat eivät olisi onnellisia vetämässä rekeä tai laumanvartijana lammaslaumassa. Ei joku pekingeesi pärjäisi viikkoakaan vapaana luonnossa.

Vierailija kirjoitti:

Koirat eivät elä lajityypillistä elämää vaan rotutyypillistä elämää. Pienet seurakoirat kuuluvat hotellien lakanoihin ja sohville ihmisen viereen, silloin ne ovat onnellisimmillaan. Pienet seirakoirat eivät olisi onnellisia vetämässä rekeä tai laumanvartijana lammaslaumassa. Ei joku pekingeesi pärjäisi viikkoakaan vapaana luonnossa.

Meilläkin on pikkukoira, tosin metsästäjien rotua mutta se on enemmänkin "kermaperse". Se saa ihan itse valita haluaako mennä pihatarhaan vai pötkötellä lakanoissa. En ole sitä paitsi ikinä nähnyt introvertimpaa koiraa, tää ei todellakaan ole mikään laumaeläin;-) 

Meillä on iso tontti aidattu kalliisti vinttikoirien takia. Saavat juosta niin paljon kuin haluavat ja todellakin sitä tekevät, ja siitä nauttivat. Ulos pääsevät myös aina kun haluavat.

Tämä on myös syy, miksi emme muuta muualle, vaikka miehen työmatka on melkein 1,5 tuntia suuntaansa. Ei ole mitään järkeä tällaisten koirien kanssa muuttaa jonnekin kerros- tai rivitaloon.

Vierailija kirjoitti:

Koirat eivät elä lajityypillistä elämää vaan rotutyypillistä elämää. Pienet seurakoirat kuuluvat hotellien lakanoihin ja sohville ihmisen viereen, silloin ne ovat onnellisimmillaan. Pienet seirakoirat eivät olisi onnellisia vetämässä rekeä tai laumanvartijana lammaslaumassa. Ei joku pekingeesi pärjäisi viikkoakaan vapaana luonnossa.

Erikoista on, että pekingeesihän on geneettisesti lähempänä sutta kuin vaikkapa suomenpystykorva. Pekingeesi on jo yli 2000 vuotta sitten jalostettu pieneksi seurakoiraksi vaikka on täysin alkukantainen rotu. Eli pekingeesi sohvalla elää lajityypillisempää elämää kuin suomenpystykorva metsässä, koska pekingeesi on enemmän susi kuin suomenpystykorva.

Ap itse inhimillistää koiria omalla kuvitelmallaan siitä, mikä on koiralle lajityypillistä elämää.

Kyllä! Istuu sängynpäällä, niinku kunnon pehmokoiran kuuluu 🐶

Mitä ihmeen lajityypillistä elämää. Koira on ihmisen kesyttämä ja jalostama susi.  

Täysin ihmisen muokkaama elollinen. Ihminen heikentänyt lukuisat koiran kyvyt sutta heikommaksi ja koira on villissä luonnossa pärjäämätön.

Koira viettää ihmistyypillistä elämää ja se on sairasta. Eläinrääkkäystä. Koiran paikka ei ole ravintolan pöydässä ei edes ravintolassa. Ei hotellien lakanoissa. Ei kodin ruokapöydässä. Ei vaunuissa tai ostoskärryissä. Milloin eläinaktivistit puuttuu koirien sairaalloiseen elämään jonka ihminen sille aiheuttaa mm. lihavuutta, diabetestä, käytösongelmia, flegmaattisuutta jne. Koira ei ole hän. Koira on se.

Koirani ei ole..

-ravintolan pöydässä

-hotellin lakanoissa

-kodin ruokapöydässä

-vaunuissa tai ostoskärryissä

Koirani viettää lajityypillistä elämää niin paljon kuin mahdollista, se pääsee joka päivä olemaan metsässä irti, se on koulutettu ja saa muutakin syötävää kuin kuivia nappuloita. Kaikki koirani liikkuvat paljon päivän aikana eikä ole elintapasairauksia, esim. diabetes tai lihavuus, koirat huolletaan ja hoidetaan eläinlääkärissäkin ennaltaehkäisevästi, jotta elämänlaatu kantaa sinne vanhuuteen asti. Ja koira lopetuskäytännöt on mietitty tarkkaan, jos ennuste on huono ja jos sairaus vaikuttaa elämänlaatuun heikentävästi, niin silloin on aika päästä pois, joskus on nuorempia ja joskus on vanhempia lähtenyt. Se on eläimen omistamisen hinta, jota jokaisen tulisi pohtia hyvissä ajoin ennen eläimen hankkimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirat eivät elä lajityypillistä elämää vaan rotutyypillistä elämää. Pienet seurakoirat kuuluvat hotellien lakanoihin ja sohville ihmisen viereen, silloin ne ovat onnellisimmillaan. Pienet seirakoirat eivät olisi onnellisia vetämässä rekeä tai laumanvartijana lammaslaumassa. Ei joku pekingeesi pärjäisi viikkoakaan vapaana luonnossa.

Tämä on ihan täysin väärässä oleva kommentti. Pienet seurakoirat on jalostettu ulkonäkö edellä melko äskettäin. Ei niiden psykologia, käyttäytyminen ja tarpeet ovat ihan saman kuin suurillakin koirilla.

Ne ovat tyypillisesti eniten käyttäytymishäiriöistä kärsiviä rotuja, koska niitä kohdellaan kuin lasta, eivätkä ne pääse elämään ns. koiran elämää ikinä.

99% "seurakoiran" omistajista on rääkkääjiä, vaikka eivät itse sitä tajua.

Chihuahua, shih tzu, lhasa apso, tiibetinterrieri, kiinanharjakoira ja muut karvattomat koirat jne jne ovat alkukantaisia ja useita tuhansia vuosia vanhoja seurakoirarotuja. Paljon vanhempia kuin vaikkapa saksanpaimenkoira tai labradorinnoutaja tai suomenajokoira.

Itse asiassa tuo lopettaminen ei ehkä ole aloittajan mielestä lainkaan lajityypillistä. Pitäisi antaa vaan heikompien kuolla kun aika on. Kitua ja kuihtua.

Vierailija kirjoitti:

Eniten surettavat isot koirat, joita pidetään kaupunkiasunnossa ja käytetään pari kertaa päivässä kävelylenkillä.

Lähilissä näkee ihan vetokoirarotuja ja muita pystykorvia, jotka ihan terveytensä takia tarvitsisivat 2-4 tuntia kovavauhtista liikuntaa päivässä. Mikään ihmisen hölkkävauhtikaan ei tuohon riitä (Alisa Vainion ehkä). Miksi näihin ei puututa?

Kieltämättä joskus kauhistuttaa kuulla, kun kaupungissa asuvat kertovat koiran pääsevän ulos kolme kertaa päivässä. Aamulla, töiden jälkeen ja illalla.

Pronomini ei liity aiheeseen, mutta koira on todellakin hän. Ihminen on se.

Vierailija kirjoitti:

Räksyttää,valuttaa kuolaa,puree kaikkea ja kaikkia,paskoo ja kuseskelee joka kivelle ja naapurien oville,siinä lajikäyttäytymistä

Nyt puhuttiin koirista eikä mmuuttajista. 

Vierailija kirjoitti:

Ei koirien omistajia kiinnosta koiran hyvinvointi tai miten se elää. Koiranomistajaa kiinnostaa vain oma ego ja omien haluen kanavointi eläimen kautta.

Mjaa, no meidän koirat pääsee aidatulle isolle tontille aina kun ne haluaa. Siellä  saa kaivaa maata, purra puiden oksia, leikkiä leluilla, kuunnella linnun laulua , katsella lintuja ja oravia, järsiä ruohonpätkiä, pätkiä ohuita puunoksia määrämittaan (kerään risukeittimeen risunpätkiä), ihmetellä maailman menoa, nauttia auringosta, järkkäillä kiviä ( 2cm - 10 cm) uusiin järjestyksiin, napsia mustikoita ja ötököitä (hämppikset on suosiossa), talvella peuhata lumessa, pinkaista koiraluukusta piharakennukseen, kiipeillä tasolla, joka tehty koiria varten......

Nykyisen pitkälle jalostetun ja ihmisen kanssa vuosituhansia eläneen koiran lajityypillinen elämä ON ihmistyypillistä elämää hyvin pitkälle. Ei ne tuolla luonnossa pärjäisi. 

Koiran tapauksessa vielä se, että ihminen ei ole niitä mitenkään pakkokesyttänyt aikanaan, vaan koirien esi-isät on itse alkaneet oleilla ihmisten seurassa, koska siellä on ollut ruokaa. Ja ihmiset on kokeneet koirat hyödyllisiksi, kun ne haukkuu jos petoja tai vihollis-ihmisiä hiipii ympäristössä, joten siitä on alkanut suhde kehittyä molemminpuolisen hyödyn suhteena.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisen pitkälle jalostetun ja ihmisen kanssa vuosituhansia eläneen koiran lajityypillinen elämä ON ihmistyypillistä elämää hyvin pitkälle. Ei ne tuolla luonnossa pärjäisi. 

Koiran tapauksessa vielä se, että ihminen ei ole niitä mitenkään pakkokesyttänyt aikanaan, vaan koirien esi-isät on itse alkaneet oleilla ihmisten seurassa, koska siellä on ollut ruokaa. Ja ihmiset on kokeneet koirat hyödyllisiksi, kun ne haukkuu jos petoja tai vihollis-ihmisiä hiipii ympäristössä, joten siitä on alkanut suhde kehittyä molemminpuolisen hyödyn suhteena.

Tämä. Koira ja ihminen ovat eläneet molempia lajeja hyödyttävässä symbioosissa kymmeniä tuhansia vuosia ja sitä edustavat myös seurakoirarodut. 

Ap:lla on täysin väärä ja ihmislähtöinen käsitys siitä mikä on koiralle lajityypillistä elämää.

Aloittaja sinä et ole kertonut, että millaista elämää koirien pitäisi elää. Kerro millaista elämää seurakoirien pitäisi sinun mielestäsi elää.

Vierailija kirjoitti:

Monet "eläinrakkaat" koiranomistajat kiduttavat koiriaan mm. liian vähäisellä liikunnalla, väärällä ruokavaliolla ja kivuliaalla elämällä. Vain aniharva pystyy tarjoamaan koiralle oikeasti lajityypilliset tarpeet täyttävää elämää. Ihmisten ei oikeasti pitäisi ottaa koiria juuri ollenkaan.

Mikä sinun mielestäsi olisi koiralle lajityypillistä elämää? Eli sopisi muinaisista atsteekkien chihuahuaista aina modernin labradoodelin elintavaksi?

Ne kerrostalojen räksyttävät pikkukoirat nimenomaan elävät lajityypillistä elämää ihmisen kumppanina ja ilmoittavana vahtikoirana, ihan niinkuin koirat elivät silloin kun ne lyöttäytyivät yhteen ihmisten kanssa. Alunperin koirat ovat saaneet ihmisiltä ruuantähteet ja vastapalveluksena ovat varoittaneet ihmisiä lähestyvistä pedoista ja muista vaaroista.

Kaikki muut ominaisuudet (paimennus, metsästys jne) on jalostettu koirille vasta myöhemmin.