Yksi auttaa aina muita, yhtä ei kuitenkaan koskaan auteta

Se on maailman laki. Ei valitusoikeutta.

Onko tää joku arvoitus?

Muuten vastaisin: minähän se olen. Toi on just mun osa.  🥴

Lopeta kynnysmattona oleminen. Muut järkyttyvät, kun alat pitää puolesi.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta kynnysmattona oleminen. Muut järkyttyvät, kun alat pitää puolesi.

Turpaan vaan kaikille

Mää oon just ollut tollanen. Auttanut koko elämän muita ihmisiä. Ajauduin itse vaikeuksiin ja ketään ei kiinnostanut. Asia selvä. Tähän loppu myös minun auttaminen ja välit poikki tai minimiin. Loppuajatuksena: olinpas tyhmä. Ihan omaa tyhmyyttä oli se ainainen auttaminen. 

Taasko sä uliset tätä samaa.

Vierailija kirjoitti:

Mää oon just ollut tollanen. Auttanut koko elämän muita ihmisiä. Ajauduin itse vaikeuksiin ja ketään ei kiinnostanut. Asia selvä. Tähän loppu myös minun auttaminen ja välit poikki tai minimiin. Loppuajatuksena: olinpas tyhmä. Ihan omaa tyhmyyttä oli se ainainen auttaminen. 

Sitten meitä on kaksi. Voidaan auttaa toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Mää oon just ollut tollanen. Auttanut koko elämän muita ihmisiä. Ajauduin itse vaikeuksiin ja ketään ei kiinnostanut. Asia selvä. Tähän loppu myös minun auttaminen ja välit poikki tai minimiin. Loppuajatuksena: olinpas tyhmä. Ihan omaa tyhmyyttä oli se ainainen auttaminen. 

Laita yhteystiedot (jos uskallat). Olen yhteydessä. Tsempataan toisiamme.

Auttaminen on siitä hankala, että sen täytyy perustua auttajan vapaaehtoisuuteen. Kyllä myös sen vastavuoroisuuden.

Jos kokee että itse aina auttaa ja muut ei auta tarpeeksi takaisin, niin siinä ei auta muu kuin lopettaa se jatkuva muiden auttaminen.

Välittömästi jos sanoittaa ääneen ja alkaa laskemaan niitä auttamisia, niin se luontainen vastavuoroisuus ja mahdollisuus siihen poistuu.

Olet auttanut muita ja kun tarvitsit apua, et sitä saanut: Jos tuo tapahtui vain kerran, niin mitä jos muille ei vain just sillä hetkellä ollut aikaa tai jaksamista auttaa? Jos tuota tapahtuu jatkuvasti, niin sitten on eri asia, toki silloinkin kiinnostais tietää, että missä asiassa sitä apua sitten on tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Mää oon just ollut tollanen. Auttanut koko elämän muita ihmisiä. Ajauduin itse vaikeuksiin ja ketään ei kiinnostanut. Asia selvä. Tähän loppu myös minun auttaminen ja välit poikki tai minimiin. Loppuajatuksena: olinpas tyhmä. Ihan omaa tyhmyyttä oli se ainainen auttaminen. 

Kauan meni ymmärtämään että muita ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Auttaminen on siitä hankala, että sen täytyy perustua auttajan vapaaehtoisuuteen. Kyllä myös sen vastavuoroisuuden.

Jos kokee että itse aina auttaa ja muut ei auta tarpeeksi takaisin, niin siinä ei auta muu kuin lopettaa se jatkuva muiden auttaminen.

Välittömästi jos sanoittaa ääneen ja alkaa laskemaan niitä auttamisia, niin se luontainen vastavuoroisuus ja mahdollisuus siihen poistuu.

Olet auttanut muita ja kun tarvitsit apua, et sitä saanut: Jos tuo tapahtui vain kerran, niin mitä jos muille ei vain just sillä hetkellä ollut aikaa tai jaksamista auttaa? Jos tuota tapahtuu jatkuvasti, niin sitten on eri asia, toki silloinkin kiinnostais tietää, että missä asiassa sitä apua sitten on tarvittu.

Auttamisessa on tärkeää just tuo vastavuoroisuus. Samoin tähän kuuluu se, että syyttääkö ihmiset toisiaan. Nekin asiat olisi ratkaistavista puoleen väliin tulemisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaminen on siitä hankala, että sen täytyy perustua auttajan vapaaehtoisuuteen. Kyllä myös sen vastavuoroisuuden.

Jos kokee että itse aina auttaa ja muut ei auta tarpeeksi takaisin, niin siinä ei auta muu kuin lopettaa se jatkuva muiden auttaminen.

Välittömästi jos sanoittaa ääneen ja alkaa laskemaan niitä auttamisia, niin se luontainen vastavuoroisuus ja mahdollisuus siihen poistuu.

Olet auttanut muita ja kun tarvitsit apua, et sitä saanut: Jos tuo tapahtui vain kerran, niin mitä jos muille ei vain just sillä hetkellä ollut aikaa tai jaksamista auttaa? Jos tuota tapahtuu jatkuvasti, niin sitten on eri asia, toki silloinkin kiinnostais tietää, että missä asiassa sitä apua sitten on tarvittu.

Auttamisessa on tärkeää just tuo vastavuoroisuus. Samoin tähän kuuluu se, että syyttääkö ihmiset toisiaan. Nekin asiat olisi ratkaistavista puoleen väliin tulemisella.

Kyllä, mutta vastavuoroisuuden pitää olla vapaaehtoista, jos se ei toimi, niin se ei toimi. Vastavuoroisuus ei mene niin, että joku ihminen pitää jotain mystistä kirjaa päänsä sisällä miten paljon auttaa muita ja milloin muut on auttaneet tarpeeksi takaisin.

Mulla vastikaan tuhoutui melkein yksi hyvin läheinen ihmissuhde tähän asiaan, enkä tiedä palautuuko luottamus koskaan takaisin, kun se toinen alkoi luetella vapaaehtoisia auttamisiaan joita olin jopa aikanaan vastustellut, mutta kun hän vaatimalla silloin vaati, niin ok auta sitten, kun taas ei muistanut asioita missä minä olin auttanut takaisin ja alkoi lopulta jo kirjaimellisesti komentamaan mua tekemään asioita ja auttamaan ja suuttui kun kieltäydyin.

Sitä vastavuoroisuutta EI VOI pakottaa eikä yksi ihminen VOI määritellä, että mikä on tarpeeksi: Taino voi määritellä niin, että jos kokee ettei muut auta tarpeeksi takaisin, niin sitten on ihan reilusti itsekkin auttamatta TAI sanelee sille auttamiselleen ehdot jo ennenkuin auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaminen on siitä hankala, että sen täytyy perustua auttajan vapaaehtoisuuteen. Kyllä myös sen vastavuoroisuuden.

Jos kokee että itse aina auttaa ja muut ei auta tarpeeksi takaisin, niin siinä ei auta muu kuin lopettaa se jatkuva muiden auttaminen.

Välittömästi jos sanoittaa ääneen ja alkaa laskemaan niitä auttamisia, niin se luontainen vastavuoroisuus ja mahdollisuus siihen poistuu.

Olet auttanut muita ja kun tarvitsit apua, et sitä saanut: Jos tuo tapahtui vain kerran, niin mitä jos muille ei vain just sillä hetkellä ollut aikaa tai jaksamista auttaa? Jos tuota tapahtuu jatkuvasti, niin sitten on eri asia, toki silloinkin kiinnostais tietää, että missä asiassa sitä apua sitten on tarvittu.

Auttamisessa on tärkeää just tuo vastavuoroisuus. Samoin tähän kuuluu se, että syyttääkö ihmiset toisiaan. Nekin asiat olisi ratkaistavista puoleen väliin tulemisella.

Kyllä, mutta vastavuoroisuuden pitää olla vapaaehtoista, jos se ei toimi, niin se ei toimi. Vastavuoroisuus ei mene niin, että joku ihminen pitää jotain mystistä kirjaa päänsä sisällä miten paljon auttaa muita ja milloin muut on auttaneet tarpeeksi takaisin.

Mulla vastikaan tuhoutui melkein yksi hyvin läheinen ihmissuhde tähän asiaan, enkä tiedä palautuuko luottamus koskaan takaisin, kun se toinen alkoi luetella vapaaehtoisia auttamisiaan joita olin jopa aikanaan vastustellut, mutta kun hän vaatimalla silloin vaati, niin ok auta sitten, kun taas ei muistanut asioita missä minä olin auttanut takaisin ja alkoi lopulta jo kirjaimellisesti komentamaan mua tekemään asioita ja auttamaan ja suuttui kun kieltäydyin.

Sitä vastavuoroisuutta EI VOI pakottaa eikä yksi ihminen VOI määritellä, että mikä on tarpeeksi: Taino voi määritellä niin, että jos kokee ettei muut auta tarpeeksi takaisin, niin sitten on ihan reilusti itsekkin auttamatta TAI sanelee sille auttamiselleen ehdot jo ennenkuin auttaa.

Auttaminen pitää olla vapaaehtoista, mutta pitää hämmästellä, että vapaaehtoisuutta ei ole. Toisen puolesta ei haluta joustaa missään olosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaminen on siitä hankala, että sen täytyy perustua auttajan vapaaehtoisuuteen. Kyllä myös sen vastavuoroisuuden.

Jos kokee että itse aina auttaa ja muut ei auta tarpeeksi takaisin, niin siinä ei auta muu kuin lopettaa se jatkuva muiden auttaminen.

Välittömästi jos sanoittaa ääneen ja alkaa laskemaan niitä auttamisia, niin se luontainen vastavuoroisuus ja mahdollisuus siihen poistuu.

Olet auttanut muita ja kun tarvitsit apua, et sitä saanut: Jos tuo tapahtui vain kerran, niin mitä jos muille ei vain just sillä hetkellä ollut aikaa tai jaksamista auttaa? Jos tuota tapahtuu jatkuvasti, niin sitten on eri asia, toki silloinkin kiinnostais tietää, että missä asiassa sitä apua sitten on tarvittu.

Auttamisessa on tärkeää just tuo vastavuoroisuus. Samoin tähän kuuluu se, että syyttääkö ihmiset toisiaan. Nekin asiat olisi ratkaistavista puoleen väliin tulemisella.

Kyllä, mutta vastavuoroisuuden pitää olla vapaaehtoista, jos se ei toimi, niin se ei toimi. Vastavuoroisuus ei mene niin, että joku ihminen pitää jotain mystistä kirjaa päänsä sisällä miten paljon auttaa muita ja milloin muut on auttaneet tarpeeksi takaisin.

Mulla vastikaan tuhoutui melkein yksi hyvin läheinen ihmissuhde tähän asiaan, enkä tiedä palautuuko luottamus koskaan takaisin, kun se toinen alkoi luetella vapaaehtoisia auttamisiaan joita olin jopa aikanaan vastustellut, mutta kun hän vaatimalla silloin vaati, niin ok auta sitten, kun taas ei muistanut asioita missä minä olin auttanut takaisin ja alkoi lopulta jo kirjaimellisesti komentamaan mua tekemään asioita ja auttamaan ja suuttui kun kieltäydyin.

Sitä vastavuoroisuutta EI VOI pakottaa eikä yksi ihminen VOI määritellä, että mikä on tarpeeksi: Taino voi määritellä niin, että jos kokee ettei muut auta tarpeeksi takaisin, niin sitten on ihan reilusti itsekkin auttamatta TAI sanelee sille auttamiselleen ehdot jo ennenkuin auttaa.

Auttaminen pitää olla vapaaehtoista, mutta pitää hämmästellä, että vapaaehtoisuutta ei ole. Toisen puolesta ei haluta joustaa missään olosuhteissa.

Se on jokaisen oma päätös miksi näin. Omassa lähipiirissäni uskon, ettei ihmiset sillä pahaa tarkoita ja tosiaan aina ei vain ihmiset ehdi just sillä hetkellä auttaa kun minä apua tarvitsen ja se on ihan ok, nykyään moniin asioihin saa apua jotakin muutenkin tai sitten pitää vain odottaa.

Itsekkin olen kieltäytynyt auttamasta monista eri syistä, riippuen vähän avuntarvitsijasta että olenko lähtenyt sen enempää avaamaan, koska joskus ihmiset ei vain ymmärrä niitä toisten syitä ja se sitten johtaa täysin tarpeettomaan vääntämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaminen on siitä hankala, että sen täytyy perustua auttajan vapaaehtoisuuteen. Kyllä myös sen vastavuoroisuuden.

Jos kokee että itse aina auttaa ja muut ei auta tarpeeksi takaisin, niin siinä ei auta muu kuin lopettaa se jatkuva muiden auttaminen.

Välittömästi jos sanoittaa ääneen ja alkaa laskemaan niitä auttamisia, niin se luontainen vastavuoroisuus ja mahdollisuus siihen poistuu.

Olet auttanut muita ja kun tarvitsit apua, et sitä saanut: Jos tuo tapahtui vain kerran, niin mitä jos muille ei vain just sillä hetkellä ollut aikaa tai jaksamista auttaa? Jos tuota tapahtuu jatkuvasti, niin sitten on eri asia, toki silloinkin kiinnostais tietää, että missä asiassa sitä apua sitten on tarvittu.

Auttamisessa on tärkeää just tuo vastavuoroisuus. Samoin tähän kuuluu se, että syyttääkö ihmiset toisiaan. Nekin asiat olisi ratkaistavista puoleen väliin tulemisella.

Kyllä, mutta vastavuoroisuuden pitää olla vapaaehtoista, jos se ei toimi, niin se ei toimi. Vastavuoroisuus ei mene niin, että joku ihminen pitää jotain mystistä kirjaa päänsä sisällä miten paljon auttaa muita ja milloin muut on auttaneet tarpeeksi takaisin.

Mulla vastikaan tuhoutui melkein yksi hyvin läheinen ihmissuhde tähän asiaan, enkä tiedä palautuuko luottamus koskaan takaisin, kun se toinen alkoi luetella vapaaehtoisia auttamisiaan joita olin jopa aikanaan vastustellut, mutta kun hän vaatimalla silloin vaati, niin ok auta sitten, kun taas ei muistanut asioita missä minä olin auttanut takaisin ja alkoi lopulta jo kirjaimellisesti komentamaan mua tekemään asioita ja auttamaan ja suuttui kun kieltäydyin.

Sitä vastavuoroisuutta EI VOI pakottaa eikä yksi ihminen VOI määritellä, että mikä on tarpeeksi: Taino voi määritellä niin, että jos kokee ettei muut auta tarpeeksi takaisin, niin sitten on ihan reilusti itsekkin auttamatta TAI sanelee sille auttamiselleen ehdot jo ennenkuin auttaa.

Auttaminen pitää olla vapaaehtoista, mutta pitää hämmästellä, että vapaaehtoisuutta ei ole. Toisen puolesta ei haluta joustaa missään olosuhteissa.

Se on jokaisen oma päätös miksi näin. Omassa lähipiirissäni uskon, ettei ihmiset sillä pahaa tarkoita ja tosiaan aina ei vain ihmiset ehdi just sillä hetkellä auttaa kun minä apua tarvitsen ja se on ihan ok, nykyään moniin asioihin saa apua jotakin muutenkin tai sitten pitää vain odottaa.

Itsekkin olen kieltäytynyt auttamasta monista eri syistä, riippuen vähän avuntarvitsijasta että olenko lähtenyt sen enempää avaamaan, koska joskus ihmiset ei vain ymmärrä niitä toisten syitä ja se sitten johtaa täysin tarpeettomaan vääntämiseen.

Juurikin noin, mutta joskus pitää olla tahtotilaa auttaa toista. Se on asenteesta kiinni. Heikoimpia pitää muistaa auttaa.

Pjotrin pietarin-bottitoimisto se vaan spammaa.

Vierailija kirjoitti:

Pjotrin pietarin-bottitoimisto se vaan spammaa.

Yhden miehen tietotoimisto Tass.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaminen on siitä hankala, että sen täytyy perustua auttajan vapaaehtoisuuteen. Kyllä myös sen vastavuoroisuuden.

Jos kokee että itse aina auttaa ja muut ei auta tarpeeksi takaisin, niin siinä ei auta muu kuin lopettaa se jatkuva muiden auttaminen.

Välittömästi jos sanoittaa ääneen ja alkaa laskemaan niitä auttamisia, niin se luontainen vastavuoroisuus ja mahdollisuus siihen poistuu.

Olet auttanut muita ja kun tarvitsit apua, et sitä saanut: Jos tuo tapahtui vain kerran, niin mitä jos muille ei vain just sillä hetkellä ollut aikaa tai jaksamista auttaa? Jos tuota tapahtuu jatkuvasti, niin sitten on eri asia, toki silloinkin kiinnostais tietää, että missä asiassa sitä apua sitten on tarvittu.

Auttamisessa on tärkeää just tuo vastavuoroisuus. Samoin tähän kuuluu se, että syyttääkö ihmiset toisiaan. Nekin asiat olisi ratkaistavista puoleen väliin tulemisella.

Kyllä, mutta vastavuoroisuuden pitää olla vapaaehtoista, jos se ei toimi, niin se ei toimi. Vastavuoroisuus ei mene niin, että joku ihminen pitää jotain mystistä kirjaa päänsä sisällä miten paljon auttaa muita ja milloin muut on auttaneet tarpeeksi takaisin.

Mulla vastikaan tuhoutui melkein yksi hyvin läheinen ihmissuhde tähän asiaan, enkä tiedä palautuuko luottamus koskaan takaisin, kun se toinen alkoi luetella vapaaehtoisia auttamisiaan joita olin jopa aikanaan vastustellut, mutta kun hän vaatimalla silloin vaati, niin ok auta sitten, kun taas ei muistanut asioita missä minä olin auttanut takaisin ja alkoi lopulta jo kirjaimellisesti komentamaan mua tekemään asioita ja auttamaan ja suuttui kun kieltäydyin.

Sitä vastavuoroisuutta EI VOI pakottaa eikä yksi ihminen VOI määritellä, että mikä on tarpeeksi: Taino voi määritellä niin, että jos kokee ettei muut auta tarpeeksi takaisin, niin sitten on ihan reilusti itsekkin auttamatta TAI sanelee sille auttamiselleen ehdot jo ennenkuin auttaa.

Auttaminen pitää olla vapaaehtoista, mutta pitää hämmästellä, että vapaaehtoisuutta ei ole. Toisen puolesta ei haluta joustaa missään olosuhteissa.

Se on jokaisen oma päätös miksi näin. Omassa lähipiirissäni uskon, ettei ihmiset sillä pahaa tarkoita ja tosiaan aina ei vain ihmiset ehdi just sillä hetkellä auttaa kun minä apua tarvitsen ja se on ihan ok, nykyään moniin asioihin saa apua jotakin muutenkin tai sitten pitää vain odottaa.

Itsekkin olen kieltäytynyt auttamasta monista eri syistä, riippuen vähän avuntarvitsijasta että olenko lähtenyt sen enempää avaamaan, koska joskus ihmiset ei vain ymmärrä niitä toisten syitä ja se sitten johtaa täysin tarpeettomaan vääntämiseen.

Juurikin noin, mutta joskus pitää olla tahtotilaa auttaa toista. Se on asenteesta kiinni. Heikoimpia pitää muistaa auttaa.

Sulla taisi pointti mennä ohi että viuhahti. Nimenomaan ei tarvitse auttaa, jos ei halua, eikä mitään haluamista ja tahtotilaa kenellekkään voi pakottaa.