Miten lapsettomuus vaikutti ihmissuhteisiisi?

13 v oltiin oltu naimisissa, kun esikoinen syntyi...



---



alussa stressasi lukuisat kyselijät, mutta hyytyivät, kun yli 10 v joutuivat odottamaan haikara-uutista...

Miehen kanssa suhde vain lujittui, kuten käy, jos kriisistä selviää. Jankkaajiin otin etäisyyttä.

Ei ole onneksi kamalasti noita jankuttajia. Ehkä siksi, että olen ollut suhteellisen avoin, ja antanut lapsikyselyihin yleensä sellaiset vastaukset, joista järkevä ihminen voi päätellä meidän lapsettomuuden, vailla sen kummempia yksityiskohtia.



En ole ehkä yhtä innostunut kavereitten lasten saannista kuin olisin, jos olisi itselläkin lapsia. Mutta ei ole välejä mennyt poikki taikka jäänyt ystäviä tapaamatta tms. Ja oman siskon lapset on mulle varmaan läheisempiä ja rakkaampia nyt, kun omia ei ole. Ja miehen kanssa lapsettomuus ei ole etäännyttänyt, vaan enemmänkin lujittanut suhdetta.



Ehkä sanoisin, että suurin vaikutus ei ole siinä, että me kärsitään lapsettomuudesta, vaan siinä, että oma ikäluokka yksi kerrallaan on tavallaan siirtynyt elämän "seuraavaan vaiheeseen", jossa meillä ei ole paikkaa. Sille vaan ei voi mitään, että muitten siirtyessä lapsiperhe-elämään, me ollaan jääty monella tavalla ulkopuolisiksi heidän jutuistaan, ongelmistaan ja elämänmenostaan.

myös sellaisia jotka ovat lapsettomia ihan omasta tahdostaankin.

Joidenkin kanssa ollaan ihan niin kuin ennenkin. He ovat niitä tyyppejä, jotka osaavat itsekin elää elämäänsä vaikka ovatkin lisääntyneet.



Sitten taas on näitä tapauksia, jotka elää lastensa kautta eivätkä osaa puhua kuin lapsista. Heidän kanssaan ei juuri yhteyttä pidetä, koska emme osaa keskustella nuhapumpuista ja kakkavaipoista.



Ja olemme vapaaehtoisesti lapsettomia.

Joidenkin kanssa ollaan ihan niin kuin ennenkin. He ovat niitä tyyppejä, jotka osaavat itsekin elää elämäänsä vaikka ovatkin lisääntyneet.

Sitten taas on näitä tapauksia, jotka elää lastensa kautta eivätkä osaa puhua kuin lapsista. Heidän kanssaan ei juuri yhteyttä pidetä, koska emme osaa keskustella nuhapumpuista ja kakkavaipoista.

Ja olemme vapaaehtoisesti lapsettomia.

Mutta en jaksa aina sellaista ajattelutapaa, että lapset olisivat jotenkin vähemmän elämää kuin muut asiat, ja jotenkin vähemmän älyllistä tai mielenkiintoista puhuttavaa kuin muut asiat. Olette varmasti erilaisia ihmisiä, kuin hyvin perhekeskeiset ihmiset, ja on hyvin luonnollista, että yhteinen puhuttava loppuu jossain vaiheessa, mutta sitä en ymmärrä, miksi erilaisesta ihmisestä pitää kirjoittaa noin halveksuvaan sävyyn.

Mutta en jaksa aina sellaista ajattelutapaa, että lapset olisivat jotenkin vähemmän elämää kuin muut asiat, ja jotenkin vähemmän älyllistä tai mielenkiintoista puhuttavaa kuin muut asiat. Olette varmasti erilaisia ihmisiä, kuin hyvin perhekeskeiset ihmiset, ja on hyvin luonnollista, että yhteinen puhuttava loppuu jossain vaiheessa, mutta sitä en ymmärrä, miksi erilaisesta ihmisestä pitää kirjoittaa noin halveksuvaan sävyyn.

kun tässä kysyttiin, että miten lapsettomuus on vaikuttanut ihmissuhteisiin. Ja se on vaikuttanut niin, että joidenkin kanssa ei paljoa olla tekemisissä, koska yhteinen puhuttava loppuu kovin lyhyeen. On tylsää, kun äidit haluaa omaa aikaa ja sitten kun sitä saa ja järkätään vaikka bileet, niin eivät osaa muusta keskustella kuin niistä lapsistaan.

Ei tässä ole mitään halveksivaa. Se on fakta. Enkä minä vaadi heitä muuttumaan. Näin ystävätkin kasvaa erilleen eikä ole pakko pitää kiinni sellaisesta mikä ei toimi.

Sitten on kyllä sellaisia ystäviä, joiden kanssa kaikki on ollut ystävyyden alusta asti samoin, eikä siihen ole lapset tai lapsettomuudet vaikuttaneet mitenkään. Onneksi!

hieman arvottavaksi, eli ne toiset 'eivät osaa elää omaa elämäänsä'. Mutta jos tulkitsin väärin, niin hyvä niin.



Ei tosiaan kaikkien kanssa tarvitse jatkuvasti olla tekemisissä.