Lue keskustelun säännöt.
Onko Uuno Turhapuro todellisuudessa suomalaisen elokuvahistorian stoner-hahmo?
12.09.2026 |
Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi Uuno Turhapuroa puhtaasti hahmoanalyysin kannalta ja verranneet häntä kansainvälisiin komediaklassikoihin? Kun riisutaan pois 70–90-lukujen suomalainen pilsnerin juonti ja Sörsselssöniltä pumatut tupakannysät, Uunon koko olemus on kuin suoraan oppikirjamaisesta amerikkalaisesta stoner-komediasta (tyyliin The Big Lebowski tai Cheech & Chong).
Hahmon tunnusomaisimpia piirteitä:
Pohjaton mässytys (The Munchies): Uuno pystyy tyhjentämään anopin jääkaapin sekunneissa, vetää raakaa lenkkimakkaraa suoraan paketista ja hänen koko elämäänsä ohjaa usein primitiivinen, äkillinen nälkä.
Totaalinen sohvajumitus: Uunon fyysinen flegmaattisuus, äärimmäisen hidas puhetahti ja se käsittämätön energia, jonka hän käyttää pelkästään työn välttelyyn ja makuuasennon optimointiin, on klassista "pilvijumitusta".
Filosofinen nerous: Kun Uuno saadaan ylös sohvalta, hän saattaakin kesken kaiken laukoa täysin absurdeja, mutta omassa logiikassaan nerokkaita monologeja maailmankaikkeudesta, soittaa sujuvasti viulua tai puhua saksaa, palaten heti perään takaisin uneliaaseen tilaansa.
Tälle hahmon "löysyydelle" ja olemukselle löytyy myös kiehtova reaalimaailman tausta. Jari Tervon kirjoittamassa elämäkerrassa paljastettiin, että Vesa-Matti Loiri itse oli aktiivinen ja säännöllinen kannabiksen käyttäjä 1960-luvulta aina vuoteen 2010 asti. Loiri kuvaili sitä itselleen eräänlaiseksi filosofiseksi "täydennyskoulutukseksi" ja aistien avaajaksi.
Vaikka Spede Pasanen kirjoitti paperille suomalaisen peräkammarin laiskurin, kamera käynnistyi ja Loiri toi siihen oman fyysisen improvisaationsa. Onko siis niin, että Loirin oma rento elämänasenne ja kokemusmaailma vuodattivat Uunon habitukseen sen legendaarisen, viipyilevän "stoner-energian", joka teki hahmosta niin ainutlaatuisen?
Kommentit (12)
En ole koskaan ajatellut tuota, vaikka se on ollut ihan silmien edessä. Loiri teki hyvää työtä vetäessään tuon hahmon. Suomalaiset rakastaa uunojaan. Näitä on jokaisen lähipiirissä muutamia. Rentoja ja hauskoja heppuja. ei heistä ole kenellekään mitään haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Animaatiosarja Pasilan Pekka Routalempi on edelleen Suomen onnistunein stoner-hahmo juuri siksi, että tekijät saivat ujutettua hahmoon kaiken mahdollisen pilvifilosofian, hitauden ja olemuksen ilman, että hahmon tarvitsi kertaakaan koskea mihinkään laittomaan. Mut joo, Uunossa on paljon, tosi paljon sitä ja suomalaiset rakastaa sellaista. Se vain laitettiin juomaan keskikaljaa, kun aika ei ole vieläkään kypsä aitoon rehelliseen STONER-hahmoon Suomessa. Olisko aika jo kypsä?
Turhapuro jenkkilandiassa meni listan kärkeen.
Se on ehkä ollut taustalla siinä. Vaikka yleisö ei tiennyt niin Loiri oli aika hyvin perillä psykedeelisistä aineista ja kulttuurista. Hänhän teki mm. psykedeelistä jazzia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman sivusilmällä katsotun Uunon perusteella hahmo kyllä vaikutti melko puheliaalta, kipakalta ja selittelynhaluiselta verrattuna mainittuun huomattavasti rennompaan ja letkeämpään Lebowskiin. Sinänsä ovelat hampuusit ja vätykset komediassa ovat varmaankin spesifimpiä stoner-hahmoja vanhempi ilmiö, kuten vaikka Chaplinin kulkurihahmo tai Aku Ankka.
Vierailija kirjoitti:
Animaatiosarja Pasilan Pekka Routalempi on edelleen Suomen onnistunein stoner-hahmo juuri siksi, että tekijät saivat ujutettua hahmoon kaiken mahdollisen pilvifilosofian, hitauden ja olemuksen ilman, että hahmon tarvitsi kertaakaan koskea mihinkään laittomaan. Mut joo, Uunossa on paljon, tosi paljon sitä ja suomalaiset rakastaa sellaista. Se vain laitettiin juomaan keskikaljaa, kun aika ei ole vieläkään kypsä aitoon rehelliseen STONER-hahmoon Suomessa. Olisko aika jo kypsä?
Itsekin tosiaan pitäisin Routalempeä enemmän stoner-henkisenä hänen rauhallisuutensa ja hitautensa vuoksi suhteessa selittelyjä papattavaan Uunoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uuno oli mestari selittäjä ja vastuuta pakoileva , no kuitenkin herrasmies mitä tulee nais seikkailuihin ja Elisabet antoi nyrkistä kun Uuno alkoi koheltamaan, hieno aviopari kertakaikkiaan.
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Animaatiosarja Pasilan Pekka Routalempi on edelleen Suomen onnistunein stoner-hahmo juuri siksi, että tekijät saivat ujutettua hahmoon kaiken mahdollisen pilvifilosofian, hitauden ja olemuksen ilman, että hahmon tarvitsi kertaakaan koskea mihinkään laittomaan. Mut joo, Uunossa on paljon, tosi paljon sitä ja suomalaiset rakastaa sellaista. Se vain laitettiin juomaan keskikaljaa, kun aika ei ole vieläkään kypsä aitoon rehelliseen STONER-hahmoon Suomessa. Olisko aika jo kypsä?
Itsekin tosiaan pitäisin Routalempeä enemmän stoner-henkisenä hänen rauhallisuutensa ja hitautensa vuoksi suhteessa selittelyjä papattavaan Uunoon.
Niin. Eihän se kaikkiin vaikuta hitaasti tai flegmaattisesti. Osa voi olla ilman savuja aika kauheitakin papattajia ja valittajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SK kirjoitti:
Muutaman sivusilmällä katsotun Uunon perusteella hahmo kyllä vaikutti melko puheliaalta, kipakalta ja selittelynhaluiselta verrattuna mainittuun huomattavasti rennompaan ja letkeämpään Lebowskiin. Sinänsä ovelat hampuusit ja vätykset komediassa ovat varmaankin spesifimpiä stoner-hahmoja vanhempi ilmiö, kuten vaikka Chaplinin kulkurihahmo tai Aku Ankka.
Tunnetuimpia eri tyypin hahmoja:
The Big Lebowskin The Dude (Jeff Bridges): Täydellinen indica-hahmon ruumiillistuma. Mies elää kylpytakissaan, puhuu verkkaisesti, ei jaksa stressata mistään ja hänen suurin tavoitteensa on saada olla rauhassa sohvallaan ja matollaan.
True Romance -elokuva, (Brad Pittin esittämänä): Kulttihahmo, joka istuu koko elokuvan ajan sohvalla katsomassa televisiota, syömässä sipsejä ja bongaamassa asioita. Hän on niin indica-jumissa, ettei edes tajua mafiosoideiden tulleen kotiinsa.
Dale Denton (Pineapple Express, Seth Rogen): Elokuvan käynnistävä energia on puhdasta sativaa. Dale todistaa murhan, panikoi, alkaa juosta ympäriinsä ja kehitellä ylisuuria salaliittoteorioita samalla, kun hänen leppoisampi diilerinsä Saul (James Franco) edustaa enemmän indica-puolta.
Rick (Rick and Morty): Vaikka Rick käyttää universumin oudoimpia aineita, hänen hahmonsa "vibe" on hyperaktiivista sativa-energiaa: jatkuvaa tieteellistä höpötystä, vainoharhaisuutta hallitusta kohtaan, keksintöjen rakentamista ja maanista luovuutta.
Suomalainen vastine: Pekka Routalempi (Pasila). Vaikka Routalempi on puheeltaan hidas, hänen aivotoimintansa on sativa-luokkaa: hän ei nukahda, vaan hänen mielensä alkaa hyperfokusoida aivan päättömiin asioihin (kuten jalkalistoihin) luoden niistä valtavia filosofisia järjestelmiä.
Ja tämän takia kannabis pitää laillistaa Suomessa. Olisi kansakunnan siunaukseksi, jos useampi nuori mies olisi kuin Uuno Turhapuro!