Kaverittomuus

Olen varmaan nyt idiootti, kun en jotenkin tajua miksi lapseni opettajilla on niin vaikea hyväksyä, ettei eskarilaisella tytölläni ole kavereita. Yrittävät uskotella asperger-tyyppistä autismiakin kaveripuutteen takia.. Tyttö on ainokaisemme, ei ole serkkuja  eikä mun tai mieheni kavereilla oo hänen ikäisiä lapsia ja oli kotihoidossa viimevuoteen saakka. Ja viihtyy aikuisten kanssa- yllätys, kun aina ollut vaan mummujen, pappojen, setien ja tätien kanssa!? Mutta ei, aspergeria se.

Turhauttaa. Suoraansanoen v*tuttaa. Onks teillä vastaavia kokemuksia?