Oon kyllästynyt olemaan riittämätön

Mä oon todennäköisesti neuroepätyypillinen. Sellaiseksi he haluavat mut diagnosoida.  En oo tarpeeks koskaan heille enkä tule olemaan koska aivojeni toiminta aiheuttaa ongelmia olla ns. normaali.  Lääkkeet lievittävät näitä "ongelmia"  ne saa mut sopeutumaan paremmin, mutta ei siltikään kunnolla.  Mun täytyis olla jotain normaalia että mut hyväksyttäis.  Käyttäytyä sillä tavalla kuin heille on luonnollista käyttäytyä.  

He puhuvat pahaa selän takana. Luovat ihmisistä profiilikuvia. Toi on sellanen ja tällänen. Toi sano tolleen.  Jotain kirjaako kirjoittavat päähänsä, jossa hahmot pitää kuvailla?  

Jos ei vapaa-ajalla harrasta mitään, niin sua täytyy sanoa oudoksi ja vältellä seuraa.  Koska sussa on oltava jotain vikaa.  Jos ei pysty sopeutumaan niin sussa on jotain vikaa.  

Jos haluaa syödä lounaan yksin, sussa on jotain vikaa. Ja joka kerta he laittaa merkille jos joku tulee syömään tai ei tule. Kaikesta pidetään kirjaa. 

Ne alkaa välttelemään katsomasta.  Valittaa selän takana, mutta ei koskaan tee asille mitään. Ristiriitaisesti tahtoo sun osallistuvan, mutta ei koskaan tee asialle mitään.  Ne vähän kuin nauttii siitä, että saa ärsyyntyä susta joka päivä. Että ne saa taas puhua miten se ei tullut syömään tänään muiden kanssa tai että se ei koskaan käy missään. Eikä ne oikeesti ees kaipaa sun seuraa, koska ne vihaa sun juttuja. Vääriä sanoja, väärällä äänenpainolla sanottu, liian pelokkaasti sanottu, asiavirheitä, ei mitään itsevarmuutta.  Kun pitäis oppia ja opetella.  Miten? Miten opettelet kun sun aivot ei oo normaalit jotka pystyis siihen.  

Jotkut tosin osaa. Sitä sanotaan maskaukseksi.  Se on silti vain rooli. Rooli joka suojaa sua. Mutta sen takana oot aina yksin eikä kukaan rakasta sun sisintäsi. Vain sitä roolia.