Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys ja tutustumisen vaikeus
04.09.2026 |
Eli siis...
En ymmärrä, miksi muhun on hankala tutustua tai musta on ilmeisesti vaikea pitää? Oon nyt lukion kolmannella oleva nuori naisen alku ja en oo kyennyt saamaan uusia kunnon ystäviä koko lukio-aikana, muutama vanha ystävä on toki säilynyt peruskoulusta. Oon musiikkilinjalla ja ekana vuonna tutustuin ihmisiin oman pienen vuosiluokan kursseissa, orkesterissa ja kuorossa, mutta kenestäkään en sydänystävää ole saanut. Ollaan myös hengailtu muutama kerta musaporukalla vapaa-ajalla mutta siihen se on jäänyt, koska toiset ei oo tarpeeksi vastavuoroisia tai heillä on ollut ihan eri elämäntyylit tai arvot kun mulla. On aika hankalaa olla kaveri sellaisen ihmisen kanssa, jolla on ihan eri maailmankatsomus ja joka alkaa yhtäkkiä pitämään mua kilpailijana, ja käytös muuttuu kylmäksi mua kohtaan täysin. Tämä on outoa, koska mua yleensä kehutaan empaattiseksi, kiltiksi ja aidoksi ihmiseksi, ja sitä yritän olla. Olen myös muiden mielestä ja itseni mielestä kaunis jos sillä on mitään merkitystä.
Oon yrittänyt useamman kerran olla mahdollisimman oma-aloitteinen tutustuessa muihin, oon moikkaillut ja hymyillyt, pyytänyt muita kahville, yrittänyt mennä aktiivisesti porukoihin mukaan mutta silti minua ei loppujen lopuksi huomata, ja sosiaalinen vuorovaikutus on mitä sattuu. Ihmiset on outoja ja kaikilla on jo omat porukat tai menonsa. Oon yrittänyt antaa monia mahdollisuuksia ihmisille tutustumiseen mutta mikään suhde ei syvene tuttavuudesta kaveruuteen tai ystävyyteen. Oon siis ollut vaan muutaman kerran jossain lukion bileissä ja muutama yritti tutustua muhun lukion alussa mutta sitten he ghostasivat ja lopettivat yhteydenpidon ilman mitään syytä. Jaa miksi? En osaa vastata. Minussa täytyy olla jotain muita triggeröiviä piirteitä. Jos yhtään taustaa kerron, oon ollut kiusattu yläasteella ja ala-asteella. Toki lukion luokattomuus voi olla myös iso ongelma kaverisuhteiden muodostamisessa, kun yhteisiä harrastuksia ei välttämättä ole ja sitten kuitenkin hajaannutaan aina eri kursseille ja yhteydenpito loppuu toiselta osapuolelta jostain syystä siihen paikkaan.
Onko kellään ollut omana lukioaikana vastaavaa? Osaisiko kukaan sanoa mistä voisi johtua? Pelkään että yliopistossa/AMK:ssa jatkuu sama meininki ja en saa semmosta kunnon kaveriporukkaa, mitä muilla on. Olisi unelma vaan pitää tyttöjen iltoja ja tietää tarkalleen ketä kutsuu, mut omia ihmisiä ei oo vaan sit näköjään löytynyt... Hengailen vapaa-ajalla paljon poikaystävän kanssa ja joskus satunnaisesti parhaan kaverini kanssa, mutta hänkin on nykyään masentunut eli raskasta seuraa, joten haluaisin energisempiä kavereita ympärilleni:/
Uskon etten saa täältä kovin asiallisia vastauksia, mutta avauduinpahan silti.
Kommentit (3)
Nykyinen maailma on juurikin tuollainen, tutustuminen uusiin ihmisiin jopa pelottaa, miten käy, pidetäänkö minusta, millainen minun kuuluisi olla, vaikka jokaisen kuuluu olla juuri sellainen kuin on tai pyrkiä ainakin olemaan oma itsensä, mutta juuri se on aika usein se STOP kun on oma itsensä ja kun sitä alat muokkaamaan menee oma korvien väli sekaisin, sitä ei kannata edes yrittää. Mielestäni nykynuoret sekä myös aikuiset on jotenkin "kummallisia" ja arvostelevat tosi herkästi vaikkei ihmistä edes tunneta, miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia tai miellyttää jotta saa kavereita, aidot oikeat kaverit eivät niin välitä ulkoisista seikoista, varallisuudesta tai mistään muusta kuin siitä, että on kiva olla yhdessä mitä sitten sitä sitten vietetäänkin. Hyvä ystävä ei myöskään hylkää ilmoittamatta mitään. En usko, että tutustuminen ja ystävystyminen on enää kovin helppoa ja yksinkertaista koska vaikka olisi ystäviä useitakin, haluaa joskus myös olla ihan itsekseen. Nykyisin ihmisiä kytätään ja tarkkaillaan jotenkin oudosti ja jos jokin pienikin vinkki tai epäilys jostain syntyy lähdetään heti piiristä pois, en todellakaan tiedä mitä ystävyydeen vaaditaan mutta helppoa se ei ole ja torjutuksi tuleminen satuttaa ja alkaa eristäytyä ja kierre on valmis. Jos oma avoimuus ja ystävällisyys ei riitä, katsoisin silloin että syy on toisissa. Todella harmillista jos asia sinua vaivaa kovasti eikä oikeaa ratkaisua löydy, toivon Sinulle kuitenkin hyvää jatkoa kaikkeen mihin ikinä ryhdytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvot, maailmankatsomus, triggeröitymiset, ghostaamiset, muut muuttuvat yhtäkkiä ja pitävät kilpailijana?
Minkälaiset arvot ja katsomukset sulla on? Oletko lahkolainen? Se on aikamoinen turn-off. Vaikutat ehkä hieman epäaidolta vai yritätkö liikaa hyväksymisen toivossa?
Itse olen aika karu tyyppi, mutta olen aina saanut just hyvät kaverit, mihin sitten menenkin. Luultavasti se, että olen huumorintajuinen ja sanon mielipiteeni selvästi mutta ystävällisesti, on saanut ihmiset ajattelemaan, että olen vilpitön.
Ne suositut tyypit joilla on paljon kavereita on sellaisia jotka jaksaa olla toisten asioista kiinnostuneita ja järkkäävät itse koko ajan jotain tekemistä muille. Kokeile sellaista lähestymistapaa, ole se aktiivinen tyyppi joka jaksaa pyytää muita menoihin vaikka saisi toistuvasti pakit.
Korkeakouluopinnoissa se eka kuukausi aika pitkälti määrittää mitä porukoita muodostuu, silloin pitää tsempata itsensä kaikkiin tapahtumiin vaikka se ei niin kiinnostaisikaan tai tuntuisi pinnalliselta.