Mitä vauvelle voi tulla siitä, että sie viedään jo muutaman viikon iässä

Voi ei, tuli kirjoitusvirheitä! Siis "vauvalle" ja "se viedään".

en silti käsitä miksi vauva vietäisiin muutaman viikon ikäisenä mummolle, ainakaan yökylään. Ellei jotain vakavaa ole sattunut vanhemmille.

Jos siis vanhemmat ja isovanhemmat hoivaavat hyvin ja rakastavasti lasta. Jos taas vanhemmilla on joku kiintymyssuhdeongelma ja sen takia lykkäävät lasta hoitoon, niin sittenhän kaikki menee päin peetä pelkästään sen takia.

Niin, mietin tässä vain itseäni. Minulla oli alusta saakka tiuhaan vaihtuvat kotiapulaiset, nuoria tyttöjä maalta kaupunkiin piikomaan tulleita, en tiedä, millaisia vauvanhoitajia olivat. Äitini oli töissä ja oli vähemmän äidillinen, vei minut äitinsä hoitoon harva se viikonloppu, mutta eihän mummolla ollut minulle aikaa, maalaistalon kiireisellä emännällä. Olen vain miettinyt omia tunnelukkojani, johtuvatko tuosta alkutaipaleestani.

Saimme moniallergisen, yö ja päivä toisensa jälkeen huutavan vauvan. Olimme itse lopen poikki, ei niin minkäänlaista hoitoapua ja meni turhan monta päivää aivan sumussa, itkien, viimeisillä voimilla räpistellen. Jos oltaisiin saatu edes silloin tällöin nukkua yksi yö kokonaan tai jakaa vastuuta edes puoli päivää jonkun muun kanssa, olisimme jaksaneet paljon paremmin. Tuskin se vauvamme hyötyi enemmän siitä, että sai huutaa yöllä itkevän vanhemman sylissä, jos vaihtoehtona olisi ollut lempeä mummolan syli ja jaksava aikuinen paijaamassa.

Äitini oli töissä ja oli vähemmän äidillinen, vei minut äitinsä hoitoon harva se viikonloppu, mutta eihän mummolla ollut minulle aikaa, maalaistalon kiireisellä emännällä.

...kuin siitä, että olet ollut hoidossa. On varmaankin aika eri juttu olla toivottu lapsi ja toivottu kävijä hoitopaikassa, kuin olla heittopallo, jota kukaan ei oikeasti haluaisi ottaa vaivoikseen.

Mikään muu laji kuin ihminen ei antaisi vastasyntyneitä muiden hoitoon.

Mikään muu laji kuin ihminen ei antaisi vastasyntyneitä muiden hoitoon.

Varsinkin lajeissa joissa vain alfa-naaraat lisääntyvät, mutta myös esim. apina- ja leijonalaumoissa kaikki naaraat hoitavat toistensa jälkeläisiä. Apua saa ja pitääkin pyytää siinä vaiheessa jos ei itse jaksa!

Niin, mietin tässä vain itseäni. Minulla oli alusta saakka tiuhaan vaihtuvat kotiapulaiset, nuoria tyttöjä maalta kaupunkiin piikomaan tulleita, en tiedä, millaisia vauvanhoitajia olivat. Äitini oli töissä ja oli vähemmän äidillinen, vei minut äitinsä hoitoon harva se viikonloppu, mutta eihän mummolla ollut minulle aikaa, maalaistalon kiireisellä emännällä. Olen vain miettinyt omia tunnelukkojani, johtuvatko tuosta alkutaipaleestani.

tästä näkulmasta kun asiaa miettii niin todellakin voi johtua juuri tuosta. Perusturvallisuus ei ole päässyt rakentumaan (symbioosivaihe vauvalla lähihoitajan kanssa) vahvaksi, koska vauva ei ymmärrä olevansa erillinen siitä äidistään (tai ns lähimmästä huoltajastaan), joten perusturvallisuus järkkyy.

Mä olen kokenut vauvavaiheessa ihan samaa ja tiedän, että sieltä lähtee esim se, että olen ylikiltti (vauvana ei itkut auttaneet eivätkä tuoneet äitiä takaisin...) ja minulle tulee epätodellinen olo kun rakas ihminen on poissa näkyvistä (tunnetasolla ajatus että häntä ei ole olemassakaan..)

Mä olen kokenut vauvavaiheessa ihan samaa ja tiedän, että sieltä lähtee esim se, että olen ylikiltti (vauvana ei itkut auttaneet eivätkä tuoneet äitiä takaisin...) ja minulle tulee epätodellinen olo kun rakas ihminen on poissa näkyvistä (tunnetasolla ajatus että häntä ei ole olemassakaan..)

Minulla on ylikorostunutta turvallisuudentarvetta, erilaisia pelkoja ja taipumus masennukseen ja ahdistuneisuuteen. Hylätyksitulemisen pelko on ehkä voimakkain.