Ja käydään sitten tää koirankakka keissi läpi

Uudehko tyttöystävä asuu taajaman ulkopuolella kylässä jossa noin 20 taloa jos sitäkään. Tyttöystäväni talo on tien päässä josta tietä pitkin kaksi reittivaihtoehtoa käyttää koiraa reilun 500 metrin päässä lenkillä. Kolmas vaihtoehto on huono autojen ja näkyvyyden takia. Oikeastaan toinenkin vaihtoehto on huono kun menee talon ohi jonka pihassa päivystää koira joka on kerran purrut tyttöystäväni koiraa lähes kuolettavin seurauksin.

Käytin tuota jäljelle jäävää optiota koiralenkillä. Palattuani kotiin tyttöystävän talon eteen ajaa auto ja kuski tervehtimättä alkaa huutamaan että jätökset siivottava hänen tontilta. Puhuin puhelimessa samalla kun lenkitin enkä huomannut toimenpidettä.

Lähdin heti keräämään jätöksiä pois kun naapurin isäntä osoitti paikan. Haastattelin vähän että onko kuitenkin kunnan tieverkostoa että kulkeminen ei ole luvatonta. Niin kuulemma ihan yleinen tie on jonka käyttöä eivät voi koirilta kieltää vaikka sitä hallinnoi yksityinen tienhoitokunta. Eli myönsi että saa käyttää, mutta antoi ymmärtää ettei se ole toivottavaa. 

Siinä naapuri oikeassa että jätökset pitää kerätä, mutta lähinnä jäin miettimään että on tuokin tapa yrittää elää sovussa noin pienessä kylässä. Tuohan on painostamista että ensin huudetaan muiden naapureiden kuullen ja toive että toinen sitten pysyy poissa. 

Vai onko tämä jotain tyypillistä machoilua että kuka määrää miten toimitaan. Tuo naapuri oli muuten nähnyt minut ilmeisesti vain vilaukselta aiemmin ja keskustelun aikana alkoi mittailemaan ja katsomaan tarkemmin. Taisi tajuta että sitten ei olisikaan niin kivaa jos minä tulisin huutamaan hänelle.

Miksi tuollainen käytös on niin paljon tyypillisempää Helsingin ulkopuolella? Ottamatta kantaa olenko itse stadilainen vai lande.