Toive unelmamiehestä haihtui...

Mitään näin kamalaa en ole ikinä kokenut,

Tänään aamulla siinä noin seitsemän maissa, lähdin ulkoiluttamaan koiraa. Rappukäytävään päästyäni, tajusin että olisi ollut parempi vain jäädä sänkyyn. Heti kun astuin ovesta ulos, törmäsin vastakkaisessa asunnossa asuvaan komeaan mieheen, jota olen myönnettäköön silmäillyt jo hetken. Moikattiin toisiamme samalla kun jaoimme syvällisen katsekontaktin. Mutta sitten, aivan odottamatta, helvetin portit aukesivat. Pentukoirani (n. 14 viikkoa) kakkasi lattialle. Aloin siinä sitten vähän nolostuneena siivoamaan koiran kakkoja naapurini vieressä. Hän oli kunnon herrasmies ja tarjoutui auttamaan. Pyysin hänet sisälle asuntooni hakemaan siivoutarvikkeita, mutta en ollut tajunnut siivota eilisiltä hauskanpidoltani leluja keittiön pöydältä. Olin aivan järkyttyneen nolona ja heitin siinä hätäpäissäni naapurini ulos rappukäytävään ja suljin oven, mutta pahaksi onnekseni olin unohtanut koirani sinne. Kaiken tämän jälkeen sitten naapurini soitti ovikelloa, ja palautti koirani.

Tämän jälkeen en ole kehdannut näyttää naamaani ulkona, enkä tule luultavasti ikinä poistumaan asunnostani.

Voiko tämän jotenkin vielä korjata? Pitäisikö minun unohtaa toiveet tämän miehen suhteen?