Mikä (ruokakauppaostoksissa) on mielestäsi ylellisyyttä, mikä välttämättömyyttä?
Eli missä kulkee mielestäsi arkisten perustarvikkeiden raja ja mikä taas menee tuhlauksen tai tarpeettoman ostamisen puolelle?
Ajattelisin, että tähän voi vastata onpa itse varakas tai vähävarainen. Ikään kuin periaatteellisella tasolla.
Itse tuppaan ajattelemaan, että se raja menee aika pitkälti käsittelyn ja valmiuden määrässä. Että esimerkiksi juusto on perustarvike, juustoraaste ylellisyyttä.
Huom. Tässä kohtaa EN tarkoita ihmisiä, jotka terveydellisistä syistä eivät voi käyttää kuin valmismateriaaleja (esim. reumapotilas ei välttämättä pysty raastamaan juustoa)
Olen yllättynyt leivän hinnasta. Itse valmistettu leipä tai sämpylät on kyllä aivan murto-osa valmiin leivän hinnasta. Katselin tänäänkin markettien keveän kuohkeita paistopisteen leipiä, jotka maksoivat lähes 4€ ja sisältävät runsaasti ilmaa.
diakoni Meiju
Kommentit (7)
serla vs.embo
tavallinen juusto vs. aurajuusto
ruisleipä vs. luomuruisleipä
vihannekset on aika kalliita. peruna halpaa, mutta on pelkkää tärkkelystä.
kauppojen omat merkit ovat usein halpoja, mutta tutkin kyllä niiden kotimaisuuden. tuhlausta on mielestäni ostaa kalliimpi vaihtoehto.
Meillä perustarvikkeet ovat sellaista kasvis- vilja- maito- lihalinjaa, mutta huomaan usein että kaapit ovat täynnä kaikenlaista pikkuyleellisyyttä. On maustekastikkeita, jalapenoja, oliiveita, tahnoja... kaikenlaista sellaista pikkuherkkua johon menee yllättävän paljon rahaa.
Vaikka meillä onkin noihin ns. varaa ja tykkäämme ei- ihan- perusruoasta, on tuo kuitenkin mielestäni ylellisyyttä kauppalaskussamme.
Ylellisyyden lisäksi listaisin myös turhuuden, eli karkit ja pullat. Sanoisin, että karkkipäivän karkki lisää lapsen elämään jotain, mutta jokapäiväinen karkki ei, päinvastoin.
Näin siis meillä. :)
taas ruoka on ainoa asia jossa en suostu pihistelemään eli ostan ja syön juuri sitä mitä tekee mieli, kaikesta muusta voi sitten pihistää...
Sipsit, karkit, mehut, vanukkaat, rahkat, pullanleipomistarvikkeet, hunaja, eksoottiset hedelmät ja erikoiskasvikset, kaakao, limsat, alkoholi, tupakka, nenäliinat, talouspaperi, lehdet, kahvi ovat arkipäivän pieniä ylellisyyksiä. Välttämättömiä ovat esim. perunat/pastat (halpa täysjyvämakaroni)/riisi, maito, liha/kala, (edulliset) kasvikset, vessapaperi
Ja juustoraaste on usein edullisempaa kuin juustopala.
Mielenkiintoinen pohdinnan aihe. Löysin vasta jostain v. 2004 olevan kuitin, kun olin käynyt Lidlissä. Noin 90% riveistä alkoi 0,xx. Jos nyt katsoo ruokatuotteiden hintoja, niin harvassa on ne rivit, joissa hinta alkaa 0,jotain. Ihan käsittämättömästi on siis hinnat nousset tuosta ajasta.
Itse olen ollut töissä sekä köyhällä alueella että varakkaampien alueella. Painoerot ovat huomattavat eli varakaampien alueella pysytään huomattavasti hoikempina. Tämä mielestäni paljastaa hyvin sen, että miten halpa ruoka on helposti lihottavaa, toisaalta on toki mahdollista, että köyhemmillä alueilla on myös sosioekonominen totuus, että ei jakseta edes kokkaillakaan. Köyhemmissä perheissä syödään ranskanperunoita, makkaraa, einespitsoja, sika-nautajauhelihaa jne. Paremmilla alueilla sit onkin varaa ostaa filettä, kalliita vihanneksia jne.
Kyse ei siis ole oikeastaan viime kädessä jalostuksen määrästä vaan siitä, että monessa köyhemmässä perheessä syödään niin huonolaatuista ruokaa, että niistä ei sitten enää kyllä terveellisiä vitamiineja ja tarvittavia hivenaineita saadakaan. Tässä on osittain kyseessä se sama ilmiö kuin taloudessakin (josta ollaan kanssasi puhuttukin) eli joiltain vain puuttuu se taito, että miten raha-asiat hoidetaan hyvin, niin samaan tapaan ei osata/jakseta/viitsitä tehdä edullista ja hyvää ja terveellistä ruokaa.
Lisäksi toisin esiin ylellisyyden ja välttämättömyyden ekologisen eron. Jos rahaa on käytössä vähän, niin tottakai ihminen ostaa nyt kaupasta niitä 1e/kg maksavia puolalaisia omenoita ja itse koen olevani etuoikeutettu, kun minulla on varaa ostaa niitä 2,9 e/kg maksavia luomuomenoita. Sama ilmiö jatkuu jokaisella osastolla. Ostan luomumunia, kun taas joku toinen ostaa häkkikananmunia... Ostan reilun kaupan kahvia ja joku toinen sitä halvinta Costa Rica...
Ostanko ylellisyystuotteita, kun ostan siis ihan peruselintarvikkeita: omenaa, kananmunia ja kahvia. Tavallaan kyllä, koska minulla on mahdollisuus ostaa niitä laadukkaampia versioita, mutta samalla minulla on mahdollisuus ottaa kantaa siihen, että minkälaisissa oloissa joku eläin elää tai joku, joka minun reilun kaupan banaanejani kerävä ihminen elää. Oma valintani voi siis varmistaa sen, että kana saa elää väljemmin tai joku saa kunnollista palkkaa ja turvalliset työolot.
Välttämättömiä ovat kasvikset, marjat ja ehkä hedelmätkin. Niitä ostetaan kauden mukaan ja säilötään talvea varten. Tarvittavat proteiinit saa esimerkiksi pähkinöistä, pavuista ja linsseistä. Lihaa säästeliäästi - ja mielellään luomuna. Samoin maitotuotteita. Kanamunat suoraan tilalta ja luomuna.
Leipä helpottaa elämää. Sitä saa halvalla leipomonmyymälästä, tarjouksista tai itse tehden. Puurot ovat halpoja ja täyttäviä.
Ylellisyyttä ovat kaukaa tuodut (esim. katkaravut, monet hedelmät) ja kauden ulkopuoliset elintarvikkeet (esim. tomaatit talvella). Niitä vähän ja harkiten. Herkut ovat yleensä parhaita itse tehtyinä.
mutta osaks ihan periaatteesta, säästäminen on "kivaa" :)
Ostan normaalisti kaupan omia merkkejä, perusraaka-aineita jne. Ylellisyyksiä katson ostavani, jos ostan esim. valkohomejuustoa tms. herkuttelujuustoja, tai karkkia, pullaa, jäätelöä. Tai jotain kalliita parittain pakattuja vanukkaita tms. Myös limsojen ja tuoremehujen osto on mulla ylellisyyttä (ja tarpeetonta), normaalisti kun en juo kuin vettä, ja teetä ja kahvia silloin tällöin. Kahvikin kyllä menee jo ylellisyyksiin, mutta sitä kun on tottunut juomaan, niin... se on sellainen arkinen ylellisyys mulle :)