Jos asunnon vallinasta ei MILLÄÄN päästä sopuun, mutta muutettava on, niin

JOLLAIN edes on mielipide?

asunnon valinnasta, ei ylipäätään pitäisi enää asua yhdessä.



Jos ei millään löydy sellaista kompromissia, missä kaikkien tarpeet kodin suhteen otataan huomioon, otetaanko silloin huomioon toisia missään muussakaan asiassa? Vai onko kyseessä vain kasa yksinään ja itsekseen itsekkäinä eläviä ihmisiä?

On parempi muuttaa kahteen eri osoitteeseen.

Ei kummankaan tarvitse muuttaa aivan mahdottomaan mestaan.

Tärkeintä on toimivat työmatkat ja hinta.

Sisustus ja muut on sitten aina muutettavissa.

(jos lapsia, niin päiväkodit, koulut ja lääkärit suht helpon matkan päässä..)



Ja jos toinen on keskustacity ihminen ja toinen perus maaseudun ihannoija, kultainen keskitie löytyy siitäkin.

Esim. rivari jostain perhealueelta, missä metsää, puistoja jne lähellä, mutta kaupunkiin pääsee vaikka vartissa metrolla.



Tsemppiä.

minusta pitää mennä sen mukaan, mikä on pahin puute ja välttää se. Esimerkiksi tokuttoman huonot liikenneyhteydet (pitkä työmatka) karsii kivankin asunnon pois, jos se työtä tekevä niin vaatii. Tai kohtuuton hinta/liian huono kunto/alkkiksia seinänaapurina jne jne



"Musta tuntuu" jää vähemmälle painoarvolle (ulkonäkö, fiilis, jne), jos kyse ei ole jostain ihan järkyttävästä.



Enemmän maksava ei minusta saa mitään lisä-ääntä, eikä kotona olevakaan, muuta kuin niissä tapauksissa, joissa kaikkki muu eri vaihtoehdoissa on tasavertaista ja tuolla pitää ratkaista.

Minä olen a., b. ja c. Mies on d. ja peruste on "en halua". Pakkoraossa ollaan, eikä kyseessä ole kummankaan unelman toteuttaminen.

onko minulla tässä tapauksessa oikeus "jyrätä" miehen mielipide...

onko minulla tässä tapauksessa oikeus "jyrätä" miehen mielipide...

kodin valinnassa ei voi jyrätä ketään, jos sen pitäisi yhteinen koti olla. Teidän kummankin on tehtävä kompromisseja.

kompromissi. Ei ole kummankaan unelma, kuten sanoin. Mutta sinne unelmaan ei päästä nyt, ja nykyiseen ei ole minun mielestäni mitään järkeä jäädä. Miestä ei siis haittaa nykytilanne, mutta minua haittaa pahasti, ja muuttoa on yritetty jo 2 vuotta. Nyt olisi mahdollisuus vaihtaa hieman parempaan, mutta mies "ei halua", vaikka se helpottaisi minun elämääni huomattavasti.

ap

eli jos jokin asunto ei vain tunnu hyvältä, niin ei se tunnu. Ja kun ei se alussa ole tuntunut, ei se ole sen kummemmaksi muuttunut siinä asuessakaan.

kompromissi. Ei ole kummankaan unelma, kuten sanoin. Mutta sinne unelmaan ei päästä nyt, ja nykyiseen ei ole minun mielestäni mitään järkeä jäädä. Miestä ei siis haittaa nykytilanne, mutta minua haittaa pahasti, ja muuttoa on yritetty jo 2 vuotta. Nyt olisi mahdollisuus vaihtaa hieman parempaan, mutta mies "ei halua", vaikka se helpottaisi minun elämääni huomattavasti.

ap

kyllä niitä asuntoja muitakin on. Tästä eteenpäin vielä enemmän. Ei tämä nyt niin ainutlaatuinen tilaisuus ole.

tilaisuus kahteen vuoteen. Ja vauva on syntymässä loppuvuodesta, joten nyt ehdittäisiin vielä ennen sitä. Nykyisessä asunnossa on ennen kaikkea vialla rauhattomuus. Naapurit ovat juoppoja ja narkkareita. En esim. uskalla mennä rappuun jos jotkut naapureista ovat siellä. Pihalla on huumeruiskuja jne. joten en voi viedä esikoista sinne. Vauvaa ei voi nukuttaa parvekkeella koska naapurit tupakoivat tauotta ja polttavat kannabista omilla parvekkeillaan. Myös pohja on epäkäytännöllinen, asunto huonokuntoinen ja tilaa on liian vähän.

ap

ihan tosi.



Kyllä mä ymmärrän, että sun täytyy päästä pois tuolta, mutta ette te voi muuttaa johonkin, mihin toinen ei halua. Muuttakaa johonkin muualle.



Voihan tietty olla, että miehesi on kykenemätön muuttamaan ylipäätään yhtään minnekään, esim oman huumeongelmansa takia. Silloinkin te olette tilanteessa, jossa te ette voi jatkaa yhdessä.

miten tää ketju kuulostaa musta siltä, että tuo vauva olisi ollut parasta jättää hankkimatta. Ei kuulosta järin hyvältä tuo teidän yhdessäelo.

eikä mies tajua tilannetta, niin toden totta olisin jättänyt vauvan väliin. Eihän hän välitä sinusta tai lapsesta paskaakaan, jos kertomuksesi on totta.

niin sitten sinä muutat itseksesi parempaan asuntoon. Sanot, ettet aio enää hetkeäkään asua juoppojen ja narkkareiden naapurina vaan aiot muuttaa pois, joko miehen kanssa tai ilman.



Kiristystähän tuo on, mutta jos oma koti tuntuu ikävältä paikalta ja asialle on tehtävissä jotain, niin sitten on syytä toimia. Kodin pitää tuntua maailman ihanimmalta paikalta.

pitänyt jättää vauva ja esikoinenkin tekemättä! Oletteko ihan tosissanne? Eroatteko itse, jos ette pääse jostain asiasta sopuun? Ihme kakaroita olette... Kyse on nyt tässä siitä, että meidän on pakko valita, ja toisessa minä olen onneton (syystä!) ja toisessa mahdollisesti mies. En tiedä miksi hän vastustaa niin, mutta on yleensäkin kovin muutosvastarintainen tapaus. Enkä siis tiedä, onko tässä taas kyse siitä vastustamisesta vastustamisen vuoksi, vai mistä.. Mutta mitään huumeongelmaa hänellä ei todellakaan ole!

Asumme Helsingissä, mutta ei täällä mitenkään helppo asuntotilanne ole. Aluetta emme voi vaihtaa, ja ostaa ei tällä hetkellä voida. Siksi emme siis voi saada sitä (yhteistä!!!) unelmaa nyt.

Ja vielä selvitystä: alue on miehen valitsema, ja hän ei halua täältä pois missään tapauksessa. Tarhapaikka on alueelta myös (tai melko läheltä, 2 km on matkaa). Asunto on kaupungin, ja uutta ollaan haettu 2 v sekä suoraan kaupungilta, kiinteistöyhtiöltä että vaihtopörssistä. Hakemukset ovat myös Satolla ja VVO:lla sekä hoasilla. Haemme myös asoa, mutta ei suurempia toiveita siitä. Yksityisiltä olemme yrittäneet vuokrata, mutta vuokrapyynnöt ovat olleet meille aivan liian korkeita. Ja ostamaan emme siis pariin vuoteen pysty. Ja siis noin kaksi-kolme vuotta tultaisiin asumaan tuossa asunnossa, kyseessä ei siis ole lopullinen ratkaisu.

Ei hän ymmärrä yhtään, miksi minua haittaa niin paljon. Hän sanoo, että älä välitä niistä naapureista, älä ota henkilökohtaisesti. Ja että vauva voi nukkua sisällä. Ei rauhattomuus ihan oikeasti (tai mitkään pohja tms. asiat) haittaa häntä ollenkaan. Kokee asian ihan eri tavalla, joten ei siksi tajua, miksi painostan häntä muuttamaan asuntoon josta hän ei pitänyt. Minusta taas hän voisi tulla sen verran vastaan, että pari vuotta oltaisiin nyt tuossa paremmassa ja sitten voitaisiin ostaa sellainen joka halutaan. Mutta en tiedä vaadinko kohtuuttomia?

niin kyllä täältä oikeasti olisi saanut uuden asunnon jo 2 vuodessa. Täällähän on nimenomaan ollut vuokralaisen markkinat.



Enkä tajua tuollaista alueelle juuttumista Helsingissä. Täällähän on hyvä joukkoliikenne ja lapsetkin saa kuitenkin muuallekin kouluun/päiväkotiin, jos oman alueen koulu/päiväkoti on huono.

Alueella pysytään miehen toivomuksesta, hän haluaa ehdottomasti asua täällä. Meillä ei ole (eikä tule!) autoa, joten kovin kauas työ/opiskelu/hoitopaikoista ei voida muuttaa. Mutta kyllä minä voisin aluetta vaihtaa.

Ja asunnon hakemisesta, sitä haettiin kyllä aika monelta muultakin alueelta (n. 20 eri aluetta!) mutta ei saatu. Jos luit edelliset viestit, niin huomasit, että emme voi vain valita vapailta markkinoilta minkä haluamme, koska vuokrataso on liian korkea. Ja missään hakemuksissa ei huomioida rauhatonta lapselle sopimatonta taloa kiireellisyyden syyksi. Ja Helsingissä kylläkin on vuokra-asuntopula!