Lue keskustelun säännöt.
Päiväkoti-ikäisten sosiaaliset taidot
24.08.2026 |
Poikamme on 4-vuotias ja on aina iloisin mielin menossa päiväkotiin. Puhuu positiiviseen sävyyn useista lapsista ja kuinka nämä on kavereita. Olen kuitenkin useamman kerran ottanut huomioon, että poikani iloisesti tervehtiessä läheskään kaikki ei vastaa yhtään mitään. Möllöttää vaan ilmeettömänä tai lähtee pois. Osa tietysti moikkaa, kuten kuuluukin, mutta osalla on ihme tyyli reagoida toisen tervehdykseen. Kyse 3-5-vuotiaista lapsista.
Ymmärrän, ettei sos. taidot ole vielä kehittyneet, mutta jotenkin erikoinen reaktio iloiseen tervehdykseen on zombiemainen möllötys.
Kommentit (42)
Osa lapsista on tuollaisia vielä kouluiässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmosta se on. Jokaisella on omanlaiset haasteensa. Lapset eivät ole samanlaisia.
Ihan tavallista. Osa lapsista moikkaa aina iloisesti, osa on kuin ei tuntisikaan ja osa lähtee pois.
Osa aikuisista samanlaisia :D turha luulla että heidän lapset esim oppisivat jos ei vanhemmat osaa edes.
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsista on tuollaisia vielä kouluiässäkin.
Se on outoa. Toki ihmiset on erilaisia ja osalla voi olla joku veetutus menossa, mutta silti. Ainakin jos oma lapseni reagoisi noin toisen tervehdykseen, niin pyrkisin kyllä huomauttamaan asiasta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tavannut tuollaisia aikuisia. Ilmeisesti tuo käytösmalli lähtee kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsista on tuollaisia vielä kouluiässäkin.
Se on outoa. Toki ihmiset on erilaisia ja osalla voi olla joku veetutus menossa, mutta silti. Ainakin jos oma lapseni reagoisi noin toisen tervehdykseen, niin pyrkisin kyllä huomauttamaan asiasta. Ap
Tuossa iässä sitä vielä harjoitellaan. Oma lapsi yleensä moikkaa reippaasti päiväkodissa muita mutta saattaa jättää sen tekemättä kirjastossa. Joskus kysyin asiasta, niin ei ole aina huomannut, kun on ollut niin omissa maailmoissa. Itse moikkaan sitten takaisin, jos lapsi ei hoksaa. En siinä tilanteessa välttämättä ala sanomaan asiasta mutta esimerkin voimalla. Päiväkodissa aamulla lapset voivat myös olla niin väsyneitä, että eivät vain jaksa mitään ylimääräistä.
Vierailija kirjoitti:
Tuli siis mieleen, kun viimeksi tänään oli tällainen tilanne. Aamulla mentiin ja samaan aikaan tuli muutama muukin. Poikani iloisesti tervehti lasta, joka istui penkillä ottamassa kenkiä pois ja poika meni tähän viereen ottamaan omiaan. Toinen vaan katsoi vakavana ja marssi nokka pystyssä seuraavaan tilaan. Hämmennyin tästä ja poikanikin, joka kuitenkin hymyili, mutta huomasi, että oli jotenkin ihmeissään myös tästä... Tämän lapsen vanhempikaan ei reagoinut asiaan. Ap
Nimenomaan tuo viimeinen lause on se syy monesti. On sitä omillakin lapsilla välillä päiviä, kun kaikki suututtaa ja ärsyttää, mutta jos lapseni ei vastaisi tervehdykseen, niin vaatisin kyllä vastaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsista on tuollaisia vielä kouluiässäkin.
Se on outoa. Toki ihmiset on erilaisia ja osalla voi olla joku veetutus menossa, mutta silti. Ainakin jos oma lapseni reagoisi noin toisen tervehdykseen, niin pyrkisin kyllä huomauttamaan asiasta. Ap
Tuossa iässä sitä vielä harjoitellaan. Oma lapsi yleensä moikkaa reippaasti päiväkodissa muita mutta saattaa jättää sen tekemättä kirjastossa. Joskus kysyin asiasta, niin ei ole aina huomannut, kun on ollut niin omissa maailmoissa. Itse moikkaan sitten takaisin, jos lapsi ei hoksaa. En siinä tilanteessa välttämättä ala sanomaan asiasta mutta esimerkin voimalla. Päiväkodissa aamulla lapset voivat myös olla niin väsyneitä, että eivät vain jaksa mitään ylimääräistä.
Mikset sano? Jos "Maija" moikkaa lastasi, niin miksi et sano lapsellesi, että huomasitko, että sinulle moikattiin?
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsista on tuollaisia vielä kouluiässäkin.
Osa on tällaisia vielä aikuisinakin. Jopa työpaikalla oli nuoria aikuisia työkavereita, jotka ei osanneet vastata hyväänhuomeneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsista on tuollaisia vielä kouluiässäkin.
Osa on tällaisia vielä aikuisinakin. Jopa työpaikalla oli nuoria aikuisia työkavereita, jotka ei osanneet vastata hyväänhuomeneen.
Eikä edes nuoria! On niitä kuule vanhoissakin.
Oma lapsi samanlainen ja mm. leikkipuistoissa suurin osa hänen ikäisistään lähtee pois tai "halvaantuu", kun hän menee heidän kanssaan leikkimään. Lapset kasvaa siihen yksinäisyyteen, sosiaalisten taitojen puutteeseen ja "autismiin" minkälaisia suuri osa meistä suomalaisista vanhemmista on. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsista on tuollaisia vielä kouluiässäkin.
Se on outoa. Toki ihmiset on erilaisia ja osalla voi olla joku veetutus menossa, mutta silti. Ainakin jos oma lapseni reagoisi noin toisen tervehdykseen, niin pyrkisin kyllä huomauttamaan asiasta. Ap
Tuossa iässä sitä vielä harjoitellaan. Oma lapsi yleensä moikkaa reippaasti päiväkodissa muita mutta saattaa jättää sen tekemättä kirjastossa. Joskus kysyin asiasta, niin ei ole aina huomannut, kun on ollut niin omissa maailmoissa. Itse moikkaan sitten takaisin, jos lapsi ei hoksaa. En siinä tilanteessa välttämättä ala sanomaan asiasta mutta esimerkin voimalla. Päiväkodissa aamulla lapset voivat myös olla niin väsyneitä, että eivät vain jaksa mitään ylimääräistä.
Mikset sano? Jos "Maija" moikkaa lastasi, niin miksi et sano lapsellesi, että huomasitko, että sinulle moikattiin?
Riippuu ihan tilanteesta. Jos lapsi on todella keskittynyt johonkin muuhun, niin turha mennä keskeyttämään sitä, että hei kuulitko, kun Maija tervehti sinua tuolta kadulta, kun pyöräili ohi. Maija on jo mennyt ennenkuin lapsi tajuaa tilanteen. Tai jos on ollut väsykiukkuaamu, niin tiedän ettei lapsi ole silloin vastaanottavaisella tuulella ja saattaisi tervehtiä Maijaa sanomalla tätä kakkapääksi.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi samanlainen ja mm. leikkipuistoissa suurin osa hänen ikäisistään lähtee pois tai "halvaantuu", kun hän menee heidän kanssaan leikkimään. Lapset kasvaa siihen yksinäisyyteen, sosiaalisten taitojen puutteeseen ja "autismiin" minkälaisia suuri osa meistä suomalaisista vanhemmista on. Surullista.
Siis leikkipuistossakin olen huomannut joskus saman! Siitä tulee jopa vähän surku, että toinen on iloisena menossa leikkimään tutun lapsen kanssa, niin toinen on kuin ei huomaisikaan tai juokseen karkuun. Ja tässäkään vanhemmat eivät puutu, vaan mahdollisesti möllöttävät naama kännykässä jossain kauempana.
Kerran oli leikkitreffit tutun kotihoidossa olevan lapsen kanssa, niin tämä oli kyllä sosiaalisesti niin kömpelö, että kävi vähän lasta sääliksi. Äitinsäkin toki myös hyvin erikoinen persoona. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi samanlainen ja mm. leikkipuistoissa suurin osa hänen ikäisistään lähtee pois tai "halvaantuu", kun hän menee heidän kanssaan leikkimään. Lapset kasvaa siihen yksinäisyyteen, sosiaalisten taitojen puutteeseen ja "autismiin" minkälaisia suuri osa meistä suomalaisista vanhemmista on. Surullista.
Onneksi on vielä iloisia ja energisiä lapsiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi samanlainen ja mm. leikkipuistoissa suurin osa hänen ikäisistään lähtee pois tai "halvaantuu", kun hän menee heidän kanssaan leikkimään. Lapset kasvaa siihen yksinäisyyteen, sosiaalisten taitojen puutteeseen ja "autismiin" minkälaisia suuri osa meistä suomalaisista vanhemmista on. Surullista.
Onneksi on vielä iloisia ja energisiä lapsiakin.
Totta! Ja paljon onkin. Itsellä ehkä vaikuttaa sekin, että paljon käymme lapsen kanssa mm. Ruotsissa ja siellä se vanhempien yhteisöllisyys ja lasten sosiaalisuus on aivan eri luokkaa, niin aina tulee paha mieli täällä niiden lasten puolesta, jotka jo pienenä saavat vahvan esimerkin siitä kulttuurista, että sukulaiset ahdistaa ja rapussa ei moikata yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsista on tuollaisia vielä kouluiässäkin.
Se on outoa. Toki ihmiset on erilaisia ja osalla voi olla joku veetutus menossa, mutta silti. Ainakin jos oma lapseni reagoisi noin toisen tervehdykseen, niin pyrkisin kyllä huomauttamaan asiasta. Ap
Tuossa iässä sitä vielä harjoitellaan. Oma lapsi yleensä moikkaa reippaasti päiväkodissa muita mutta saattaa jättää sen tekemättä kirjastossa. Joskus kysyin asiasta, niin ei ole aina huomannut, kun on ollut niin omissa maailmoissa. Itse moikkaan sitten takaisin, jos lapsi ei hoksaa. En siinä tilanteessa välttämättä ala sanomaan asiasta mutta esimerkin voimalla. Päiväkodissa aamulla lapset voivat myös olla niin väsyneitä, että eivät vain jaksa mitään ylimääräistä.
Mikset sano? Jos "Maija" moikkaa lastasi, niin miksi et sano lapsellesi, että huomasitko, että sinulle moikattiin?
Riippuu ihan tilanteesta. Jos lapsi on todella keskittynyt johonkin muuhun, niin turha mennä keskeyttämään sitä, että hei kuulitko, kun Maija tervehti sinua tuolta kadulta, kun pyöräili ohi. Maija on jo mennyt ennenkuin lapsi tajuaa tilanteen. Tai jos on ollut väsykiukkuaamu, niin tiedän ettei lapsi ole silloin vastaanottavaisella tuulella ja saattaisi tervehtiä Maijaa sanomalla tätä kakkapääksi.
Eihän tuossa ole mitään samaa mitä aloituksessa. Kyse lapsista, jotka eivät tervehdi takaisin, vaikka huomaavat kyllä.
Tuli siis mieleen, kun viimeksi tänään oli tällainen tilanne. Aamulla mentiin ja samaan aikaan tuli muutama muukin. Poikani iloisesti tervehti lasta, joka istui penkillä ottamassa kenkiä pois ja poika meni tähän viereen ottamaan omiaan. Toinen vaan katsoi vakavana ja marssi nokka pystyssä seuraavaan tilaan. Hämmennyin tästä ja poikanikin, joka kuitenkin hymyili, mutta huomasi, että oli jotenkin ihmeissään myös tästä... Tämän lapsen vanhempikaan ei reagoinut asiaan. Ap