Söin eilen irtokarkkeja, niitä jäi yli ja olin että en aio enää syödä niitä. Nyt otin jo muutaman

Sokerikoukku on todellinen ilmiö. Lopetin viime helmikuun alussa makean päivittäisen syömisen. Vaihdoin sen päivittäiseen pieneen määrään vähintään 70% tummaa suklaata, jossa toki myös on sokeria, mutta hyvin vähän eikä se maistu kovin makealta.

Vaihto oli jättimenetys. Pääsin kertaheitolla päivittäisestä makeansyönnistä eroon.

Pari viikkoa sitten ostin rusinoita varmistaakseni riittävän kaliumin saannin. Nyt aina kun avaan keittiössä sen kaapin, jossa pidän rusinapakkausta, minulle tulee sekunnissa voimakas tarve ottaa ja syödä ohimennen kourallinen rusinoita. Rusinat eivät ole minulle erityistä herkkua, joten ymmärsin heti, kun tämä alkoi, että kyseessä on vanha sokerinhimoni, joka yrittää tehdä paluuta. Joka kerta tietoisesti kieltäydyn ottamasta rusinoita tuolla tavoin ohimennen (syön niitä tietyn määrän vain aamiaisen yhteydessä).

Jotenkin se sokeripitoista (olipa se makeiset tai pelkiltään syödyt rusinat) syödessä tuleva tunne kun glukoosi kihahtaa aivoihin tuottaa voimakasta mielihyvää, ja kaipuu siihen on jäänyt kytemään. En kuitenkaan aio palata siihen.

Oliko niitä 1 kg?

Noitapillit 😋