Onko teillä jo eläköityneillä pariskunnilla yksinäistä elämää, jos teillä ei ole yhteisiä aikuisia lapsia ja mahdollisia lapsenlapsiakaan?
Oletteko kateellisia niille pariskunnille, joilla on elämässään mukana omia aikuisia lapsia ja sitä myöten myös lapsenlapsia?
Eikö teillä lapsettomilla pariskunnilla ole yksinäistä, vaikkakin rinnallanne onkin vielä puolisonne?
Miten kompensoitte elämässänne lapsettoman elämän kulkunne? Arvaan hyvin, että lemmikkieläimet ovat monellekin lapsettomaksi tahtomattaan jäänneille pareille se ihmislapsen sijainen, mutta joo, eihän se ole samanlaista kuin mitä on omata omia lapsia ja mahdollisia lapsenlapsia.
Kommentit (3)
Miksi taas tällainen aloitus lapsettomien oletetusta yksinäisyydestä? Minusta tällaiset aloitukset ovat epähienotunteisia, epäkohteliaita, jopa julmia niitä ihmisiä kohtaan, jotka tahtomattaan ovat lapsettomia.
Ne taas, jotka ovat tieten tahtoen jääneet lapsettomiksi, kokevat tuollaisen "säälin" loukkaavana myös.
Mihin pyrit, ap? Haluatko satuttaa ihmisiä? Miksi?
Olen neljän aikuisen lapsen äiti, jolle aikuiset lapset eivät ole elämän keskipiste tai täyte. Eläköön vapaus tässä iässä! Lapsilla on oma elämänsä, minulla omani. Aina välillä tiet yhtyvät, se on kivaa, mutta ei sille voi rakentaa kestävää tyytyväisyyttä. Täytyy olla jotain omaa.
Emme saanaaet lapsia lääketieteellisistä syistä, joten sen asian olemme hyväksyneet jo kauan sitten. Mutta on muita sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Hyviä harrastuksia joissa tapaa ihmisiä. Ei ole koskaan tuntunut yksinäiseltä, mutta ehkä sitten kun toinen meistä kuolee niin se jäljelle jäänyt saattaa kokea välillä yksinäisyyttäkin.
Meillä on sukulaisia, ystäviä ja harrastuksia. Emme ole yksinäisiä, eikä aika käy pitkäksi.