Miksi vanhoissa suomalaisissa elokuvissa äänet on parempia kuin uusissa?

Tekniikka kehittyy.

No ei ole. Musiikki huutaa, mutta puhe ei kuulu. 

Filmikelan nakutus pitäisi saada takaisin.

Ei käy ilmi, mitä aikakautta haetaan, mutta Hollywoodiin verrattuna rahaa, osaamista ja kiinnostusta ei ole täällä tarjolla niin paljon yleensä, että olisi voitu panostaa. Suomessa sosialisoitiin ala 1960-luvun Moskovasta käsketyn näyttelijälakon myötä. Näin saatiin tuhottua kannattavata filmitalot (Suomi-Filmi, yms.) ja ala järjestettiin sittemmin apurahavetoiseksi niin, että politrukit päättävät, millaisia elokuvia tuotetaan. Tässä samalla muuttui myös estetiikka, koska vasemmistolaiset eivät halunneet enää selvää artikulaatiota, vaan "luonnollista" mongerrusta ja taiteellista mökellystä. 

Tekstitys pitää nykyään olla normaalikuuloisellekkin.

Naisilla on naiselliset äänet, ei römeät niinkuin nykyisin.

Katsoja halutaan saada tarkkaavaisemmaksi.

En osta tätä ulostetta.

Teatterikoulussa oli ennen puheopetusta.

Artikulaatio oli tärkeä osa näyttelijöiden ammattitaitoa.

Nykyään jokaisessa leffassa pitää olla taustalla pauhaava musiikki. Vanhoissa leffoissa musiikki pauhasi vain niissä kohdissa, joissa ei puhuttu. Esimerkkinä kun lähdettiin latoon heinäkasan päälle pyörimään, niin kamera alkoi kuvaamaan pilviä taivalla ja musiikki pauhasi. Siitä tiesi, että nyt ne nussii.

sorjoset ym sössön sössön sössöt kyllä kanava vaihtuu. miksi edes teette suomeksi kun sössötyksestä EI SAA SELVÄÄ. TUET POIS SÖSSÖN SÖSSÖN HUU HAA KEHITELMILTÄ.

Nykyleffaa katsoessa taustaefektit ovat niin kovalla, että tärykalvot menevät, jos samalla volyymilla haluaisi kuulla puheenkin. Eli pitää kotona katsoessa valita yleensä tekstitys, ja kotimaiset sitten jättää katsomatta, jos ei tekstitystä löydy. Kamalaa muminaa puhe, ihan kuin olisi kuulovammainen, vaikka kovalla ääntä pitäisikin. Sitten taas tyyliin "Niskavuoren Heta" äänet ovat päinvastoin; puhe selkeää ja kovaa, mutta musiikki vähän miedommalla kuuluvaa ja puuromaisempaa.

Suomifilmin tähdet oli lavanäyttelijöitä. Opetettu puhumaan niin, että peräpenkissäkin saa selvän. Toisekseen, sen aikainen äänitystekniikka vaati kovaa ja selkeää puhetta.

Tuntuu vain siltä koska vanhoissa suomielokuvissa tietää jo valmiiksi mitä sanotaan. Esim. Nysse meni koskehe !, Olen niin shanomattoman onnellinen...

Häjyt tuloo ! , Voi mamma mamma, hän on oikea insinöööri... jne.

Uusissa mutistaan käsittämättömiä ollakseen taiteellisen salaperäisiä tai               -myhkäisiä. Franzen mutisee muuten vaan.