Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka haaveilette vain pienestä elämästä?
17.08.2026 |
Aina tuntunut muiden taholta siltä, etten ole mitään, jos en ole jotain erityistä... Itse tekee mieli vain sanoa, että jättäkää mut rauhaan ja kömpiä jonnekin pieneen hiirenkoloon peiton alle lämpimään.
Kommentit (19)
Se on biologinen perusjuttu.
Eliön tavoite on selviytyä. Kun perustarpeiden täyttyminen on turvattu, kannattaa vain levätä ja säästää energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on biologinen perusjuttu.
Eliön tavoite on selviytyä. Kun perustarpeiden täyttyminen on turvattu, kannattaa vain levätä ja säästää energiaa.
Evoluutiossa menevät eteenpäin ne, jotka hakeutuvat uusiin elinympäristöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on biologinen perusjuttu.
Eliön tavoite on selviytyä. Kun perustarpeiden täyttyminen on turvattu, kannattaa vain levätä ja säästää energiaa.
Evoluutiossa menevät eteenpäin ne, jotka hakeutuvat uusiin elinympäristöihin.
Ja lisääntyvät
Vierailija kirjoitti:
Lukusuositus:
Kiitos suosituksesta, ja oho, onpas tämä tosiaan suosittu! Kaikki kappaleet alueen kirjastoista lainassa. Täytyy laittaa varaukseen.
Kyllä haaveilen että soitan nuotion äärellä kitaraa majoittuen asuntoautossa. Hyvää ruokaa sekä musisointia . Muuta en tarvitse . Tämän myös aion toteuttaa ja lähteä tästä suorittamisesta poijes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on biologinen perusjuttu.
Eliön tavoite on selviytyä. Kun perustarpeiden täyttyminen on turvattu, kannattaa vain levätä ja säästää energiaa.
Evoluutiossa menevät eteenpäin ne, jotka hakeutuvat uusiin elinympäristöihin.
Silloin kun selviytyminen sitä edellyttää. Ei muuten vain.
Oletko masentunut? Mitä väliä muiden mielipiteistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi vain pieni pirtti luonnon keskellä, rakkaita eläimiä ja ehkä joku ihminenkin... eläisi luonnon antimilla... mitä muuta sitä ihminen tarvitsee...
Vierailija kirjoitti:
Olisi vain pieni pirtti luonnon keskellä, rakkaita eläimiä ja ehkä joku ihminenkin... eläisi luonnon antimilla... mitä muuta sitä ihminen tarvitsee...
Ap:n haave on pieni metsämökki, lempeä kumppani, kissoja, teetä, takka, kirjoittamista, lukemista, virkkaamista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko masentunut? Mitä väliä muiden mielipiteistä?
Oli niillä väliä, kun pienestä pitäen ei ollut turvallista olla läsnä omana itsenään ja selviytyäkseen piti muita miellyttää, jotta eivät jätä yksin vielä pahempaan paikkaan... Näistä tässä nyt yritetään pyristellä irti. Ja hyväksyä, etten mitään kenellekään ole, jos en ole, mitä haluavat.
Olen nuorempana tehnyt vaikka mitä ja kiertänyt maalimaa.
Nyt olen tyytyväinen pieneen elämääni: eläkkeellä, uusi asunto, rauhallinen ympäristö, käyn uimassa tai käppäilen luonnossa, kulutan sohvaa kotona, ja joskus pyörähdän tapaamassa frendejä kaupungilla.
Ulkomaailman hurjaa menoa katselen netistä ja menen sitten omalle parvekkeelleni kaikessa rauhassa kastelemaan pelargoniani.
Jos ja kun etsii sitä omaa rauhaansa, kannattaa ruveta toteuttamaan suunnitelmaa, että pääsee siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on biologinen perusjuttu.
Eliön tavoite on selviytyä. Kun perustarpeiden täyttyminen on turvattu, kannattaa vain levätä ja säästää energiaa.
Evoluutiossa menevät eteenpäin ne, jotka hakeutuvat uusiin elinympäristöihin.
Mitä selität? Ei siinä muuta tarvita kuin että tietyn ominaisuuden omaavat jatkaa sukua.
Vierailija kirjoitti:
Olen nuorempana tehnyt vaikka mitä ja kiertänyt maalimaa.
Nyt olen tyytyväinen pieneen elämääni: eläkkeellä, uusi asunto, rauhallinen ympäristö, käyn uimassa tai käppäilen luonnossa, kulutan sohvaa kotona, ja joskus pyörähdän tapaamassa frendejä kaupungilla.
Ulkomaailman hurjaa menoa katselen netistä ja menen sitten omalle parvekkeelleni kaikessa rauhassa kastelemaan pelargoniani.
Jos ja kun etsii sitä omaa rauhaansa, kannattaa ruveta toteuttamaan suunnitelmaa, että pääsee siihen.
Metsämökkiin ym. ei ikinä tule olemaan varaa, mutta voi sitä rauhassa olla nykyisessä mörskässäkin. Kunhan vain saa tämän loputtoman nauhan katkeamaan päästä, että pitäisi olla sitä ja tehdä tota. Ei pidä. Olen, mitä olen, ja teen, mitä teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuorempana tehnyt vaikka mitä ja kiertänyt maalimaa.
Nyt olen tyytyväinen pieneen elämääni: eläkkeellä, uusi asunto, rauhallinen ympäristö, käyn uimassa tai käppäilen luonnossa, kulutan sohvaa kotona, ja joskus pyörähdän tapaamassa frendejä kaupungilla.
Ulkomaailman hurjaa menoa katselen netistä ja menen sitten omalle parvekkeelleni kaikessa rauhassa kastelemaan pelargoniani.
Jos ja kun etsii sitä omaa rauhaansa, kannattaa ruveta toteuttamaan suunnitelmaa, että pääsee siihen.
Metsämökkiin ym. ei ikinä tule olemaan varaa, mutta voi sitä rauhassa olla nykyisessä mörskässäkin. Kunhan vain saa tämän loputtoman nauhan katkeamaan päästä, että pitäisi olla sitä ja tehdä tota. Ei pidä. Olen, mitä olen, ja teen, mitä teen.
Sama!
Olen menettänyt pätemisen ja parrasvaloihin pääsemisen tarpeeni. Jossain määrin nämä koin ja huomasin, että muut ovat kateellisia ja inhottavia. Tuntemattomana ja keskinkertaisena on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen menettänyt pätemisen ja parrasvaloihin pääsemisen tarpeeni. Jossain määrin nämä koin ja huomasin, että muut ovat kateellisia ja inhottavia. Tuntemattomana ja keskinkertaisena on helpompaa.
Minä en ikinä noita halunnutkaan, vaan tulla rakastetuksi sellaisena kuin olen... Mutta kun ei. Onneksi nyt tuntuu, että tästä tarpeesta olen pääsemässä irti, että rakkautta tulisi toisten taholta... Riittää, että rakastan itse itseäni. Voin olla juuri niin tavallinen ja tyytyväinen pieneen elämääni kuin olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuorempana tehnyt vaikka mitä ja kiertänyt maalimaa.
Nyt olen tyytyväinen pieneen elämääni: eläkkeellä, uusi asunto, rauhallinen ympäristö, käyn uimassa tai käppäilen luonnossa, kulutan sohvaa kotona, ja joskus pyörähdän tapaamassa frendejä kaupungilla.
Ulkomaailman hurjaa menoa katselen netistä ja menen sitten omalle parvekkeelleni kaikessa rauhassa kastelemaan pelargoniani.
Jos ja kun etsii sitä omaa rauhaansa, kannattaa ruveta toteuttamaan suunnitelmaa, että pääsee siihen.
Metsämökkiin ym. ei ikinä tule olemaan varaa, mutta voi sitä rauhassa olla nykyisessä mörskässäkin. Kunhan vain saa tämän loputtoman nauhan katkeamaan päästä, että pitäisi olla sitä ja tehdä tota. Ei pidä. Olen, mitä olen, ja teen, mitä teen.
Mulla oli myös jossain vaiheessa hirveä FOMO eli tunne, että olisi pitänyt olla joka paikassa. Yhdessä vaiheessa yritin opiskella ilman lainaa, tehdä töitä, hoitaa sairasta läheistäni, olla usean yhdistyksen toiminnassa mukana, harrastaa jatkuvasti liikuntaa, ja ehtiä kaikille festareille, tarpahtumiin ja kissanristiäisiin... siinä se sitten oikin. Keho sanoi vaan, että "kiitti, mulle nyt riitti". Iski burn-out.
Oli pakko tajuta, että ei tarvitse olla missään mukana eikä tehdä yhtään mitään, vaan jokainen voi tehdä just mitä haluaa ja jaksaa tai olla tekemättä ja jaksamatta. Kantsii vaan suunnata sitä kohti mitä haluaa ja osata hiljentyä ja kuunnella itseään, että tietää mikä sulle käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuorempana tehnyt vaikka mitä ja kiertänyt maalimaa.
Nyt olen tyytyväinen pieneen elämääni: eläkkeellä, uusi asunto, rauhallinen ympäristö, käyn uimassa tai käppäilen luonnossa, kulutan sohvaa kotona, ja joskus pyörähdän tapaamassa frendejä kaupungilla.
Ulkomaailman hurjaa menoa katselen netistä ja menen sitten omalle parvekkeelleni kaikessa rauhassa kastelemaan pelargoniani.
Jos ja kun etsii sitä omaa rauhaansa, kannattaa ruveta toteuttamaan suunnitelmaa, että pääsee siihen.
Metsämökkiin ym. ei ikinä tule olemaan varaa, mutta voi sitä rauhassa olla nykyisessä mörskässäkin. Kunhan vain saa tämän loputtoman nauhan katkeamaan päästä, että pitäisi olla sitä ja tehdä tota. Ei pidä. Olen, mitä olen, ja teen, mitä teen.
Mulla oli myös jossain vaiheessa hirveä FOMO eli tunne, että olisi pitänyt olla joka paikassa. Yhdessä vaiheessa yritin opiskella ilman lainaa, tehdä töitä, hoitaa sairasta läheistäni, olla usean yhdistyksen toiminnassa mukana, harrastaa jatkuvasti liikuntaa, ja ehtiä kaikille festareille, tarpahtumiin ja kissanristiäisiin... siinä se sitten oikin. Keho sanoi vaan, että "kiitti, mulle nyt riitti". Iski burn-out.
Oli pakko tajuta, että ei tarvitse olla missään mukana eikä tehdä yhtään mitään, vaan jokainen voi tehdä just mitä haluaa ja jaksaa tai olla tekemättä ja jaksamatta. Kantsii vaan suunnata sitä kohti mitä haluaa ja osata hiljentyä ja kuunnella itseään, että tietää mikä sulle käy.
Ehdottomasti juuri näin. Mulla ei ollut pelkoa, että jään kokemuksista paitsi, vaan että jään elämässä yksin, jos en ole ja tee, mitä muut haluavat. Ihan liikaa elämästäni tuhlasin tähän, poltin kanssa itseni loppuun ja tuhosin terveyteni. Nyt kertakaikkiaan pysyn hiirenkolossani ja vain lepään. Teen tasan, mitä haluan.
Lukusuositus:
https://www.tammi.fi/kirjat/pieni-elama/