Onko muita, jotka inhoavat pihejä ja saitoja ihmisiä?

Ymmärrän sellaisia ihmisiä, jotka ovat vähävaraisia ja sen vuoksi joutuvat olemaan tarkkoja rahojen riittävyydestä. Mutta en niitä, jotka kuuluvat ylimpään tulodesiiliin ja käyttäytyvät kuin eläisivät opiskelijabudjetilla. 

Esim. eräs 35v ICT-sektorilla työskentelevä DI, joka miettii, mistä saada halvin sähkösopimus, kun vuosikulutus on n. 1000 kWh. Tai melkein 200 tuhatta vuodessa ansaitseva pariskunta, jotka nuukailevat asuntovaunun kanssa ja leiriytyvät ilman lupaa milloin minnekin.

Tulimme yhden tutun kanssa minun autollani Jyväskylästä Helsinkiin. Matkalla oli suunnitelmana poiketa kahville, mutta kun huomasin lompakkoni jääneen Jyväskylään, niin kyytiläisen ei enää tehnytkään mieli kahvia.

Ihan älytöntä touhua ja monesti yrttävät saada hyötyä muista. Monet persaukiset kanssa aina hyötymistarkoituksessa yhteydessä. Tosi rasittavaa 

Vihaan saitureita. Kaikille niille on yhteistä juuri tuo, että rahaa voi käyttää rajattomasti kunhan se ei ole omaa.

Työpaikalla jokainen tuo vuorollaan jotain herkkuja kahvipöytään. Paitsi saiturit, jotka eivät koskaan, vaikka ovat ensimmäisenä syömässä muiden tuomisia.

Miksi ihmeessä pitäisi omat varat jakaa muille, etkö ole huomannut mitä siitä seuraa kun esim valtio (Suomi)  on "harrastanut" varojen jakamista muihin maihin.

Lika barn leka bäst. Kannattaa hankkitua eroon kaikista muista

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitäisi omat varat jakaa muille, etkö ole huomannut mitä siitä seuraa kun esim valtio (Suomi)  on "harrastanut" varojen jakamista muihin maihin.

Ei pidä, mutta älä sitten käytä myöskään muiden varoja.

Jos ihminen on vähävarainen, ymmärrän että ei hänellä liikene rahaa kovin hienoihin tarjoiluihin. Jos ihminen on rikas, voi hän tarjota vaikka kuinka kallista. Kukin varojensa mukaan. Tunnen kyllä muutaman, joka on aina ottamassa, mutta ei koskaan antamassa. Itseäni se ei haittaa, paitsi silloin jos alkaa varastella tai kinuaa jotain, vaikka on sanottu että et saa. 

Koskaan ei tarjoa mitään, mutta on ekana kahmimassa jokaista lajia. Työpaikalla yksi tällainen ja ottaa vielä kaappiin jemmaan useampia makuja ajattelematta yhtään, että ei niistä esim. ulkomaan tuliaisista riitä kaikille jokaista makua.

Minä olen ollut saita koko elämäni. Johtuu varmaan lapsuuden turvattomuudesta ja kasvatuksesta, ettei rahaa ole koskaan tarpeeksi. Niinpä ostan kaupasta punalappuisia ja säästän kaikesta mahdollisesta.

Tiedostan kuitenkin, että tapani ärsyttää muita ihmisiä. Niinpä esimerkiksi tavatessani kavereitani, aloitan aina tarjoamisen, etten vahingossakaan jäisi saamapuolelle.

Parhain on ystäväni joka aina puhuu muista liian säästäväisistä tai liian tuhlailevista halveksien. Koitan aina olla nauramatta ääneen. Itse hän tilaa kaiken mahdollisen jostain Temusta, myös vaatteet ja elektroniikan, ja käy töissä vaikka on perinyt mijoonaomaisuuden. Jos ollaan yhdessä reissussa, haluaa aina jonnekin etniseen paikkaan tai Hesburgeriin syömään, jottei vain menisi yli 15 euroa ruokaan. Samoin hotellin pitää olla outo ei-ketjuun kuuluva paikka, josta on sitten ylpeä kun halvalla saatiin. Ollaan oltu mm. Ikkunattomassa 10 neliön huoneessa jossa piti kiivetä toisen yli yöllä että pääsi vessaan sekä opiskelijahostellissa, jossa jengi kokkaili omia eväitä yhteiskeittiössä aamupalaksi. Kuin mielensäpahoittajan kanssa reissaisi! Usein hällä on myös omat eväät junassa, joita syö vieressäni ravintolavaunussa.. 

Tulen hyvin toimeen omilla rahoillani, enkä myöskään maksa muiden kuluja. 

Kierrän kaukaa yhteislaskulla menevät tilaisuudet, joissa lasku jaetaan tasan osallistujien kesken ilman, että kaikki tilaavat saman annoksen.... en maksa muiden pitkän haavan ruokailuja. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut saita koko elämäni. Johtuu varmaan lapsuuden turvattomuudesta ja kasvatuksesta, ettei rahaa ole koskaan tarpeeksi. Niinpä ostan kaupasta punalappuisia ja säästän kaikesta mahdollisesta.

Tiedostan kuitenkin, että tapani ärsyttää muita ihmisiä. Niinpä esimerkiksi tavatessani kavereitani, aloitan aina tarjoamisen, etten vahingossakaan jäisi saamapuolelle.

Miksi tarjotaan, sen sijaan että jokainen maksaa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut saita koko elämäni. Johtuu varmaan lapsuuden turvattomuudesta ja kasvatuksesta, ettei rahaa ole koskaan tarpeeksi. Niinpä ostan kaupasta punalappuisia ja säästän kaikesta mahdollisesta.

Tiedostan kuitenkin, että tapani ärsyttää muita ihmisiä. Niinpä esimerkiksi tavatessani kavereitani, aloitan aina tarjoamisen, etten vahingossakaan jäisi saamapuolelle.

Miksi tarjotaan, sen sijaan että jokainen maksaa itse.

Jostain syystä tarjoaminen on yleistä omissa piireissäni. Ymmärrän toki, että jos joku ravintolassa käy tiskillä, tuo samalla muillekin. Silti se on valitettavasti minulle jotenkin vaikeaa. 

Mulla on kaveri, joka tienaa noin 3x kuin minä vuodessa. Yli 100 000 euroa vuodessa. Se yrittää minulta saada kaikkea. "Tarvitsetko enää tuota, minulla vois olla sille käyttöä". Joskus sovittiin, että saat yhden jutun, jos tarjoat minulle koko illan kaupungilla ruuat ja juomat. Puhuttiin esineestä, jonka olisin saanut torissa myytyä saman tien 400 eurolla. Ei ole kaveri koskaan sitä iltaa minulle tarjonnut. Nyt jo mennyt neljä vuotta. Monta kertaa kun lähdetään jonnekin, niin sillä on unohtunutkin lompakko kotiin, tai jos tulee sen vuoro tarjota kierros baarissa, niin sen pitääkin lähteä juuri silloin kotiin.

Moni on omaksunut köyhän identiteetin vaikkei ole köyhyyttä nähnytkään. Tähän kuuluu köyhyyden retoriikka (en voi sitä ja tätä koska olen köyhä vaikka kyse on halukkuudesta, ei kyvystä) ja omien kulujen maksattaminen muilla omaan köyhyyteen vedoten. Niitä, jotka eivät lähde mukaan tähän vedätykseen, nimitellään saidoiksi, kokoomuslaisiksi, jne. Todella raskasta sakkia. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, joka tienaa noin 3x kuin minä vuodessa. Yli 100 000 euroa vuodessa. Se yrittää minulta saada kaikkea. "Tarvitsetko enää tuota, minulla vois olla sille käyttöä". Joskus sovittiin, että saat yhden jutun, jos tarjoat minulle koko illan kaupungilla ruuat ja juomat. Puhuttiin esineestä, jonka olisin saanut torissa myytyä saman tien 400 eurolla. Ei ole kaveri koskaan sitä iltaa minulle tarjonnut. Nyt jo mennyt neljä vuotta. Monta kertaa kun lähdetään jonnekin, niin sillä on unohtunutkin lompakko kotiin, tai jos tulee sen vuoro tarjota kierros baarissa, niin sen pitääkin lähteä juuri silloin kotiin.

Sano sille että palautatko sen tuotteen jota et maksanut.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut saita koko elämäni. Johtuu varmaan lapsuuden turvattomuudesta ja kasvatuksesta, ettei rahaa ole koskaan tarpeeksi. Niinpä ostan kaupasta punalappuisia ja säästän kaikesta mahdollisesta.

Tiedostan kuitenkin, että tapani ärsyttää muita ihmisiä. Niinpä esimerkiksi tavatessani kavereitani, aloitan aina tarjoamisen, etten vahingossakaan jäisi saamapuolelle.

Tämä justiinsa on aina ärsyttänyt äidissäni, pihi kuin mikä, mitään ei ota muilta mitään vastaan, ettei vaan jää "velkaa", mutta aina maksamassa pienistä tuloistaan esim. kahvilassa. Me ei lpsenakaan saatu koskaan ottaa kavereilta mitään, ettei vaan äidin tarvii tarjota niille vastineeksi joskus jotain. 

Oltiin systerin luona käymässä, kun hän asui perheineen ulkomailla. Käytiin kallissa kahvilassa ja äitini oli heti, että hän maksaa kaiken. No niin, siihen meni  suuri osa matkabudjetista, kun oli niin kalliit kakkupalat ja kahvit. Jouduin sitten lainaamaan hänelle muuta ostettavaa varten. Toki oli typerää systeriltä, ettei kieltänyt äitiäni maksamasta, kun varmasti tiesi, miten kallista on eikä heillä ole pikkurahasta pulaa. Mutta systeri onkin aina ollut moukka, joka esittää parempaa, mitä on.

Pihi ja saita, ihan hyviä piirteitä. Hyväksikäyttäjät asia erikseen, heitä inhoan yli kaiken! Ja tunnistan jo jalkaterän asennosta.